Tiedän, ettei huomenna kukaan enää jaksa puhua joulusta. Kaikki ryntäävät alennusmyynteihin, töihin ja lenkkeilemään. Siksi pinnistin lösöpäiväni viimeisistä tunneista ja kokosin kuvakollaasin joulunpyhiltä.

Kaikki meni tutuksi todetun kaavan mukaan. Myöhäinen herätys, joulupuuro, jouluhartaus, sauna, päivällinen, joululaulut, lahjat ja jouluyön kirkko. Hyväksi (miltei täydelliseksi) todettua ei kannata turhaan muuttaa. Olemme sellainen perhe, joka tönöttää joka ikinen joulu samassa kohtaa kirkonpenkkiä ja vilkutamme tutuille. Seitsemän iloista aikuista ja joulurauhaa.

Yöllä kävimme vielä viemässä mummin haudalle kynttilän. Koko hautausmaa oli aivan täynnä lyhtyjä ja kynttilöitä. Keskiyöllä laitettiin vielä lahjaksi saatu Selänne-dokumentti pyörimään (tiedän, ei kovin jouluista) ja nukkumaanmeno venyi aamun pikkutunneille. Tavallisesti 23-07-uniaikoihin tottuneella tällainen lomakukkuminen on ollut shokeeraavaa.

Aatoksi leivottu kakku teki kauppansa. Vinkkinä talviseksi kakuksi suosittelen Puolukka-kinuskikakkua. Makean kinuskin ja kirpeän puolukan kontrasti on huippu. Asetin muutaman aniksen päälle koristeeksi.

Juhlin itse Lumoanin mustassa Kaisla-mekossa (saatu). Lumoanin mekkojen lyhyemmät mallit jäivät käytöstäni, kun tilalle tuli tämä pitkä malli. Mekko on 100-prosenttista orgaanista puuvillaa ja se on siitä hyvä, että se ei ole arkeen liian juhlava, eikä juhlaan liian prämeä. Asusteilla mekon olemusta saa muokattua reilusti.

Ja sattumalta äitilläkin oli päällään Lumoanin Aava-mekko.

On hyvä palata arkipäiviin, vaikka arki saa odottaa vielä loppiaisen yli. Betoninen Kouvolakin näyttäytyi melkein tunnelmallisena, vaikka pihan ruoho vihersikin ja takapihan paju puski pajunkissoja.

Joulu on lohdullinen ja aina kaiken valmistelun ja odottamisen arvoinen.

-Henriikka

EDIT: Tiedän, että kaikki ihmettelee, mistä salmiakkisuklaata on saanut. Fazer teki kaikille källit ja jätti ne kaupoista tänä jouluna. Me sniikit löysimme niitä kuitenkin laivalta ja kannoimme kotiin monta rasiallista.