Puhe valmistuville ja jok’ikiselle elämän tallaajalle.

10
–
juhlat

Viikonloppuna moni taas valmistuu: Lukiosta, ammattikoulusta, ammattikorkeakoulusta, yliopistosta ja vaikka mistä. Moni saattaa olla risteyksen edessä, moni varmasti pohtii tulevaa innolla, moni hämmennyksellä, moni kauhulla.

Tämä videon omistan valmistuville. Se on nerokas, se on liikuttava. Siihen on kiteytetty sellaista viisautta (ja huumoria), joka saa minut katsomaan sen ain uudelleen. Kannattaa pysähtyä hetkeksi tämän äärelle, niin voi päästä eteenpäin.

”Jos saisin elää elämäni uudellen, yrittäisin ens kerralla tehdä enemmän erehdyksiä. Rentoutuisin, olisin taipuisampi, olisin hupsumpi kuin olen tällä matkallani ollut. Matkustelisin, hulluttelisin, kiipeäisin useammin vuorille, uisin joessa, katselisin auringonlaskuja. Kävelisin ja katselisin ympärilleni enemmän. Söisin enemmän jäätelöä ja vähemmän papuja. Jos joutuisin elämään elämäni uudestaan, kävisin uusissa paikoissa, tekisin uusia asioita, kantaisin vähemmän matkatavaraa mukanani. Jos saisin elämäni uudelleen elettäväksi, kulkisin paljain jaloin aikaisesta keväästä myöhäiseen syksyyn. Ajelisin karusellissä ja poimisin päivänkakkaroita.”

-tuntematon munkki nebraskalaisessa luostarissa

Onneksi olkoon juhlijoille ja oikeastaan kaikille, jotka jaksavat tätä hassunkurista maailmaa kiertää ja sitäkin oudompaa elämää eleskellä päivä kerrallaan eteenpäin.

-Henriikka

Onneksi olkoon Henriikka, olet nyt muotibloggaaja.

15
–
muoti, oma tyyli

Olen mielissään, sillä vihdoin taidan olla oikeutettu titteliin ”muotibloggaaja”. Tästä tittelistä kohdallani on löytynyt risteäviä mielipiteitä, enkä aina itsekään tiedä mihin kategoriaan itseni sulloisin (enkä toisaalta täysin hahmota tarvettanikaan sulloa).

Nyt kuitenkin pystyn pää pystyssä, ylpeänä kutsumaan itseäni muotibloggaajaksi, sillä omistan suuren statussymbolin: Daniel Wellingtonin kellon. Eikö DW nimenomaan ole muotibloggaajien tunnusmerkki numero yksi?

Pidän kellostani, jonka sain etanapostitse kauniissa rasiassa. Kun kuulin saavani valita kelloista yhden, tiesin haluavani miesten kellon. Naisten kellot ovat makuuni usein liian siroja. Kun kerran kellon on näyttävä, niin näkyköön sitten kunnolla. Ruskeat nahkaremmit (classic bristol) ja kultainen kehys olivat valintoja, joita ei tarvinnut kelailla muutamaa sekuntia enempää. Tummanruskeiden lisäksi sain myös vaaleanruskeat remmit (classic st. andrews), jotka taitavat olla ”minua” vielä näitä tummia enemmän. Eiköhän remmit tai toiset tulla näkemään ranteessani hyvinkin usein.
Itseäni ei haittaa, että Wellingtonin kelloja on yhdellä sun toisella. Minulla on niihin vähän samanlainen suhde, kun Fjällrävenin reppuihin: sille on syynsä, miksi niitä kävelee kadulla vastaan. Jos on keksitty simppeli, kaunis ja toimiva juttu, niin miksei sitä hankkisi. Sekä Fjällikset että DW:t ovat piesseet monet muut lajitoverinsa monessakin suhteessa.
Jos Daniel Wellingtonin hankintaa on harkinnut, kannattaa tilaisuus käyttää hyväkseen nyt. Aamukahvilla-blogin lukijat saavat nettikaupasta alennusta -15%, kun kirjoittavat koodikenttään LOVEHENRIIKKA (ei, en keksinyt koodia itse). Koodi voimassa 5.kesäkuuta asti. Mitä oivallisin yo- tai valmistujaislahja, eikä noita varmaan kovastikaan paljon halvemmalla saa.
Sain kukkivien puskien lomassa pomppimisesta nuhan. Poor poor. Tuoksuvat kukkapusikot on kuitenkin hyödynnettävä, ennen kuin on liian myöhäistä. Vaaleanpunaiset kirsikankukat jäivät minulta sivu suun, en ennättänyt lumoutua niistä, saatika saattaa niitä kameralle.
Loppuun surullisia uutisia. En taidakaan olla muotibloggaaja. En taida omistaa tämän sivun juttuja juuri lainkaan. Jääköön tämä siis arjenluksustakaikellekansalle-blogiksi.
-Henriikka
Ps. Villasukkatempaus oli ja meni, mutta tiedän, että siellä on niitä laiskapyllyjä edelleen, jotka eivät ole postittaneet sukkiaan. HOPIHOP, en halua pettyä teihin. Sukattomat kaverit voivat laittaa mulle mailia, niin laitan muistutusviestiä niille kavalille ketkuille. Ja ne jotka ovat saaneet sukkansa, muistakaa laittaa valokuvia tulemaan!

Siivouspäivän kirpputorilöydöt.

20
–
Helsinki, kirpputori, tapahtumat
Rakastan kirpputoreja. Olen suorastaan hulluna niihin. Kun pääsen second hand -torien äärelle, päässäni naksahtaa. Yhtäkkiä kirppisalue on kuin iso aarrearkku, ei kun pikemminkin Afrikan tähti -pelilauta, mutta ilman rosvosektoreita. Tiedostan, että voin löytää mitä vain, mutta kuitenkin käytössäni ovat ne resurssit, jotka kullakin kerralla on tarjolla. Löytämisen tunne on uskomaton. Pitäisi ehkä pikkuhiljaa olla huolissaan? Vaikuttaa hämärältä.
Tarjoilisin nyt niitä kirpputorikuulumisia ja löytöjä, niin kuin lupaus kävi. Lauantaina oli koko kaupungin siivouspäivä ja samalle päivälle sattui myös Kumpulan kyläjuhlat. Tällaiset kinkerit ovat minua varten. Iloisia ihmisiä ja puutalojen välissä piehtarointia (hmmm, mahdollisesti huono verbivalinta. Ihan kun olisin käynyt selälleni pötköttämään ja pyörinyt villisti kuin koira). Muutama ystävä kainalossa sain fiilistellä lauantain läpeensä, Kumpulan kautta Kallion Karhupuiston.

Siivouspäivä oli tosiaan levittäytynyt kaikkialle. Ratikan ikkunassa vilisivät rekit, pöydät ja nurmelle levitetyt viltit. Ihmiset olivat piknik-hengessä liikkeellä ja myöhemmin päivällä alkoi aurinkokin kurkkia. Kumpulan ja karhupuiston lisäksi emme ennättäneet muualle. Ehkä hyvä näin. Reppu sen kun täyttyi ja vaikka lompakko ei niin tyhjentynytkään, niin ei ole hyvä liikaa riehua.

– Turhaan minä ketään yritän huijata. Lapasestahan se lähti. 

Iloinen verkkatakki, 2 euroa.
Tummansininen samettimekko, 65 snt.
Mustavalkoinen kuviokauluspaita, 1 euro.
Ihanista ihanin nahkatakki Jannelle ja mulle yhteiseksi, 10 euroa.
Adidaksen collegetakki, 3 euroa.
Weekdayn miesten takki, 2 euroa.
Vaaleansininen villapaita hopeanapein, 3 euroa.  
Fjällrävenin harmaa takki, 3 euroa. WOH, kolme!
Törkeä villapita, 1 euro. Tulkoon talvi.
Violetit silkkihousut ja paita, yhteensä 3 euroa.
Turkoosinvihreä silkkihame, 3 euroa.
Adidakset, 2 euroa. Biancon mokkanilkkurit, 3 euroa. Hattulaatikko, 5 euroa.
Lakersin lippis, 1 euro. Harmaa lippis, 2 euroa.
Pipot, 1 euro/kappale, AIDOT TURKISKORVIKSET hahah (miksi ihmeessä joskus on tehty tällaiset?), 1 euro.
Taitaa olla hyvä, että kyläjuhlat ovat tältä keväältä ohi. Taidan tarvita talviunia kirpputorikeskeisistä tapahtumista. Kiitos hyvistä hinnoista, kiitos hyvistä hetkistä. Eläköön päässäni kuuluva napsaus, joka eläimen lailla laittaa minut kierrätyksen ja kirppisten pariin.
-Henriikka
Ps. Kyllä, vaatekaapin kesäsiivous tapahtuu lähipäivinä ja blogikirppikselle saapuu uusi lasti.
1 … 609 610 611 612 613 614 615 … 818