Monissa asioissa olen aikaansaava ja vähän liiankin nopea (= hätiköivä). Sisustamisessa olen hidas ja liian harkitseva. Tiedämme, ettemme tule asumaan nykyisessä asunnossamme muutamaa vuotta kauempaa. Se lisää kapuloita rattaisiin, vaikka pyrinkin asettumaan aina sinne, missä kullakin hetkellä asun. Sisustaminen on usein myös huomattavasti työläämpää kuin moni muu asia, johon pystyn tarttumaan hetkessä ja tekemään muutoksia ja päätöksiä ripeästi. Epäonnistuneiden sisustusratkaisujen pelossa saattaa moni kuningasidea jäädä vain aprikoinniksi.
Kesällä tartuimme kuitenkin vikkelästi ideoista yhteen: mintunvihreään seinään. Siinä se nyt komeilee kuvissa. Ja olen siitä kovin ylpeä.
Halusimme tehdä kaiken tarkasti. Luulin, että efektiseinän (= vain yhden värillisen seinän), maalaaminen olisi nopeaa ja yksinkertaista. Sainpa ennen maalaushommiin ryhtymistä kuitenkin kuulla, ettei asia ole aivan niin simppeli. Maalausmestarina toimi isäni ja pääsimme kisälleiksi puhelimen välityksellä.
Suurin oivallus oli, ettei värillistä seinää voi maalata seinien kulmien mukaan, jos haluaa mahdollisimman siistin lopputuloksen. Sivuseinät ja katto ovat usein pienesti kieroja ja niiden mukaan maalaaminen saisi vinouden näkymään värillisen seinän vuoksi. Suorat rajat on siis napattava vatupassilla ja katon- ja sivuseinien rajaan on hyvä jättää pienet marginaalit.
Suojasimme lattian, lähellä olevat huonekalut , sivuseinät ja alalistat. Listoja emme irrottaneet, vaikka se olisi tehnyt jäljestä vielä siistimpää. Maalattavan seinän reunat kävimme läpi maalarinteipillä, jotta maalinrajasta tulee tarkka. Kiinnitimme teipin rajan tiukasti, ettei maali pääse valumaan sen alle. Teipinrajasta maalasimme pienemmällä telalla, joka oli ketterämpi ja tarkempi, muu seinä maalattiin isolla telalla.
Alkuvalmisteluissa meni monta tuntia, itse maalaamisessa muutama hassu hetki. Kävimme seinän läpi kahdesti, välissä tunnin odottelu: toisella kerralla vielä tarkemmin, jotta ensimmäisellä kerralla ohueksi jääneet kohdat peittyivät. Aloitimme urakan seitsemältä illalla luullen, että hommassa menee 2-3 tuntia. Lopulta olimme valmiita kahdelta yöllä. Pitkä urakka sinänsä yhdestä seinästä, mutta tulipa ainakin tehtyä tarkasti.
Mintunvihreä on ollut aika in viime vuosina. Mietin, tulisinko kyllästymään siihen buumin mennessä ohi. Lopulta tulimme tulokseen, että ainahan sitä voi maalata uudestaan. Sitä paitsi väri on niin kaunis! Tikkurilan valikoiman Capri. Joka aamu herätessäni ja illalla kotiin palatessani katson seinää ilahtuneena. Värin sävy tuntuu vaihtuvan eri valossa: auringossa vihreämpi, hämärällä miltei vaaleansininen.
Hyvä duuni. Hyvä me.
– Henriikka
