Voi vaahteranlehdet, voi pihlajanmarjat, voi villapaidat. Lempivuodenaikani on ovella. Olin kerran syksyn pois Suomesta ja haikailin sen perään alati. Pihlajanmarjoja on tänä vuonna ennätysmäärä. Ne olisivat juuri sellaisia marjoja, joita kuvaisi reissuillaan, jos ne eivät olisi kotimaasta niin tuttuja.

Voi viikonloppu. Sekin saapui, kaiken kukkuraksi. Kävin eilen Taiteiden yön (minun tapauksessani illan), Muotiratikan ja Teurastamon Night Marketin jälkeen nukkumaan 20 vaille kymmenen. Kerrankin kunnolla levänneenä viikonlopun viettoon ja vieläpä ilman suunnitelmia. Huomenna on yhdet kivat kekkerit ystävän luona, mutta muuten lentelen vapaana lintuna.

Ostin jättivillapaidan toukokuun Siivouspäivästä. Muistan miten yksinäisenä se lepäsi Karhupuistossa myyjänsä viltin päällä. Oli tukalan kuuma, eikä kukaan ollut siitä kiinnostunut. Muistan, miten yritin irrottaa ajatukset sen hetkisestä hiestä ja miettiä, pitäisinkö villapaitaa viileän saapuessa. Kahden euron hinta ei tuntunut kummoiselta. Sysäsin sivuun sen hetkisen mielentilan, ojensin kakkosen kolikon ja kannoin villapaitaa kassissani koko pitkän päivän. Illalla kotona ärsytti, miksi tuollaistakin piti kanniskella ympäri kyliä.

Nyt ei harmita. On villatakki, lämpö ja kaunis syksy. Ja vielä hetken paljaat sääret.

Minä ja keltainen sieluni lähdemme nyt viikonlopun viettoon. Ensin siskon kanssa kynsiä lakkaamaan ja sitten jotain muuta. Varmaan jäätelöä.

Huomenna ajattelin kerätä ylös teidän mietteitänne blogista ja sen suunnasta.
Palautetta siis, sillä lailla epävirallisesti.
Kerätkää kakkakikkareet ja kirsikat valmiiksi (kirjoitin ensin risut ja ruusut, mutta se kuulosti niin kuluneelta).

– Henriikka

villapaita, mekko, laukku/second hand, huivi/Cos, kengät/Bianco Footwear

Farkut, jamekset, farmarit. Minulla useimmiten Levikset. Ne ovat täällä taas, pitkän, kuuman ja farkuttoman kesän jälkeen. Keväällä, kun on käyttänyt farkkuja melkein joka päivä noin kymmeen kuukauden ajan, on vaikea kuvitella farkutonta kesää. Niin se kuitenkin taas meni, en käyttänyt edes 501:siä kertaakaan koko kesänä. Yhdet revityt pöksyt ja toiset löysät boyfriendit olivat jalassa paristi, mutta muuten mentiin sortsi- ja hamelinjalla.

Nyt tuli sadepäivät ja vedin farkut jalkaan. Se tunne on niin hyvä. Vanhat ystävät yhdessä taas. Farkut jalassa ei tarvitse miettiä, istuuko jalat liian levällään. Ei tarvitse huolehtia vesipesusta, ja kaikki vaatteet sopivat farkkujen kanssa. Rakastan farkkuja. Olen farkkutyttö. Oi onnea!

Eilen meni ystävien kanssa myöhään ja sain keskiyön paikkeilla kotiin matkatessani oppia, että farkun huonoja puolia on se, kuinka huonosti se kuivaa. Vettä tuli taivaan täydeltä ja yritin juosta sinisen sateenvarjoni alla suojassa. Kastuneet kengät hiersivät kantapäät verille ja paperikassissa kannetut tavarat tippuivat pohjan läpi märkään maahan. Farkut olivat märät ja mieli etukäteis kaamoksessa.

Ainakin on farkkukelit.

–       Henriikka

farkut/Diesel, Carlings (saatu), paita/second hand, kengät/Vagabond