Tässä olisi teille pari pientä perjantaipähkinää purtavaksi.
Oikein vastanneille glitteriä ja glooriaa!
Tehtävä 1:
Mikä kuvista ei kuulu joukkoon?
Tehtävä 2:
Tunnista perjantaihymy.
Ei muuta tällä haavaa.
Se olisi tervetuloa viikonloppua! Adios adios.
-Henriikka
”Hei, pitäiskö koittaa jotain uutta? Etten aina pönöttäisi kuvissa niin perinteisesti.”
”Joo, anna mennä vaan.”
”Mä voisin vaikka hypätä ketterästi tuohon betonireunalle. Erittäin hyvä idea.”
Joskus hyvätkin ideat ovat tuomittuja tuhoon. Kerrassaan typerältähän tuo orrella keikkuminen näyttää. Halusin mageilla Palmrothin popoillani ja täydellisellä kameralaukullani, mutta jäävät kyllä noiden klovniliikkeiden varjoon.
Jos ensi kerralla mentäisiin ihan totutulla kaavalla vaan. Vai pitäisikö samantien roikkua ränneissä tai istuskella ikkunoissa?
On ollut aika huimia päiviä. Normimittaisia työpäiviä, mutta sen rinnalle on tunkenut jos jonkinmoista aktiviteettia: lenkkeilyä, salitreeniä, ystäviä, kevätostoksia ja yleistä hillumista. Olen yrittänyt sukeltaa toiminimen ja yrittämisen saloihin ja päästä jyvälle kirjanpidosta. Sen lisäksi arjestani on vienyt yllättävän suuren osan uusi sarjatuttavuus, New Girl, joka toimii aivojentyhjennystoimintona Gilmoren Tyttöjen, How I met Your Motherin, Sinkkuelämään ja Frendien jälkeen. Toisessa kaudessa mennään, ja kyllä minä kikatan sohvalla alituiseen, vaikka epäilykseni sarjaa kohtaa olikin korkeat.
Bikineitä tekisi mieli mennä ostamaan, sillä aina kun asiaan havahtuu kesäkuussa, kaikki on jo myyty loppuun.
Tähän luonnolliseen kyykkäysposeeraukseen lopetan tämän hilpeän tarinankerronnan. Taidanpa lähteä lenkille ja syödä sitä ennen vähän skyrriä Islannin ihanuuden kunniaksi.
Hyvää Minna Canthin päivää kaikille.
”Pahimmasti erehtyy, kun tuhlaa aikaa ja voimia semmoiseen, mitä voi muilla teettää” (Minna Canth)
– Henriikka
Ps. Huomasin eilen, että jostain syystä osa kommenteista ohjautuu roskakoriin. Pahoittelut siis, jos en ole tätä ennen hyväksynyt kommenttejanne. Se ei ole johtunut asiattomasta käytöksestä. Asia korjattu!
kengät/Palmroth (saatu), takki/Twist & Tango, huivi/Acne (second hand), laukku/& Other Stories (second hand)
Rakastan istua raitiovaunussa, sekä uusissa että vanhoissa. Vanhoissa, etenkin niissä vanhemmissa ja korkeissa, on ihan oma tunnelmansa. Kellertävän kelmeä valaistus ja kolisevat vaunut. Uudet ratikat on varta vasten valmistettu Helsinkiin ja niihin pääseminen on aikamoista arpapeliä. Ei sillä että kyytiin hyppääminen olisi jotenkin haasteellista, mutta niitä kun kulkee vielä korvin harvakseltaan. Uudet ovat tyylikkäitä ja valaistukseltaan kylmempiä, istua joutuu vähän entistä kovemmin. Jotenkin tuntuu ylväältä matkustaa sellaisessa uudessa. Vähän sama tunne, kun pääsi ensi kerran Intercity-junaan, saati Pendoliinoon.
(Ja hei, näkiväthän kaikki jo junavideon, jonka laitoin tänään facebook-sivulle? Olen katsonut sitä looppina koko päivän)
Pyöräkausi on pian edessä. Fillaroin talvisin lyhyitä matkoja, lähinnä kauppaan ja takaisin, mutta tulevana kesänä olisi tarkoitus ottaa taas kunnolla pyörä alle. Ilmassa on ihanaa kevättä ja tiessä tuntuvasti tunnelmallista katupölyä, tekee mieli jo päästä tsygän kyytiin. Samalla on kuitenkin haikea jättää hetkeksi rutinoitunut ratikkaköröttely. Pyörän päältä ei yhtä helposti nautiskella take away -kahvia, ja kyynervarrella kulkee taas pyöräilykypärän verran enemmän painoa muutaman kuukauden ajan.
Toisaalta, aion kyllä käyttää myös sporaa ja bussia, joten täysin ei näitä tarvitse kesäkaudeksi hyvästellä. Niin kuin ei tarvitse hameita tai korkkareitakaan, vaikka farkku- ja sniikkerimmi enimmäkseen olenkin. Korkeat nutturat täytyy säästää niille päiville, kun kypärä ei vuoraa päätä.
Aamufiilistelyt ovat väsyttäneet meidänkin residenssin. Siitä kertoo Jannen haukotus. Voi olla, että kevätpäiväntasauksen yönä katkeaa kamelinselkä. Onneksi on viikonloput ja satunnaiset sohvalle nukahtamiset kello kahdeksan illalla.
– Henriikka