Marokon matkakertomukset ja -kuvat odottavat läppärin työpöydällä. Jos tehdään julkinen sopimus, että kirjoitan ensimmäisen ensi viikon aikana? Deal?
Palaan nyt kuitenkin takaisin tuliaisiin. Ostamistani astioista kirjoitin jo aiemmin, ja miten paljon olemmekaan niitä käyttäneet! Etenkin metalliset tarjottimet ovat olleet käytössä koko ajan. Tuntuu ihanalta kattaa aamukahvit kauniille tarjottimella ja hienostella aamutakki päällä sohvan reunalla.
Mutta ostin minä muutakin kuin astioita. Moniin reissuihin verraten oikeastaan aika paljon kaikenlaista. Pyrin miettimään, mille asioille olisi oikeasti käyttöä ja millaisten ostosten kautta muistaisin ihanan reissun myöhemmin.
Ensimmäisessä kuvassa on valkoinen villapipo, pienenpieni korurasia, kirjailtu clutch ja kummitytölle tuliaisena pikkuruiset haaremihousut. Marokossa myydään yllättävän paljon villatuotteita. Ne ovat hyviä ja edullisia, mutta laadusta kannattaa olla tarkka ja tingata taas kerran reilusti. Korurasian sain kaupan päällisenä eräältä myyjältä: ”Nyt kun oli niin kohtelias asiakas, niin saat valita täältä kaupasta ihan minkä vain pienen muiston!”
Villan lisäksi nahka jyrää Marokossa. Jos tsekkaa ostoksensa kunnolla, voi saada todella halvalla todella hyvää. Nahkatöppöset ovat kuumaa kamaa. Itse ostin useammat niin piha- kuin kotikäyttöönkin. Punakirjavia kenkiä Janne vastusti viimeiseen asti, mutta suostui lopulta kaivamaan käteistä taskustaan vajaa 10 euroa maksavia kenkiä varten.
Pyyhkeet, pyyhkeet, pyyhkeet! Älä osta huumassa ensimmäiseltä. Näitä on koko Marokko täynnä. Ylläolevan kuvan pyyhkeiden hinnat olivat 3–8 euroa. Kiinnitä huomiota laatuun: viimeistelyyn, kankaan tuntuun, väriin. Tuliaisten osto on aikamoista arpapeliä, mutta tarkalla tsekkauksella selviät monesta hutiostoksesta.
Ylläolevan kuvan vaalea nahkalaukku on viimeisen päälle kaunis ja laadukas. Kääntelin ja vääntelin sitä viimeiseen saakka ja tinkasin tehokkaasti. Aluksi 45 euron hintaiseksi määritelty laukku lähtikin lopulta noin 15 eurolla. Olisin saanut varmaan halvemmallakin, mutta maksan tuon hinnan laatulaukusta ilolla.
Marrakechissä olisi ollut myös upeita nahkareppuja, isompia viikonloppulaukkuja ja vaikka minkälaisia nahkakenkiä. Jätin ne kaikki tällä kertaa sellaisia enemmän tarvitseville.
Ja vihoviimeisenä rakas kolmen eukon olkihattuni! Miten rasittavaa voikaan olla tuollaisen kotiin kantaminen? Käsimatkatavaroiden jatkeena kulkeva olkihattu oli ihan hauska juttu ensimmäiselle vaihdolle saakka, mutta jo toisen vaihdon, saati Helsingin kohdalla alkoi jo tympiä. Repikää tämä hemmetin hattu!
Nyt hyrisen kuitenkin tyytyväisenä, kun kannoin sen mukanani. Lomapäivät, hattukelit, täältä tullaan!
Mitä olisin kantanut mukanani Marokosta, jos matkalaukkuni olisi ollut pohjaton?
Muutaman villamaton,
suuren, metallisen valaisimen,
kauniin villaviltin,
lisää pyyhkeitä,
mausteita, viikunoita, taateleita ja muita paikallisherkkuja,
lisää astioita: esimerkiksi antiikkisen teepannun,
pöytäliinan, päiväpeitteen,
villaa, kashmiria ja kaikenlaista luonnollisista materiaaleista valmistettua.
Olen kuitenkin iloinen lentolaukun rajatusta kilomäärästä. Joskus on hyvä vain ihastella asioita nuuskamuikkustyyliin.
-Henriikka
