Otsikosta saa sellaisen kuvan, että olisin hurjakin lautailija. Vaan en, omistan vaan maailman kauneimman lonkkarin. Kauppaan ja kouluun käy laudalla tieni mukavasti, ja nautin rullailusta ilman kunnianhimoisia uratoiveita seuraavana longboard-tähtenä. Nyt alkavat kuitenkin tiet olla aamuisin niin märkiä, mutaisia ja lehtiä täynnä, että lonkkari pääsee kanahäkkiin viettämään joulua ja sen jälkeistä pitkää hiihtolomaa. Kiitos tästä kaudesta.

Heinäkuun puolella lonkkarini sai täällä blogin puolella ensiesiintymisensä. Kaiken takanahan on yritys nimeltä Lavia, joka tekee longboardeja ekologisesti. Kannattaa lukaisista ensimmäinen juttuni täältä, jossa kerron Laviasta ja siitä, kuinka Tansaniasta ostamani kangas päätyi lautani pohjaan.

Pelkällä laudalla ei pitkälle pötkitä, joten suuntasin Helsingin Boardsporttiin, jossa kiskan miehet laittoivat lautani alle oranssit pyörät. Kerrankin paikka, johon saa tulla nuijana, eikä tarvitse hävetä sitä ettei ole pro. Mikä näissä tämänhenkisissä kaupoissa usein onkin, että nolottaa jos ei tiedä kaikesta kaikkea? Sehän on ihan älytötäntä. Boardsportille täydet pisteet ja suositukset.

Jatkan rullausta taas toukokuussa. 

Jääkäähän seuraamaan Laviaa ja toivokaa vaikka uniikkia lautaa joulupukilta.

Mutta ei sitten mitään pelleilyä ilman kypärää.

Se olisi sitten syysloma, Kouvola ja koko perhe. I-ha-naa.

-Henriikka