Kourallinen bloggaajia Tampereella

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Voi veljet, miten en jaksaisi alkuunkaan istua tässä tietokoneella. En jaksaisi yhtään. Haluaisin painaa läppärin kannen alas, juosta oikopäätä petiin, kääriytyä peittomereen ja nukahtaa käärölle. Jos nyt kuitenkin hetken malttaisin, laittaisin jakoon näitä Tampere-kuvia viimeviikonloppuisesta tapahtumasta. Sitten salamana kääröksi, ettäs tiedätte.

Idan ja Majn houstaama old school bloggaajamiitti oli hyvän mielen tapahtuma. Kasa aivan erilaisia blogeja ja ihmisiä (tai no, ei nyt tietenkään aivan) ja kuitenkin niin hyvä meininki ja yhteishenki. Tuntui, että porukassa aidosti tahdottiin toisille hyvää, oli sellaista naisenergiaa, lempeän feministinen ote. Itsehän en ole aito old school -bloggaaja. Aloitin blogin vasta vuonna 2011, kun aidot ja alkuperäiset olivat siinä vaiheessa jo konkareita (Tosin on minulla vielä tallella 2000-luvun alun ja puolivälin livejournal, jonne kirjoittelin lähinnä ystäväpojista, joista olin ihastunut joka toiseen).

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viikonlopun ideahan oli tutustuttaa nuijat stadilaiset (+ ainakin yksi Pori ja pari muuta lisänuijaa) Tampereeseen ja sen parhaisiin mestoihin. Täytyy sanoa, että oletin aika polleana tietäväni Tampereesta jo aika paljon. Olen hengaillut Kehräsaaressa, kiertänyt Radiokirppistä kymmeniä kertoja ja istunut katsomassa kesäteatteria Pyynikillä. Vaan pieleenpä meni, nämä muutamat hassut tunnitkin toivat uusia puolia esiin Mansesta.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA
OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Mihin hostimme sitten ohjasivat meidät? Aivan ensimmäiseksi lounaalle Marusekiin. Äärimmäisen hyvää sushia ja omat versiot pyytäessä myös gluteenittomalle, äyriäis- ja kala-allergiselle ja myös muille vähän ”vaativimmille” asiakkaille. Täältä saa juuri sellaisia erikoissusheja, joista minun Kallion lähisushipaikassani uskaltaa vain haaveilla. Rakenne on liian hajanainen, riisi meinasi tipahdella soijakuppiin, mutta muuten kympin arvio.

Seuraavaksi oli suunta Design Boulevardiin, joka kylläkin on minulle tuttu jo pidemmän ajan takaa. Ihanassa designkorttelissa sijaitseva pieni liike on täynnä upeita löytöjä. Nyt Design Forumin lopetettua Helsingissä, en tiedä pääkaupunkiseudulla yhtä tunnelmallista ja kattavaa. Hanna-Riikka Heikkilän teoksia oli nyt väliaikaisesti esillä ja myytävänä putiikissa ja duunit sopivat miljööseen paremmin kuin nenä päähän.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Kolmantena etappina tepastelimme farkkukauppa Inchiin. Aivan älytön juttu, etten ole paikassa aiemmin käynyt. Myyjät ovat asiantuntijoita, vieläpä kivoja kaiken päälle, ja valikoima pursuilee lempimerkkieni lempijuttujani: Minimumia, Twist & Tangoa, Samsoe & Samsoeta, Levistä, Denhamia… Eikä mitään akryylipotaskaa, vaan ehtaa tavaraa.

Ylläolevassa kuvassa oikealla roikkuvat boyfriendit olivat unelmani. Kun kävelin kauppaan sisään, varasin sopivan koon heti sovitukseen. Vaan eivät istuneet minulle yhtään. Mutta kuinka kävi: boyfriend-innostukseen löytyi miesten Leviksen 511-malli superalennuksella 40€, joka istui kuin istuikin tällaiselle naisellekin.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Majoitus hoitui Tampereen Ilves-hotellissa, kerroksessa numero 16. Kämppiksenä toimi iloinen Noora. Voi olla, ettei Tampere ehkä ollut näin harmaana helmikuuna kaikkein hohdokkaimmillaan, mutta sellaista Kaurismäkeläistä kauneutta oli maisemissa havaittavissa.

Loppuillasta otimme osaa vielä drinkkikoulutukseen, josta suunnattiin suoraan illastamaan alakerran Masuuniin. Meinasi uni tulla vähän liian aikaisin, kun meinasin löytää nuokkuvan pääni jälkiruoka-annoksesta. Juhlimaan ja krebaamaan minua ei siis saanut, mutta nukuin suloisesti kuin pieni lapsi.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Viimeiset hääräilykuvat ovat sunnuntain kamerakoulutuksesta, jossa porukka yritti päästä perille Olympuksistaan. Valkotasapainot, aukot, isot ja muut ihmeellisyydet alkoivat hahmottua parituntisen aikana, kiitos siitä kouluttaja Veeralle. Siihen loppui samalla old school hipat.

Taajamajuna kuljetti turvallisesti takaisin böndeltä steissille (ei, ei vaan sovi mun suuhun) ja kiitollinen mieli oli valloillaan yöhön saakka.

Kiitos kaikille naurusuille, niin uusille kuin vanhoille kavereille.

– Henriikka

Ps. Tampere-juttuja voi lukea myös muiden paikallaolleiden bloggaajien sivuilta:
IdaMajRiikkaMinttuNooraNadjaSaaraMaijuVeeraNelliina ja Henna.

Kuvat: Minä, Noora & Ida

2 x ilomieli

ida1ida2

Mitä kertoo kuvattavista, jos ylläolevat kaksi kuvaa ovat koko kuvashetken onnistuneimmat otokset?

Varmaan ainakin sen, että he todella nauttivat toisensa seurasta ja että naurua ja iloa riittää. Tai ehkä sen, että toinen haluaa suojella toisen suloja ja heti seuraavassa hetkessä kuristaa maanisesti hekottaen. Arvaapa itse vaihtoehdoista.

Tarkoitus oli saada seesteisiä, onnellisia kaverikuvia. Eivät menneet nämä kuvaukset Idan kanssa ihan putkeen, mutta toisaalta tällaiset kuvat kertovat parhaiten niistä oikeista tunnelmista puisen pönötyksen takana. Ja kun tilaan paperikuvia, tilaan usein juuri niitä tilanteita, vaikka samasta hetkestä olisi myös onnistuneet, jäykät pökäleposeeraukset.

Tällä hetkellä kiinnostaa: oikea elämä ja sen oikeat tilanteet, aidot ystävyyssuhteet, ilmiöt, uusi kaupunkikulttuuri, luonto, kanootit ja raakasuklaa.

Hetkinen, nämähän kiinnostavatkin aina.

-Henriikka

Kuvat: Maj / Magicpoks

Rokaten Treella

_MG_1303 kopio

Tampereella oli vielä lunta jäljellä (tai vähintään loskaa). Kangasalla vielä sitäkin enemmän, kunnon kasoja ja valkea lumipeite. Ei mitään kuivaa puuterilunta vaan keväistä ja litimärkää, mutta lumesta voidaan joka tapauksessa puhua. Helsingissä ei enää lunta näy ja onkin kiva käydä heittämässä heipat talvelle useammassa paikassa. Minä vähän luulen, ettei lunta ole enää pääkaupunkiseudulle tulossa, eikä Tamperekaan miksikään Korvatunturiksi ole enää muuttumassa alkaneesta hiihtolomasta huolimatta.

Keväiset kelit tuo keväiset vaatteet: sukkahousuissa ja farkunsävyisessä kauluspaidassa liihotellen mentiin. Niin hame, paita kuin mustat nahkakengätkin ovat kirpputorilöytöjä ja valkoisen origamilintukorviksen pujotin vasempaan korvaani tylsyyttä kompensoimaan. Yo Zenin lintu tuntui sopivan tällaisen sivistymättömän, asioita yleistävän naisen korvaan nyt, kun kiinalainen uusivuosikin alkoi.

_MG_1265 kopio
_MG_1289 kopio

Ilmassa on sellaista voitonriemua. Hyvänen aika, se on minusta kyllä aikamoinen suoritus aina jyrätä tämä talvikausi ja etenkin ne pimeimmät viikot kunnialla läpi. Tai jos ei kunnialla niiin ainakin keskinkertaisesti. Niin kuin edesmennyt ukkini uskoisi, saattaapi koittaa vielä takatalvi, mutta minä kyllä laitan panokseni kevääseen ja kevätpuroihin.

Onhan tässä jo taas rämmitty loskassa ja nuoskassa. Olisi edes ollut kunnon talvi. Ensi tammikuussa varmasti harkitsen taas, pitäisikö muuttaa pohjoisempaan, että talvea voisi häpeilemättä kutsua talveksi.

_MG_1294 kopio_MG_1241 kopio

Puhuimme viime viikolla töissä työkavereiden kanssa, että ystävälliset, armolliset, kiltit, kunnolliset, hyväkäytöksiset ja ystävälliset ihmiset ovat uusi musta. Näin ollen myös ystävällinen, armollinen maaliskuu on kovassa huudossa. D-vitamiinia mukanaan kantava maalis alkaa jo viikon päästä. Mitä vauhtia nämä päivät pyörivät, viikot vierivät.

Kahvia tekisi mieli, kuppi kevään kunniaksi.

– Henriikka

kengät, hame & paita / second hand, korvis / Yo Zen