80’s T-shirts

Kuinka todellista on löytää samalla ostosreissulla second hand -putiikista sekä Adidaksen että Leviksen tiilenpunaiset T-paidat? Mielestäni huomattavan epätodennäköistä, etenkin jos kyseessä on kauppahallin sijaan sympaattisen pieni, mutta monipuolinen Hakaniemen Fida. Huomattavan paljon enemmän todennäköisyyttä löytyy sille faktalle, että rakastun molempiin. Ja ostan molemmat. 
Tiilenpunainen, poltetunpunainen, vanhanpunainen? Ihana sävy ja ihanat kasaripaidat. Tämä oli taas niitä kertoja, kun miesten rekki kohteli astetta paremmin kuin omalle sukupuolelle osoitetut vaatekasat. Asetun taas ikuisuuskysymyksen eteen: osaanko käyttää T-paitoja? Jos en muuten, niin kotilööbailussa ainakin. Yöunien laatu on taattu näissä toiselle kierrokselle päässeissä paidoissa.
Uusi viikko, nastaa. 
Tämän viikon lämpimin suositus on käväistä WST:n pop up -storessa.
-Henriikka

Vieraita Turusta.

Varoitus! Sisältää kuvia, joissa on lunta.
Voisin hyvin asua Turussa. Tiesin sen jo, ennen kuin kävin siellä ensi kerran. Turku on sympaattinen ja tunnelmallinen, sopivan suuri ja pieni samaan aikaan. Ja täytyy siellä tosiaan ollakin jotain erityistä, sillä Suomen parhaat fiilisbloggaajat tulevat melkein aina Turusta.
Saimme eilen ystäviä kylään länsirannikolta. Valokuvia ei niiltä hetkiltä ole, sillä jos on vain muutama tunti aikaa nauttia hyvästä seurasta, ei valokuvaus tule mieleenkään. Etenkäänn, jos on nähnyt viimeksi talvella. Muistin kuitenkin, etten koskaan julkaissut kuvia viime helmikuiselta reissultamme, kun olin bloginkin puolella kysellyt vinkkejä Turkuun.
Tein pienen nostalgisen aikamatkan helmikuulle ja kävin hymyssä suin kuvia läpi. Ehkä Länsi-Suomi odottaa minua vielä joskus.
Miten neljä vuodenaikaa unohtuukin niin nopeasti? 
Eilinen ensiräntä oli hämmentävä kokemus, 
vaikka vastahan kahlasimme lumessa. 
Eilen aloitin myös glögikauden, 
ja joululahjalistan visuaalinen suunnittelu on jo tietysti aloitettu. 
Voisi lähteä vielä ennen joulua Turkuun jouluostoksille.
Nauttikaa viikonlopusta, niin kuin taidan kehottaa viikottain.
-Henriikka
Ps. Blogin facebookissa jo kerroinkin, että New Yorkin matkan arvonta ei osunnut kohdallemme. Dääm! Saimme eniten ääniä, mutta arpa osui toiselle videolle. Eikun matkakassaa kerryttämään. Kiitos kaikille äänistä.

Uskomattoman ihana Samuji.

Rakastan kirjoittaa blogia. Rakastan sitä tunnetta, kun näen, koen tai kuulen jotain inspiroivaa ja ajattelen, että tämän pitää jakaa. Heti. Tiedän, että ruudun toisella puolella on paljon väkeä, jotka ajattelevat asioista samalla tavalla. Jos ajatusmaailma ei aina ulotukaan filosofiassa yksiin, niin vähintään samanlainen visuaalinen maailma kiehtoo.
Tällainen hengenpidätyksen jälkeinen jakamisen tunne valtasi minut äsken, kun Samuji julkaisi nettisivuillaan kuvakollaasin. Ulkona sataa vettä vaakatasoon, koko maailma märehtii ja Samujilla keskitytään kauneuteen. Tekisi mieli itkeä näiden kuvien äärellä. Sellaisia syksyisiä, suuri ja suolaisia kyyneleitä, osakseen ilosta, osakseen haikeudesta. Tekisi mieli tanssia valssia tanssiparin jalkaterillä ja antaa sateenvarjon kääntyä rauhassa väärinpäin.

 Folks of October sai inspiraationsa Samujin ystävistä ympäri maailman. Mekin saamme tänään ystäviä kylään, pyöreän pöydän ääreen. Ei ihan maailman laidalta, mutta Turusta kuitenkin.

Haikein terveisin,
Henriikka
Kuvat: Samuji (hih kyllä, kysyin luvan)