Kauniita unia pellavalakanoissa.

Toisinaan takaraivoon jää kutkuttamaan sellaiset haaveet, etteivät ne meinaa lähteä lipettiin sitten millään. Ja aina palkkapäivänä miettii, että joskos sitä nyt sitten sijoittaisi
Minulla tällainen sitkeä unelma on ollut Balmuirin pellavavuodevaatteet. 
Pellava on kylmällä ilmalla lämmin ja kuitenkin helteillä viileä ja hiostamaton. Se näyttää niin kauniilta ja kotoisalta, ettei toista löydy, eikä pieni ryppyisyys tee kuin lisää tunnelmaa. Mitä Balmuiriin tulee, sehän on suurinta luksusta ja kaiken lisäksi kotimaista, joten hintaa kyllä löytyy. Mutta kaikkien arvioiden ja lukemieni kokemusten mukaan tuote on rahan väärti. Ja Balmuirilla on myös isoja lakanoita. Meidän lakanavalinnoissa tulee usein esteeksi se, että omistamme tuplapeiton, eikä moniakaan lakanoita toteuteta kaksinkertaisina (esimerkiksi näitä, byäh).
Väriksi haluaisin valkoisen. Balmuirin valkoinen ei ole aivan supervalkoinen ja sellaisia uskaltaisi helposti käyttääkin. Tällä hetkellä myös makuuhuoneemme verhot ovat valkoista pellavaa, ja koko huoneesta tulisikin näiden lakanoiden myötä unihuone viimeisen päälle.

 Pellavalakanoita on myynyt myös esimerkiksi H&M home, Villa Stockmann, Anno, Hemtex ja Ikea, mutta tällä hetkellä ainakaan näiden nettikaupoista ei löytynyt pellavalakanoita. 
Lokakuussa Stockmannilla olisi 250 euron tuplapussilakana 50 euroa kanta-asiakasalennuksessa, ja 40 euron tyynyliinoista olisi neljäsosa hinnasta tiputettu pois. Olisiko aika toteuttaa sitkeänä piinannut haave?
Kauniita unia, toivottavasti pellavalakanoissa.
-Henriikka
Kuvat: Balmuir

Kun aamulla ei olekaan sitä tavallista maitoa.

 yhteistyössä Alpro
Ruokabloggaaja täällä moi. Kirjoitin vajaa viikko sitten Alpro-haasteestani, eli viikosta ilman maitotuotteita (yhteistyössä Alpro). Viikko on onnellisesti ohi ja haaste oli yllättävän helppo tällaisellekin maitoparralle. Unohdin tosin muutaman kerran juuston olevan maitotuote ja rikoin näin tahattomasti sääntöjä. Olen kirjannut ylös ajatuksiani kasviperäisten tuotteiden käytöstä maitotuotteiden sijaan ja julkaisen jutut kahdessa osassa.
Ensimmäisenä keskityn aamiaiseen, sillä se tuntui olevan ateria, johon sain eniten uutta Alproon tutustumisen myötä. Ja koska se on ehdottomasti maailman ja päivän paras ateria.
Tavallisesti aamiaiseni koostuu siitä, mitä jääkaappi sattuu sisältämään. Ne ovat aina mahtavia aamuja, kun on jämäkakkua jäljellä, mutta meillä on aina ainakin vihanneksia, hedelmiä, ruisleipää ja kahvia. Näiden lisäksi tykkään kuitenkin mutustella usein marjoja ja jugurttia, sekä muroja maidon kanssa. Ensimmäiset Alpro-kokeilut olivatkin maustamattoman jugurtin vaihtaminen vastaavaan kasviperäiseen, sekä normaalin maidon vaihtaminen soijamaitoon murojen kanssa.
Lempimurojani ovat Kelloggsin All Branit ja suoraan sanottuna pelkäsin soijamaidon pilaavan ne. Mutta mitä vielä, soijamaito toi vain sekaan makeampaa makua, mikä sopi murojen kanssa oikein hyvin. Totta on, että soijan makuun on totuttava, ja esimerkiksi jugurtissa sen huomasi maitoa herkemmin. Soijan maku ei kuitenkaan ole paha, ja näin saivat ennakkoluuloni väistyä vähä enemmän taka-alalle. Tähänhän voisi vaikka tottua. Jos olisin saanut lapsena aina soijamaitoa, vaatisi normaali maito varmasti totuttelua.

Kokeilussa olivat myös purkkijugurtit, jotka ovat varmasti monelle tuttuja ainakin ulkonäöltään. Ensimmäisen kuvan sitrusjugurtti nousi omaksi suosikikseni, mutta liputan näitä enemmän kuitenkin maustamattomalle. Hedelmän tai marjan maun kun saa niin helposti luotua ihan oikeista luonnon antimista, kiitos Suomen luonnon ja pakastimen. Pyrin muutenkin välttämään pieniä erillispakattuja jugurtteja ja ostamaan mieluummin isompia purkkeja. Makujugurtit olisivat oivia valintoja kuitenkin eväs- tai treenikassiin, kun pieni verensokerin nostatus riittää. Näissä on myös soijan maku hyvin piilotettu, jos se jollekin tuottaa ongelmia.

Otan kasviperäiset tuotteet oikeasti tästä lähdin aamupalalleni. En korvaamaan, vaan rinnalle (haluan todellakin pitää juuston!). Ja koska meillä käytetään laktoositonta maitoa, Alprot ovat siitä hyviä, että ne ovat luonnostaan laktoosittomia.
Pitää vielä ottaa enemmän selvää, koko kasviperäisestä touhusta ja kuunnelle, mitä kroppa sanoo. Ensimmäinen askel on ainakin, että kahvi- ja muromaidoksi kasviperäisiä maitoja. Hurraa!
 Onpa uskomaton lupaus mimmille, joka juo kahvinsa mustana.
-Henriikka

Forget the brain, use the hair.

Nämä kuvat ovat jotain todella uutta. Kolmannessa kuvassa taidan näyttää enemmän Sini Sabotagelta kuin itseltäni. Viimeisen kuvan julkaisin jo aiemmin, mutta nyt valokuvaaja laittoi minulle muutaman lisäkuvan, ja tällaiset shokkiotokset pitää tietysti jakaa.
Haaveilen niin kovasti reiveistä tai kreisibileistä, johon joku päivä voin oikeasti toteuttaa
tuon Tähkäpää-letin.

Ei näistä paljon itseäni tunnista. Ehkä ainoat tuntomerkit ovat korvanlehdettömät korvat ja niiden lävistykset. Millaisia fiboja nämä herättävät? Kuvottaa, naurattaa, inspiroi? Tällainen on minusta mielenkiintoisia, sillä tässä tulee hyvin esille se, miten sama ihminen voi tuoda itseään niin monella tavalla ulkoisesti julki. Olen ihan tyytyväinen siihen, että normaalissa arjessa hiukseni ovat vähän vähemmän tötteröllä, ja pakkeliakin on kolme kiloa vähemmän.

Ja tiedoksi vain, että jos joku on kiinnostunut valokuvauksesta niin itselleen, blogiinsa kuin vaikka polttareihin, niin näidenkin kuvien ottajalta, Aleksanderilta saa Henriikka-alennusta. Yhteystiedot löytyvät kotisivuilta (pssst! Hän puhuu kyllä suomea).

Uusi viikko aloitetaan elokuvilla ystävien kanssa. En muista koska viimeksi olisin ollut leffassa. Elokuvana on ”Oli aikakin”. Toivottavasti se pakahduttaa sydämen tainnoksiin.
-Henriikka