Elämässä riittää niitä hetkiä, kun miettii: ”Ei ehkä pitäisi enää näin vanhana, vaikka olisi kyllä kiva.” Ei ehkä viitsi, kehtaa, uskalla. Heittäytyä ja nauraa, pelleillä ja hassutella. On huomattavan paljon vaikeampaa asettaa itseään naurunalaiseksi ja olla piittaamatta ympärillä möllöttävistä silmäpareista. Ihan niin kuin ketään oikeasti kiinnostaisi juuri sinun tekemisesi.

Yksi sellainen hetki koitti Wienissä, Olympuksen Playground -tilassa, josta löytyi erilaisia valo- ja videokuvausinstallaatioita. Eräässä tilassa oli mahdollisuutena pukea haalarit päälle ja mennä kuosiseinälle typerännäköisenä heilumaan. Ensimmäinen ajatukseni oli ”joojoojoo” ja tuhat huutomerkkiä. Toinen ajatukseni oli ”ehkä ei kuitenkaan pitäisi”, ja kun siitä ajatuksesta päästiin, hilluimme Jennin kanssa haalarit päällä kuin pikkumuksut. Eikä harmittanut.

Olen tullut tulokseen (esittelen kyllä ihmeen usein näitä vankkoja tutkimustuloksiani täällä blogissa), että ketään ei oikeasti jaksa kiinnostaa minun hassutteluni. On turha pelätä liikaa kasvojen menettämistä. Jos joskus heittäytyykin tunteella johonkin, harva oikeasti kohottaa kulmiaan kovin korkealle.

Usein minulle esitetty kysymys on, miten kehtaan poseerata ja ottaa valokuvia julkisella paikalla. Olen päätynyt tähän julkeaan toimintaan yksinkertaisesti siitä syystä, että en itsekään kiinnitä erityistä huomioita muihin ympärillä kuvaaviin. Hyvin yleinen harhaluulo on se, että muut ovat kiinnostuneita ”juuri sinun valokuvatuokiostasi”, ”juuri sinun tekemisistäsi”.

Tietysti ihmiset ovat kiinnostuneita myös muista ihmisistä, niin minäkin. Mutta ei tämä maailma onneksi pyöri yksittäisten napojen ympärillä. Ei minun, ei sinun. Siis hengitä ja hassuttele, jos siltä tuntuu.

 En tiedä välittyykö sinne lapsenomaista riemua, mutta sitä tässä hetkessä riitti. Haluaisin ainakin itse olla kapinoimassa sitä aivoihin sitkeästi puskevaa ajatusta vastaan, että muiden katseilla on suurin painoarvo.

Meinasin jättää haalarit päälle, mutta ajattelin, että pitäähän mahdollisimman monen muunkin päästä pöllöilemään.

– Henriikka

Kuvat: minä ja Jenni/Pupulandia