DIY-ystäviä

_MG_1974 kopio

Pidin lauantaina muutamille ystäville synttäribrunssia. Nostimme maljaa itsenäisyydelle ja pikkuisen myös minulle, ja minä niin nautin. Pienikin hetki ystävän kanssa pieksee mennen tullen ison kakkupalan, ja se on paljon se.

Sain tikkuja silmään monessakin kohtaa, mutta tämä mimmi osaa kyllä arvostaa lahjoja. Pyyhin silmiä kuin voileipänsä kadottanut Ross Geller, kun ystävät olivat oikeasti tehneet minulle lahjoja. Painoarvo sanalla tehneet. Eihän kukaan enää tee, kun kaikki vain hankkivat. Onnittelukortitkin olivat askarreltu, minä niin arvostan. DIY-juttujen rinnalla vielä muutama aikalahja: brunssi Sandrossa ja ihana kahvihetki. Voisiko nainen enempää toivoa?

_MG_1988 kopio_MG_1985 kopio

Yhdeltä ystävältä oli omatekemä kaulakoru ja korvikset. Toinen oli tehnyt raakanahasta pussukan, joka oli juuri sopiva puhelimelleni. Kolmas tiesi, että sydämeni pamppaa raakasuklaalle ja toi niitä mukavan lastin tullessaan.

Eikä ehkä edes se itse tekeminen, vaan se, että nämä ihmiset oikeasti tuntevat ja välittävät. Tietävät mistä pidän ja olettaakseni myös ajattelivat lahjansaajaa. Miten olen saanut tällaisia naisia rinnalleni?

_MG_2009 kopio_MG_2019 kopio

Ehtisinpä tehdä edes yhden lahjan jollekin jouluksi. Uniikkius meinaa usein karata käsistä, kun joulukuun 24. lähestyy.

Kiitos ystäville. Pitäisin teistä muutenkin, mutta lahjojen vuoksi vielä vähän enemmän.

– Henriikka

Pikkusiskon hifijärjestelmä

muok5 kopio

Kirjoitan harvoin elektroniikasta. Se ei johdu siitä, etten pitäisi siitä tai etten olisi kiinnostunut siitä. En vain ole mikään ”elektroniikkahifistelijä”: en tiedä uusimpia trendejä ja valikoidut, kotiin hankitut laitteet kestävät käytössä pitkään. Stereoni ovat lukioajoilta, ellei peräti yläasteelta, tietokone ostettu ylioppilasrahoilla ja käytössä on elämäni ensimmäinen älypuhelin. Edellisessä luurissa oli melken antenni.

Hankin laitteeni usein ystävien suositusten ja lehti- ja nettivertailujen perusteella. Ulkonäöllä on ratkaiseva vaikutus asiaan. Blogin kautta tulee toisinaan ehdotuksia päästä testaamaan uusia laitteita, ja Sonyn kaiuttimessa/äänentoistojärjestelmässä vaikutti yhdistyvän laatu ja ulkonäkö. Sisäänrakennettu CD-soitin mahdollistaa fyysisten levyjen soiton, kun taas langaton suoratoisto ja USB-toisto tuovat lisäominaisuuksia mustaan, litteään kaiuttimeen.

Olin jo pitkään kaivannut sopivaa soitinta keittiiöön ja ajattelin tämän sopivan siihen rooliin. Vaan väärässä olin, sillä laite ei kaiken yrittämisenkään jälkeen sopinut yhtään meidän talouteemme. Olohuoneen kaiutinsysteemit riittivät kuitenkin niin hyvin kattamaan koko kodin musiikin, ettei erilliselle laitteelle löytynyt riittävästi tarvetta.

muok4 kopiomuok2 kopiomuok3 kopio

Mutta mistäs nämä ihanat tunnelmakuvat sitten ovat? No, kaiutin löysi paikkansa siskoni huoneesta. Solukämpän suht pieneen huoneeseen laite on ihan omiaan. Näyttää hyvältä, kuulostaa hyvältä. On helppo ja helposti liikuteltava.

Tulinkin tulokseen, että tämä hifijärjestelmä toimii parhaiten työhuoneessa tai pienemmässä asunnossa, jolloin ääni on riittävä kattamaan koko alueen. Ehkä meidän keittiöradio oli vain kaunis ajatus ja loppujen lopuksi olkkarin kajarit riittävän oikein hyvin.

muok1 kopiomuok6 kopio

Ehkä tässä olisi joululahjaideaa jollekin? Itse hiihtelin tänään usean tunnin Kaapelitehtaalla, Ornamon joulumyyjäisissä. Vaikka en ostanut suunnitelmista huolimatta juuri mitään, pääsin jo vähän lähemmäs joulun tuntua.

– Henriikka

Itsenäisen Suomen suunnittelijoita

OLYMPUS DIGITAL CAMERA

Niin kuin eilisen parodian kirjoittaja tiesi, oli Wienissä harvinaisen rankkoja asukuvaushetkiä. Reissuhan kesti vain yön yli, joten aikaa ei rekkalasteittain ollut jaossa, mutta hotellin miljöö oli arkkitehtuurisesti niin kiinnostavaa, että Olympuksen valokuvas-workshopin ohella kiertelimme myös lähialuetta. Jenni jullkaisi eilen ottamiani kuvia ja nyt olisi minun aika julkaista hänen kuviaan.

Koska eihän näistä kuvista ole paljon kerrottavaa, keskitytään Linnan juhliin. Menossa ovat jatkot, ja Paula Koivuniemen ääni ei valitettavasti tänään näe parasta päiväänsä. Kapselipuku kiilteli kauniisti, ja 101-vuotias veteraani sulatti sydämen ja muistutti omasta vaarista, joka yhtä lailla seisoi Suomen riveissä, ja jota pitäisi taas pian päästä katsomaan. Nuorten suunnittelijoiden puvuille aploodeerasin eniten. Krisse ei juontajana edelleenkään iske, mutta ei liikaa ärsytäkään. Hanhiniemellä on huvittava karismansa tallella.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Eipä noista juhlistakaan montaa riviä kirjoita, vilkuillen kun on menty koko ilta. Päivällä oli ystäviä synttäribrunssilla ja ilta juhlittiin iltapuvuissa hienoissa itsenäisyysjuhlissa Kruununhaassa. Nyt kotona palaa kynttilät, ja itsenäisyys tuntuu lämpöiseltä ja hyvältä.

Ollaan tässä miten maailmanmatkalaisia tahansa, suomalaisuus pysyy. Metsä pysyy, puusaunan tuoksu pysyy. En osaa varmasti ajatella itsenäisyyttä samanlaisella palolla kuin suuri osa suomalaisista vajaa vuosisata sitten, mutta ylpeys ja kiitollisuus ovat vahvasti läsnä.

OLYMPUS DIGITAL CAMERAOLYMPUS DIGITAL CAMERA

Suomalaista suunnittelua löytyy myös asusta: korvikset ovat Poola Katarynan ja villapaita Samujin. Valitettavasti on kerrottava, että niin usein haippaamani Samuji on tässä kohtaa suuri laadullinen pettymys (tästä juttua myöhemmin). Mutta seison silti vakaasti kotimaisen suunnittelun rinnalla.

Suunnitteltun lisäksi ”Made in Finland” -lappu on aina ylivoimainen lisä. Sitä lisää.

– Henriikka

korvikset / Poola Kataryna, villapaita / Samuji, farkut / Levi’s, laukku, kengät, paita / second hand

Kuvat: Jenni Rotonen / Pupulandia