6.10.2014

Latvialainen karjakko tai sairaanhoitaja

–

Kuinka paljon voikaan yksi asukokonaisuus kerätä keskustelua ja hilpeyttä! Ollakko sairaanhoitaja vai eikö olla? Ollako latvialainen karjakko vai kokonaan väärältä vuosikymmeneltä? Kyllä kävi duunipaikan kahvikeskustelut aktiivisina, kun analysoinnin kohteena oli tällä kertaa ulkoinen olemukseni otsaletteineen kaikkineen.

Olen ottanut linjan työpukeutumiseeni: yritän ravistella rajoja. Käytännössä se tarkoittaa, että yritän mahdollisimman vähän erottaa vapaa-ajan vaatteet työunivormusta. Teen tämän itseäni varten. Yritän saada itselleni parempaa mieltä mieleisistä vaatteista, ja jos siitä joku muu saa rohkeutta, energiaa tai vaikka sitä jutunjuurta, niin even bättre.

Latvialaistukka on yksi yksinkertaisimmista kampauksista (Perusteellisia ohjeita kaipaako joku? Oma artikkeli aiheesta on erittäin mahdollinen). Tällä kertaa se syntyi häiden jälkeen puolivahingossa, kun ylösletitetyt hiukset valahtivat alas otsalle. Sliipattu olisi tietysti mahdollinen, mutta nääh, letkeä mikä letkeä.

Tipumekko on kirpputorilta, totta kai. Jenny Hellströmin mallistoa, sopivasti outo, sopivasti sairaanhoitaja. Lääkeruisku korvan taakse ja baanalle.

Neuvoja kaikille (myös minulle) tähän viikkoon:

Ravistellaan rajoja, nautitaan syksystä. Tartutaan hetkeen, ei olla turhan tärkeitä. Ei luulla itsestämme liikoja, paitsi joskus, kun pieni rohkaisu on tarpeen. Pyritään tekemään hyvää, välttämään valkoisia valkoisia valheita ja ymmärtämään arvomme. Puhutaan selän takana vain parasta ja kasvotusten kahta enemmän. Ei hypätä sokeasti virtaan, vaan tarrataan lujasti omiin arvoihin. Ei pyritä kiireeseen, ei ihannoida stressiä. Lasketaan välillä luuri kädestä ja annetaan kyllästymisen tulla kylään.

Ihanaa viikkoa,

Henriikka

5.10.2014

Santsikuppi 45 senttiä

kommentoi

–

ruoka ja juoma

Hirveän pitkä ja ihana viikonloppu. On ehtinyt tapahtua niin paljon. Perjantaina kuljin pendoliinolla pikaisesti Tampereelle eräiden kuvausten perässä. Yöksi pääsin ystävien luokse ja sain maailman parhaan kummitytön syliin edes muutamaksi hetkeksi. Vein tuliaiseksi mustan tyllihameen, joka olisi kuumaa kamaa maailman muotiviikoillakin. Puolivuotias pötkylä näytti prinsessalta.

Toisen, vähän urbaanimman prinsessan kanssa nautin lauantaiaamua Ojakadun alkuperäisessä Vohvelikahvilassa. Idalle vuohenjuustovohveli, minulle gluteeniton mokkavohveli. Ja puhetta niin paljon, että meinasin myöhästyä paluujunasta. Pidimme nurkan sohvapöytää niin pitkään varattuna, että Tampereen hienostorouvat meinasivat hermostua.

Ja kun olin takaisin Helsingissä jo aikaisin iltapäivällä, oli aikaa vielä ystävän kurpitsajuhliin ja valkkarilasilliseen laatumimmien kainalossa. Tänään minä, mukamas aamuihminen, vötkin ja pötkin sängyssä niin pitkään, että päivästä oli puolet jäljellä. Näennäistä siivousta, frendien kolmatta tuotantokautta sopivin väliajoin ja irtokarkkeja pussista, josta on riittänyt iloa jo kolmatta päivää. 485 grammaa oli hyvä idea.

Nyt sisko ja teehetki. Sunnuntaiflunssa tuli vierailulle, ei kiva.

– Henriikka

3.10.2014

Aamuhämyssä hiippaillen

–

elämä

Olen aamuihminen, olen aina ollut. Tuntuu, että aamulla nukutut tunnit ovat hukkaanheitettyä aikaa. Joskus oikein väsyneenä laitan kellon soimaan seuraavana aamuna vasta yhdeksältä. Tai joskus kerran vuoteen saatan lusia peittojen kätköissä kymppiin, jos aamiainen tuodaan sänkyyn saakka.

Heinäkuussa julkaistiin tutkimustulos, joka kertoo aamuihmisten toimivan iltaisin epäeettisemmin kuin aamulla ja päivällä. Iltaihmiset taas sortuvat vilppiin ja kadottavat eettisyytensä aamuisin. Tämä on helppo uskoa. Tuntuu, että aamuenergioissani olen paljon parempi ihminen kuin iltaisin naama kurtussa ja ajatukset epämääräisinä.

Nämä kuvat ovat takapihaltamme. Usein aamuvarhaisella, kun naapurit laittavat lapsille aamupuuroa lautaselle, pesevät hampaitaan ja valmistautuvat töihin lähtöön, me hipsimme ulos kamera mukana. Valoa ei ole kaikille jakaa, kun lähestytään talvea. Mutta nautin aamuista niin paljon. Nurmi on kasteinen, linnut heräilevät yöuniltaan ja suunnittelevat pitkää etelänreissua. Meri on milloin minkäkinlainen. Tuntuu, että pienelläkin kävelyretkellä saa päivään lisää sisältöä, kuin toisen alun.

Ja iltaisin nukahdan kesken kaiken. Aikaa tai paikkaa katsomatta. Bussiin, raitiovaunuun, junaan, kahvilaan, ystävälle, sohvalle tai vaikka olohuoneen lattialle. Tyyneen ja tasaiseen uneen. On hyvin harvinaista, jos tämä nuupahtaminen tapahtuu jälkeen puolenyön. Turha sitä on valvoa epäeettisimmillään.

– Henriikka

← edelliset 1 … 481 482 483 484 485 486 487 … 818 seuraavat →