Kun kamera ei rakasta.

83
–
random
Aion kumota erään hokeman, joka toistuu blogini kommenttiboksissa aika ajoin: ”Sä aina onnistut kuvissa! Kamera rakastaa sua!” BULLSHIT. Täyttä potaskaa. Kamera rakastaa minua yhtä lailla kuin kaikkia muitakin. Olisi se nyt kumma, jos ei kahdentuhannen kuvan jälkeen löytyisi jokunen onnistunutkin.
Keräsin teille todistusaineistoa kumotakseni tämän väitteen, nostaakseni teidän itsetuntoanne (ja laskeakseni omaa). Pahinta ei ole näyttää typerältä tahallisesti. Kyllähän kaikki osaavat tehdä rumia irvistyksiä ja vääntää naamansa mutkalle. Kauheimmat kuvat syntyvät vahingossa, kun oma lärvi vain sattuu jossain tilanteessa kääntymään kummalliseen asentoon (omat heikoimmat naamahetkeni tapahtuvat aina keskittyessäni). Jutun kuvien myötä todistan, ettei totuus silotelluista valokuvista ole aina niin yksioikoinen. Tässä muutamia esimerkkejä siitä, kun kamera ei todellakaan rakastanut, vaan käänsi selkänsä ja sylkäisi olkansa yli.

Realismi on kaukana blogimaailmasta. Nettimaailmaan syötetään korkeintaan suloinen irvistys, ja oikein rohkea bloggaaja saattaa julkaista jopa kuvan siveellisestä kielen näyttämisestä. Missä ovat kuvat, joissa ihmiset ähertävät hiustensa kanssa kera kaksoisleuan ja kuola poskella valuen keskittyvät lukemaan bussiaikatauluja? Joissa naaman jokainen lihas on huomaamatta velostunut? Tai kuvat, joissa päähenkilö näyttääkin ojajuopolta? Sivuprofiilissa naurahtaminen tai ujo hymy viistosti maahan ovat harvoin aitoja tilanteita. Ja usein se take away -kahvikin on ehtinyt jo jäähtyä.

Pysykää kanavalla. Kesän aikana aion kumota myös väitteen:
  ”Sä näytät kaikissa vaatteissa niin hyvältä! Sulle sopii kaikki!”

-Henriikka

Haastattelu Kodin Kuvalehdessä

39
–
muoti, oma tyyli, pressi
Vallan huvittava juttu on meikämannesta on juttu tänään ilmestyneessä Kodin Kuvalehdessä. Jokaisessa lehdessä esitellään erilainen pukeutuja ja muutama viikko sitten sain viestiä, että minua haluttaisiin haastattella otsikolla ”ekologinen pukeutuja”. Hui, mitkä saappaat! Toimittaja etsi haastateltavaksi jotakuta, joka pukeutuu persoonallisesti, mutta tekee hankintansa ympäristöä ajatellen ja tekee löytöjä kirppareilta, isoäidin tai äidin vaatekaapista, tuunaa vaatteita saadakseen niistä mieleisiään.
Niinpä uusimmassa lehdessä on kuvarikas neljän sivun juttu ajatuksistani koskien pukeutumista ja ekologisuutta. Hämmentävää, mutta erittäin mukavaa.

Toimittaja ja valokuvaaja tulivat kotiimme kuvaamaan ja juttelemaan. Oli hyväntuulista rupattelua ja osasinkin odottaa Kodin Kuvalehdeltä sellaista laadukasta otetta, eikä joka sanaansa ei tarvinnut miettiä turhan harkitusti ja sain lukea tekstin läpi ennen julkaisua. Kodin Kuvalehdestä kyllä pidän. Se on maanläheinen, ihmisläheinen ja tasapainoinen.

Haastattelussa avasin, kuinka löysin ympäristöasiat vasta tyylin myötä. Olen kiinnostunut kirppareista puhtaasti tyylin ja säästöbudjetin takia, mutta tiedon lisääntyessä tuska ajoi ajattelemaan ekologisuutta. Ja sitä tässä nyt sitten pyritään olemaan: ekologinen pukeutuja.

Sinänsä naurattaa myös tuo jutun otsikko: ”Vähemmän on enemmän”. Itsehän aina toitotan, kuinka ”mieluummin överit kuin vajarit” ja ”more is more”. Otsikko tietenkin vittaa kuitenkin kuluttamisen hysteriaan, kierrätyksen puoltamiseen ja sen kannalla seison ehdottomasti.
Huomasiko joku sattumalta haastattelua? Toivon sen ainakin jonkun päivää piristävän.
Rentoa torstaita kaikille. Voiton puolella mennään.
-Henriikka

Työpukeutumisen iänikuista muottia vastaan.

8
–
muoti, oma tyyli

Olemme eläneet viime päivät pätsissä. Muutama päivä sitten kävi kuitenkin vielä hellä tuulenvire aamuisin, ja pyrin pukeutumaan kesän ensimmäisinä työpäivinä tipan asiallisemmin. En kuitenkaan lukeudu niihin, joiden mielestä työpukeutumisessa tulee piilottaa kaikki oman tyylinsä vivahteet. On hassua, että uset ihmiset ajattelevat työpukeutumisen tarkoittavan siihen tiettyyn muottiin hyppäämistä: jakkupukuja, valkoisia kauluspaitoja, helmikorvakoruja…
Toki toiset työpaikat vaativatkin säntillisyyttä, eikä persoonallisuuteen ole varaa. Itse olen siitä onnellisessa asemassa, että nykyisten työpaikkojeni puitteissa saan harjoittaa vaikka minkälaista tyylikoulua. Viime viikolla astelin gallerialleni leopardihousuissa, pilkkupaidassa ja keltaisessa neuleessa. Kummallisia yhdistelmiä, mutta jollain tasolla kuitenkin ”asiallisempaa”.
 

Hauskasti kilpailivat huomiosta nuo kuosit: pallot ja leopardi. Keltainen oli värivalintana villi, mutta yksivärisyys rauhoittaa kuitenkin aina kuosisekoilua. Yksivärisyys toistui vielä harmaassa puvuntakissa ja loppujen lopuksi tunsin asussani oloni vallan hyväksi.
Toisin kuin tänään. Helle on vallannut kropan ja aivot ja kadut ja käytävät. Ainoa potentiaalinen asukokonaisuus aataminasun lisäksi on kokovartalosukka. Väljä ja pellavainen. Voitte vain siellä tahoillanne arvailla, kumpaan päädyin.
Mukavaa iltaa itse kullekin.
– Henriikka
pallopaita, takki/second hand, paita/Vero Moda, housut/Zara, kengät/Vagabond
1 … 607 608 609 610 611 612 613 … 818