Olen ottanut kameran rullalle talteen kauniita syyskuun hetkiä muutamalta päivältä. On ollut Habitare design-messut, hiljalleen pimenevät illat, koulunalku ja loistoonsa puhjenneet omenapuut, pihlajanmarjat ja muut herkut. Muistan kuinka pienenä syksyn parhaita juttuja oli kiivetä veljien kanssa pihan isoon pihlajaan tiputtamaan marjoja äitille, joka keräsi marjat talteen ja teki hyytelöä. Lisäksi pyrähdettiin Joensuussa Jannen isovanhemmilla, syötiin puolukoita kilokaupalla, kahviteltiin taidekorttelissa ja mentiin moottoriveneellä saarelle mökkeilemään.
Syyskuu on aina kaunis ja lempeä. Torilta saa ostettua vielä viimeiset kesämarjat, mutta niiden rinnalle on tullut sieniä ja omenoita. Kerran missasin Suomen syyskuun ja harmitti. Tämä on ihanaa aikaa, niin värikästä ja salaperäistä. Tuntuu, että luonnolla olisi menossa ihan omat muotiviikot.
Olen jäänyt monesti kiinni itseteosta, kun olen kirjoittanut blogijuttua:
”Syyskuu on vuoden parasta aikaa.”
”Elokuu on kaikkein kivoin kuukausi vuodessa.”
”Helmikuu on kyllä mieletön, ehdottomasti paras kaikista.” Jne.
Ehkä paras olla laittamatta niitä järjestykseen. Lokakuu tulee seuraavaksi ja sekin on hyvä. Värit pysyvät vielä katukuvassa ja syystakeilla pärjää vielä. Ja siskolla, toisella veljellä ja äitillä on syntymäpäivät. Se on aina tiennyt kakkua. Mmm, kakkua.
-Henriikka
