Yhteistyössä Asennemedia ja LV
Voi, kun voisinkin kertoa teille, miten ahkera pyykkääjä olen tai miten ketterästi mieheni hoitaa pyykkihommat! Mutta myönnettävä on: meillä on kovasti opittavaa.
Ensin hyvät uutiset: Rakastan vaatteiden pesemistä. Meillä on kotona pieni pyykkikone, jossa hurauttelemme pyykkiä puhtaaksi useasti. On ihanaa saada likaiset vaatekappaleet pyykkikoneeseen ja nostella raikkaat, puhtaat vaatteet narulle kuivumaan. Asetella villaiset vaakatasoon, suoristaa t-paitojen saumat ja ripustaa puserot henkevästi henkareille. Kuivat vaatteet saa taitella kauniisti pinoihin ja ottaa taas lempivaatteet käyttöön.
Sitten ne kehnot uutiset: Kuvissa näette järkyttävän tositarinan. Olemme maailman surkeimpia lakana- ja pyyhepyykin kanssa ja kuvien lakanat ovat kauan sitten täyteen mittaansa kasvanut pyykkivuori.
Takaisin hyviin uutisiin: Vaikka emme ole välttämättä niitä nopeimpia pyykkäjiä, niin olemme oppineet pyykinpesussa kuitenkin melko taitaviksi. Yhteiset vuodet, vanhempien neuvot ja paniikki-googlettelu ovat tuoneet taitoja, jotka ovat hioneet meistä vähintään kiitettäviä pyykinpesijöitä. Luin eilen Jennin erittäin hyvän kirjoituksen vaatteiden huollosta ja oli mukava ruksia mielessään kohtia: check, check…
Mutta voi kuulkaa! Nyt on paljastettava, että Janne oli aika käsi pyykkijuttujen kanssa, kun tapasimme. Hukassa olivat niin lämpötilat, pesuaineen määrät kuin oikeaoppiminen räpsiminenkin.
Mutta koska Janne vannoo, ettei tällaista aikaa ole ollut, niin annan meille molemmille puheenvuoron asiasta…
Henriikka:
Kun tapasimme, en sallinut Jannen pestä pyykkiäni. Sukat ja muut saumattomat ja persoonattomat vaatekappaleet vielä meni, mutta muut pidin visusti omalla pyykkireviirilläni. Janne jätti saumat kierteelle ja pesi villa- ja silkkipaidat samoilla aineilla, samoissa pesusatseissa. Paikallispesusta tai tuuletuksesta ei ollut tietoakaan, kun parikymppinen hippi huuhteli pesukoneessa kaikki mitä lattialle oli sattunut käytön jäljiltä jäämään.
Välillä värjäytyi valkoiset paidat, välillä kutistui neuletakki. Mutta hyväntuulinen nutturapää vähät välitti: onhan maailmassa tärkeämpiäkin asioita kuin pyykinpesu ja pussailulla ja jäätelöllä saa takakireän tyttöystävän taas hymyilemään.
Janne:
Pakko alkuun sanoa, etten kyllä muista olleeni huono pyykkien kanssa. Se voi toki johtua siitä, ettei homma oikeasti kiinnostanut suuremmin – kunhan puhtaita vaatteita sai (useimmiten) päälle. Lisäksi en ehkä nähnyt koko pyykinpesua niin hirveän tarkkana puuhana. Tiesin hyvin, kuinka paljon pesuainetta laitetaan ja että vesijohto tulee laittaa päälle (ja laittaa pois päältä heti ohjelman pyörittyä!) ja että täyden koneellisen pyykkääminen on ekologisesti fiksua.
Muistan kyllä käyneeni muutaman tiukan sananvaihdon, kun siirryimme jakamaan yhteisen pesukoneen. Hienosäätöä löytyi materiaalien ja sitä myötä lämpötilojen suhteen. Isoin kritiikki kohdistui kuitenkin ripustamiseen: en toden totta ollut kovinkaan jämpti saumojen kanssa enkä juuri välittänyt, vaikka villavaatteet kuivaisi henkarissa tai jos t-paidan keskeltä löytyi kuivaamisen jälkeen selkeä taitos. Tämän suhteen olen tehnyt ryhtiliikkeen ja nykyään kuivaustelineellä touhuaminen sujuu kuin tanssi. Hah.
Itseäni on vielä pakko kehua sen verran, että olen kyllä tätä nykyä ehdottomasti se taloutemme ahkerampi pyykkimuija, vaikka Henriikka väittää hommaa yhteiseksi. Kone tuntuu pyörivän aivan alituiseen. Tämä voi toki johtua Henriikan suuremmasta työmäärästä sekä omasta opiskelija-statuksesta, muttei se poista arvoa urhoollisilta pyykkivuorten valloituksiltani.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, sillä nykyisin pyykinpesu on yhteinen asia (on on!). Pesulaput katsotaan huolella ja itse olen nykyään useammin mokaavassa roolissa kuin Janne, joka on käynyt kovan koulun neuroottisen valvontani alla.
Vaikka pesupussit, käsinpesu, villaohjelma ja erikoispesuaineet ovat taloudessamme tuttuja, niin kuivapestävät tai kemiallista pesua vaativat vaatteet ja laadukkaiden bleisereiden kaltaiset erikoisvaatteet viemme suosiolla pesulaan.
Tällä hetkellä meillä on käytössä LV:n pyykinpesuaineet valko- ja kirjopyykille, sekä tahranpoistoaine paikallispesua varten. Jannen atooppinen iho ja minun hajusteherkkä nenäni kiittää allergia- ja astmaliiton tunnustamista tuotteista.
Ehdoton enemmistö tulee kuitenkin pestyä ja huolettua kotona. Vaatteenhuolto tuo parhaimmillaan suurta onnistumisen ja hyvän olon tunnetta ja pienillä kikoilla saa aikaan monia lisävuosia lempparivaatteen kanssa.
Arvatkaapa kuinka muuten kävi eilisen pyykkäysyrityksen, kun roudasimme lakanoita kohti pyykkitupaa ja kuivaushuonetta? Naapurissamme asuu samanlainen pyykkivuorta kasvattava lurjus, joka oli varannut sekä molemmat pyykkikoneet että kuivaustilan koko päiväksi klo 15–23.
Uusi viikko, uusi yritys. Ja sen jälkeen ryhtiliike: maksimissaan yhdet likaiset lakanat kerrallaan pesua odottamassa.
-Henriikka
LV:llä on käynnissä kilpailu, jossa voi voittaa viikkopalkintoja ja pääpalkintona vuoden pesuaineet. Kelpuuttaisin ilolla! Käy kurkkaamassa kilpailu: www.miksilv.fi
