Viikonloppu meni hujauksessa. Sain Idan torstaina parin yön yökyläreissulle ja Tampere-Helsinki-kuulumisia vaihtaessa meni jo ensimmäinen ilta. Perjantai meni tapahtuman parissa Virossa, lauantai ja sunnuntai rennosti haahuten koto-Helsingissä.
Viikonloppu oli tällä viikolla päivää pidempi, sillä otin perjantaiksi töistä vapaapäivän osallistuakseni PING Helsinki -tapahtumaan, josta eilen jo mainitsin. Sisältömarkkinoinnin vaikuttajat ja tekijät yhteen kokoava PING järjestettiin nyt ensimmäistä kertaa. Sisällöntuottajien, yritysten ja yleisön yhteisen kohtaamisen tavoitteena oli kehittää sisältömarkkinoinnin tilaa Suomessa ja herättää aktiivisempaa keskustelua aiheen tiimoilta.
Jos en aivan väärin muista, kyseessä oli ensimmäinen seminaari-/ammattilaistapahtuma, johon osallistuin bloggaajan roolissa. Tapahtumassa oli hyvä tunnelma ja järjestäjien into levisi osallistujiin. Muutama paikallaolija vaikutti halkeavan innostuksesta, itse tarkkailin tyytyväisenä vähän sivumpaa, mitä päivä toisi tullessaan. En ole koskaan kokenut omaksi tavakseni sujautella joka toisen ihmisen kätösiin käyntikorttejani, vaikka tiedänkin että se voisi hyödyttää monessa kohtaa.
Useammassa tilanteessa huomasi, että tapahtuma järjestettiin ensi kertaa, eikä kaikkeen oltu pystytty varautumaan. Viestintä taisi tapahtua ainakin bloggaajien keskuudessa suhteellisen myöhään. Moni tuntemani bloggaaja kertoi tapahtumaviikolla, että sai tietää päivästä liian myöhään tai ettei tapahtuman informaatio ollut tavoittanut heitä lainkaan. Myös vapaata oleskelua tai keskusteluaikaa yritysten ja sisällöntuottajien välillä oli niukasti. Uskon kuitenkin PING:in kokonaisuudella olevan valoisa tulevaisuus ja tarvepohja jatkossakin. Ollaan niin tärkeän asian äärellä, että uskon aiheen liikuttavan ryhmiä jatkossakin. Itse olen ainakin mukana, jos vastaavaa järjestetään. Tällaiset uudet, rohkeat ideat kaipaavat tuulta alleen. Minä ainakin puhallan.
Löytöretkeilijä Pata Degermanin puheenvuoro oli päivän paras puolituntinen. Meinasin rynnätä tapahtumapaikalta lähimpään kauppaan ja ostaa teltan loppuelämän asuinsijaksi. Myös eilen esiinnostamani muotikierros ja muotisuunnittelija Lilli Jahilo jäivät mieleen vahvasti. Kiitos molemmista ja koko tapahtumasta.
Ylläolevan kuvan laini ”Nice is the new black” on kyllä omassa elämässänikin vahva pohja. Huomaan vuosi vuodelta, miten paljon enemmän arvostan hyviä/kivoja ihmisiä verrattuina älykkäisiin tai esimerkiksi poikkeuksellisen lahjakkaisiin. Arvostus on lähellä nollaa, jos ystävällisyyden tilalla on esimerkiksi pelkkää kunnianhimoa.
Myös perjantain tapahtumassa huomasin hakeutuvani hyvien tyyppien pariin. Sellaisten, jotka ovat nostaneet nenänsä napakuopastaan ja yrittävät aina lähtökohtaisesti ajatella myös vastakkaisen mielipiteen omaavia. En itse ole muita ihmeellisempi, mutta jos pitäisi päättää mitä piirteitä haluan itsessäni kehittää, niin kyllä kindness nousee korkeimmaksi. Suomalaista vastinetta on vaikea kehittää, mutta olisiko armollisuus, ystävällisyys, laupeus, lempeys? Enkä nyt todellakaan tarkoita nöyrtymistä tai marttyyriytta, vaan hyvän tahtomista pyyteettömästi myös muille kuin itselleen. Kohteliais ei ole ihminen, joka osaa hyvät käytöstavat, kun on itse hyvällä tuulella ja mukavien ihmisten ympäröimänä.
HUH! Sunnuntai-diipit. Nyt takaisin ruotuun.
Perjantaina Viron laivan lipuessa satamaan, otimme Idan kanssa väsyneinä ratikan kotiin emmekä lähteneet juhlimaan. Tiesimme nimittäin, että lauantaipäivänä odottaisi Sandro ja hyvät sapuskat, eikä sellaista hetkeä halua kuluttaa silmät puolitangossa.
Tänään herättyäni sain revittyä Jannen pitkälle, tuuliselle kävelylle ennen aamupalastamista siskon kanssa. Iltapäiväksi suunnistimme katsomaan My Fair Ladya Bio Rexiin, Season Film festivaaleille. Vieruskaverini vihelsi ja hyräili nuotin vierestä kaikki elokuvan biisit ja toisti ääneen perässä noin puolet kaikista vajaa kolmetuntisen elokuvan repliikeistä pyrkimyksenään kuulostaa britiltä. Hermoni olivat riekaleina tämän kokemuksen jälkeen. Hän kuitenkin vaikutti nauttivan naurusta päätellen, joten en hennonnut ojentaa. Tässä sitä kindnessiä nyt opetellaan.
Puss och kram!
– Henriikka
