Kuinka kylmää vesi voi olla?

_MG_1446 kopio

Heitin eilen talviturkin, yhtäkkiä tosta noin vain. Kävin juoksemassa yhdeksän jälkeen aivan ihanan alkukesän lenkin. Juuri sellaisen, ettei missään ole ketään, askel kulkee ja mieli vaeltelee mietteliäänä mutta kevyesti. Ei ole liian kylmä, muttei kuumakaan. Kello lähentelee puolta kymmentä, mutta valo ei ole kadonnut kovin kauas.

Lenkin jälkeen totesin, että elämän ihanuutta kannattaa tasapainottaa hyisen kylmällä vedellä. Niinpä otin pyyhkeen kainaloon, hyppäsin uimapukuun ja juoksin anoppilan rantaan.

_MG_1442 kopio _MG_1454 kopio_MG_1457 kopio

Laituria ei oltu ehditty vielä asentaa, joten tepastelin kiviä pitkin järveen. Yy-kaa-koo, nyt!

Sukelsin, nousin pintaan ja karjaisin. Oli hirveää. Kamalan kylmää vettä. Inhoan kylmää vettä. Viime vuonna jätin talviturkkini Baikal-järveen ja hytisin silloinkin kylmästä. Mutta se oli sentään eksoottista, toisin kuin kotimaan järvipuljaus.

Jostain syystä menin kuitenkin vielä uudestaan: oli vielä kylmempää ja kamalampaa. Mutta loppupeleissä kuitenkin aika kivaa. Pyyhkeen lämmössä, paljain varpain.

_MG_1469 kopio _MG_1472 kopio _MG_1507 kopio

Näin kauniissa maisemissa sopisi tehdä muutakin historiallista kuin vuoden ensimmäinen uinti. Vuoden ensimmäinen suppailu? Vuoden ensimmäinen soutuveneily?

Vuoden mehevimmän perheriidan sain ainakin aikaiseksi, kun haukuin nössöksi rannalle jäänyttä valokuvaajaa…

… Ilmeisesti otti itsetuntoon: hän kävi heittämässä turkkinsa heti tänä aamuna.

-Henriikka

Offlineaika-haaste: Mitä somelakolle kuuluu?

Yhteistyössä Asennemedia ja If_MG_1362 kopio

Paljastin huhtikuun alussa olevani someriippuvainen. Moni myönsi olevansa samassa koukussa. Aloitin kuuden viikon offline-aikahaasteen: ei somea, ei tietokonetta, puhelinta tai muita näyttöpäätteitä klo 22–07 välisenä aikana. Haastoin myös teidät mukaan. Kai kaikki ovat vielä mukana? Miltä haaste on tuntunut?

Luulin haasteen olevan minulle helppo. Käyn lähes aina viimeistään klo 23 nukkumaan enkä ota puhelinta mukaan vuoteeseen kuin hyvin harvoin. Mutta voi kuulkaas, kuulkaas: miten viheliäisiksi osoittautuivatkaan hereilläoloajat iltaisin klo 22–23 ja aamuisin klo 06–07. Ensimmäisen viikon aikana suorastaan piinaaviksi!

Häpesin itseäni ja somekoukkuani. Tiesin, että mitään erityisen merkityksellistä ei tapahdu somessa kymmenen jälkeen illalla ja silti teki koko ajan mieli vilkuilla luuria. Ihan vaan vilkuilla. Pahinta oli, ettei minulla ollut edes mielihalua tehdä mitään järkevää puhelimella: en halunnut suunnitella seuraavan päivän sähköistä kauppalistaa, kysellä ystävän kuulumisia tai kirjoittaa blogikirjoitusta valmiiksi. Halusin yksinkertaisesti tarkistaa, onko minua joku jossain somekanavassa tökännyt.

_MG_1387 kopio _MG_1366 kopio

Ehdottomuuteni haastetta kohtaan piti minut levottomuudestani huolimatta kaidalla tiellä. Suljin laitteet kympiltä ja opettelin heräämään ilman, että alan ensimmäiseksi selata Instagram-feediäni.

Marokon matkalla kuljin vähän eri ajassa kuin Suomi, mutta pidin 22–07-kellonajoista kiinni yhtä lailla. Ystäväni teki minulle jopa yllätyshyökkäyksen Facebookissa: ”Kiinni jäit! Olet ollut somessa ennen puolta yötä.” Pääsin lällättämään takaisin, että maassa maan tavalla: Marokossa kuljetaan kaksi tuntia jäljessä.

Toki muutama lipsuminenkin on tapahtunut. Pari kertaa olen yksinkertaisesti somettanut menemään vanhasta tottumuksesta ja tajunnut vasta jossain vaiheessa olevani kielletyissä puuhissa. Eräs työpäiväni alkoi jo kuudelta, ja aamu vaati yhteydenpitoa kollegani kanssa. Toisena päivänä jouduin yksinkertaisesti venyttämään työntekoa yli kymmenen, jotta saan kaiken valmiiksi.

En kuitenkaan nostaisi näitä mokailuja keskiöön, vaan nimenomaan ne kaikki päivät ja hetket, kun olen valinnut offlinen vanhojen tapojeni vastaisesti. Enkä olisi taatusti tarvinnut somea yhteenkään niistä hetkistä.

_MG_1354 kopio

Kirjoitan teille vielä laajemman selonteon vaikutuksista ja haasteajasta ensi viikolla, kun saan kuusi viikkoa täyteen. Ja tarkoitus ei tietenkään ole, että tämän ajan jälkeen alan somerellestää säännöittä. Haluaisin pitää rajat tulevaisuudessakin, joskaan en aivan näin ehdottomina, vaan poikkeustapaukset sallien.

Haluan herätä aamuihin ilman puhelinta, sulkea silmät päivän jälkeen ilman sinistä valoa. Haluan, että minusta tykätään enemmän livenä kuin somessa.

-Henriikka

Ps. Ai miksi tällaiset kuvat? Nämä ovat kuvia mun lempipaikasta, jonne kävelen usein istumaan yksin – ja nimenomaan ilman somea.

Onko minulla edes noin monta, noin äänekästä ystävää

1 kopio

Ja niin vain vyöryy toukokuu, kuin ei olisi koskaan ennen tullut yhtä vauhdilla (vaikka kaikki tiedämme, että niin käy joka vuosi). Lenkkeilijät ovat vallanneet kaikki talvikunnossapidetyt ja -pitämättömät tiet ja luulevat, että liian lyhyet sortsit ovat vihdoin tulleet muotiin.

Raitiovaunu Ylioppilasaukiolta Arabianrantaan kestää yhtä kauan kuin ennenkin, mutta tuntuu puolta pidemmältä, kun haluaisi ulos aurinkoon. Ihmisröykkiöt ovat vallanneet puistot ja levittäneet piknikvilttinsä maahan. Kaikki näyttävät niin kauniilta ja sinuilta itsensä ja ryhmiensä kanssa.

Kävelen ohi ja mietin, onko minulla edes noin monta, noin äänekästä ystävää.

3 kopio 2 kopio

Työpaikalla on muutama vapusta jäänyt ilmapallo. Kuinka ne voivat näyttää niin surullisilta heti vapun jälkeen, vaikka olivat symboloimassa silkkaa, värikästä iloa vielä muutama päivä sitten? Paperiserpentiinistä ei ole jäljellä kuin katkenneita, tallottuja pätkiä ja puhaltajan DNA.

Piti keventää kesää kohden, mutta löydän itseni kerta toisensa jälkeen lusikka marshmallow fluff -purkissa. Vaahtokarkkitahna näyttää niin ihanalta ja maistuu kuin makeaa pilveä söisi. Kun hotkii välissä jotain muuta, jaksaa syödä ainakin puoli purkkia kerralla.

5 kopio 4 kopio

Ne valoisat ajat ovat alkaneet, jotka pakottavat panikoimaan. Nyt pitäisi lyödä jarrut kiinni, seisauttaa aika, jotta alkukesän hämmentyneesta riemusta saisi kaiken irti. Pitäisi kaivaa filmikamera esiin, pyyhkiä pölyt linssin päältä ja ikuistaa helsinkiläisten hymyt, joita yritetään salata viimeiseen saakka.

Toukokuun kolmas tarkoittaa lappuhaalareita ja iloa siitä, että valtoimenaan valuvat Elovena-hiukset jäivät huhtikuun taakaksi.

-Henriikka

villatakki/second hand, kengät/Nike, lappuhaalarit/Zara