Rakas Olivia, ilo olla ystäväsi.

12
–
blogit
Rakastan hyviä aikakauslehtiä. Heikkouksiani ovat etenkin muoti- ja sisustusaiheiset, ja sellaiset jotka on toteutettu laadukkaasti niin graafisen duunin kuin sisältönsä osalta. Yksi sellainen on Olivia, joka kuuluu ehdottomiin suosikkeihini. Ei mennyt montaa hetkeä kelailla vastausta, kun kyseinen lehti pyysi minua ”Olivia tykkää” -blogikseen. 
Mistään maata mullistavasta ei ole kysymys. Minä pidän Oliviasta ja Olivia minusta (ihanaa!), ja suosittelemme toisiamme ristiin. Lukijoille on silloin tällöin luvassa tarjouksia ja ennakkosisältöjä lehdestä, ja blogini sivupalkissa killuu suloinen pusukuvake. Ystäväblogeja on tällä hetkellä kolme, eikä blogeja pyydetäkään mukaan monia. Olen ylpeä, että saan kuulua valiojoukkoon.

Ensimmäinen jakamani tarjous on super. Oliviasta saisi nyt kesälukemista kolmeksi kuukaudeksi hintaan 14,90 €. Kaupan päälle tilaaja saa valita joko Minna Parikan Oh My Dear -kukkaron tai Nora Norway Anka -rannekorun. Tässä ei ole koiria haudattuna. Yksinkertaisesti älyttömän hyvä tarjous. Pakkohan tuo Parikka on kotiuttaa. Tilaamaan pääset täältä.
Vähän myös jännittää tämä yhteistyö, se on totuuden nimissä kerrottava. Tähän mennessä olen kieltäytynyt miltei kaikista yhteistyökuvioista, joihin liittyy tienaaminen. Tiedostan, että saattaisin blogillani tienata jo vähän rahaakin, mutta en ole halunnut lähteä sille tielle. Olen kieltäytynyt kohteliaasti mainoksista ja tienaamislinkeistä (etenkin niistä nettipokeri-linkeistä) ja ollut hyvin varovainen kaiken mainostamisen kanssa. Haluan, että blogini pysyy inspiraationlähteenä alusta loppuun saakka, eikä muutu mainoskaukaloksi. Nyt minulle kuitenkin tuli tunne, että tämä on sopivan pienimuotoista ja täysin osuvaa blogilleni ja lukijakunnalleni. Tietäkää kuitenkin, että teidän tilauksistanne siirtyy aina muutama lantti minulle, joten jos ette halua antaa bloggaajalle tienestiä, älköötte tilatko tätä kautta. Itse kuitenkin koen tämän koko keissin sellaisena win-win-tilanteena. Viisitoista euroa kolmesta Oliviasta ja Parikan kukkarosta on mitätön summa.
 Tänään olen viettänyt vapaapäivää. Maannut parvekkeella auringon alla, lukenut lehtiä ja Valkoista Masaita. Ei ole tehnyt mieli seikkailla, vaan lölliä. Isä toi Kouvolasta vaarin ja mummin vanhat mökkikalusteet meidän parvekkeelle, ja olen retrotuoleista enemmän kuin fileissäni. Huomenna on toinen vapari putkeen ja ajattelin vallata joko Stadikan tai Hietsun, mennä ystävän avuksi kenkäostoksille ja kierrellä Kallion kirpputoreja. 
Ja hei, kaivoin tänään kovalevyltä marraskuisen Tansanian matkan kuvia. Kuvasato on liikuttavaa, enkä ole jakanut teidän kanssanne vielä puoliakaan. Jos lupaisin, että tällä viikolla julkaisisin pitkästä aikaa Tansania-jutun, niin vieläkö jaksaisi kiinnostaa? Jos lupaisin, niin ehk se pakottaisi itsenikin kuvavalintojen ja -muokkauksen äärelle. 
– Lupauksia kun ei saa pettää. Vaikka ne olisi annettu virtuaalimaailmassa tuntemattomille tyypeille blogikirjoituksen muodossa.
-Henriikka
Ps. Poola Kataryna -kisaa viikko jäljellä. RAUMALAISET HUOMIO: Kilpailukuvan voi nyt käydä ottamassa myös Rauman Busstopissa.

Pps. Onpa mulla paljon asiaa tänään. Tiedoksenne vain, että lisäsin blogikirppikselle aimopotin uusia juttuja. 

Asiat, jotka tekivät tästä viikosta hippasen paremman.

10
–
elämä
Kesäkuun ensimmäinen. Hurjaa. Olen miettinyt syntyjä syviä ja nauttinut sireeneistä. Koti on pääsiäismuuton jälkeen vieläkin aika hujan hajan, mutta pikkuhiljaa elämä ja koti alkaa löytää raiteitaan. Huomaan kyllä, että sisustuksen ja sielun kunto vaikuttavat toisiinsa aika lailla suoraan verrannollisesti. Odotan siivouspäivää ja sisustusinnostusta, odotan edes vähän enemmän valmista kotia, kun kesä on sitten on joskus ohi.
Keräsin pieniä asioita muistuttamaan itseäni ja kertomaan teille, mitkä tekivät toukokuun viimeisestä viikosta itselleni hitusen mieleisemmän:

Polkka Jamin postikortit, Kaapelitehtaan kaupasta. Ihanat värit, ihanat ajatukset. Tekisi mieli hukuttaa koko maailma etanapostiin, mutta jostain kumman syystä päädynkin pihtaamaan kaikki itselläni.
Hyvästi meikkivoide. Huomaan auringon ja kesän saapuessa aina asteittan luopuvani meikistä, ja kuljen kesän läpi ilman meikkivoidetta. Myös ripsiväri ja silmänrajaukset vähenevät, vaikka aika luonnollisesti olen kulkenut ympäri vuodenkin. Tämä viikko on ollut ensimmäinen, kun meikkivoide on jäänyt talviunille ja iho tuntuu hengittävän aivan uudella lailla.
– tämän kuvan paras juttu on kuitenkin nuo 10-vuotiaan lankomiehen siniset kalsarit kuvan oikeassa reunassa.

Janne yllätti ja leipoi! Voitaikinasta, rahkasta ja mansikasta loihditut leivokset katosivat tarjottimelta käsittämättömän nopeasti.

Ording & Redan Suomen osasto lopetti ja myi kamppeensa puoleen hintaan. Parisuhderiita osa miljoona ja kaksi: Mihin taas tarvitset täydellistä vihkoa?

En usko, että miehet koskaan ymmärtävät täydellisten, valkosivuisten, rivittömien, ruuduttomien, vaaleanpunaisten, kuminauhavarustettujen vihkojen päälle. Tai ainakaan, miksi on niin ihanaa kerätä eri maalisävyjen mallilappuja talteen.

Auringonpistoksen piikkiin taitaa mennä tämä uusi suihkuverho. Tummansininen verho sai kyytiä, kun kylppärimme valtasi kukkameri. Tästä lähin laulan aina suihkussa. 
Koti ei ole aivan tip-top, mutta kodilta se kuitenkin alkaa tuntua. Sen tuntee siitä, että sinne on hyvä tulla. Kun kävelen Arabianrannan katuja kotia kohti, ei ole koskaan ikävä palata omalle sohvalle hyvän lehden ääreen. Sitä paitsi tomaattini ja paprikani ovat alkaneet kukoistamaan laiminlyönneistä huolimatta. Olen surkea, mutta onnellinen puutarhuri.

Viimeisen kuvan valtaa Frankien seinäkalenterin kesäkuun kuva.
 Eikö irvistävä nalle aina piristä päivää?

Sitten on vielä sisko viikonloppuvierailulla, jääkaapissa persikoita ja leipäjuustoa ja takapihalla katukoriskentät. Ja tietysti uuden mainninan ansaitsee vielä ilosätkyt aiheuttanut uutinen heinä-elokuun reilistä. Näytin reissujutun kuultuani täsmälleen tältä. Kiva kuulla, että porukka odottaa innolla reilikirjoituksia.
Mitä ihaninta viikonlopunloppua.
-Henriikka
Ps. Olin koko kevään työstämässä Kuvataideakatemian Kuvan Kevät -näyttelyä. Sen viimeinen aukiolopäivä on huomenna (klo 11-18). Suosittelen vierailua.

EAT WELL, TRAVEL OFTEN, tulevat reilibloggaajat!

30
–
matkustus
Naamalihakseni ovat hymyilystä turtuneet. Janne bongasi noin kuukausi takaperin Lilyn ja VR:n yhteistyönä järjestettävän reilibloggaaja-haun. Kahta reilaajaa haettiin kiertämään kesällä Eurooppaa haluamaansa reittiä pitkin ja kirjoittamaan kokemuksistaan blogia. Se oli yksinkertaisesti meitä varten. En harkinnut hetkeäkään hakemista, tänne olisi pakko päästä. Euroopan olisi yksinkertaisesti oltava meidän, eikä ilman tällaista sponssia se tulisi tänä kesänä tapahtumaan. 
Tänään aamusta puhelimeni pirisi. Totta puhuakseni olin jo menettämässä toivoani, vaikka olin jännäkakka housussa odottanut valintaa koko viikon. Tuntematon numero pelasti maailmani, Lilyn soitto oli ylimääräinen syntymäpäivä. Huudahtelin puhelimeen onnesta sekopäisenä: ”Elämälläni on sittenkin merkitys!”

Seuraava hakemus toi meille riemun taloon, reissun plakkariin. I’m happyhappyhappy.

——————————————————————————————————–

Hello Buddies. 

Täällä kaksi elämäntapaseikkailijaa, urbaania kuljeskelijaa Helsingin Arabianrannasta. Janne on muusikko ja videotuotanto-yrittäjä, ja Henriikka kulttuurituottaja ja bloggaaja. Yhdessä on nähty jo Aasiaa, Afrikkaa ja Amerikkaakin, mutta nyt olisi tarkoitus sukeltaa taas koto-Euroopan uumeniin tavoitteena universaali ymmärrys ja suurensuuret seikkailut. 

RAUHAA JA RAKKAUTTA KOLISEVILLA KISKOILLA, ONNEA JA AUTUUTTA YLI VALTIONRAJOJEN. Öitä juna-asemilla, sohvasurffaten ja dormihuoneissa kera kymmenen brasilialaisen. Pennin venyttämistä ruokailun suhteen niin, että Italiassa voi käyttää koko budjetin jäätelöön. 

Matkamme alkaa länsinaapurimme ihanaisesta Göteborgista, jossa sammutamme hattaranhimomme Lisebergin huvipuistossa. Jatkamme matkaa Køøpenhaminaa reunustaviin lähiöihin. Pyrimme löytämään autenttisen smørrebrødin ja huuhtomaan sen alas paikallisella, tummalla ølilla. 
Vaihdamme peruna suussa puhutun kielen toiseen, kun siirrymme Tanskan niemimaalta Belgiaan. Koska meitä kiinnostaa asiat myös EU:n pääkonttorin ulkopuolelta, sukellamme aidon Brysselin sykkeeseen. Saattaapa raiteet viedä meidät myös Belgian keskiaikaiseen sydämeen, Bruggeen. 
Edellinen vierailumme Ranskaan on jäänyt mieliimme kummittelemaan, sillä silloin varastettu järkkäri otti päähän ja lamautti. Ranska on jäänyt meille velkaa ja saa nyt maksaa takaisin korkojen kera. Pyhä kolminaisuutemme tulee sisältämään Pariisin, Bordeaux’n ja AH niin ihanan Marseillen. Henriikka huokailee pariisilaisten uskomattomalle tyylitajulle ja valokuvaa katumuodin kompaktiksi kollaasiksi. Evästaukopaikkoina toimii visuaalinen ja historiallinen Normandia, sekä kaltaisillemme nörteille kulttimaineeseen kasvanut Etelä-Ranskan Carcassonne. 
Kun lämmin Ranska ja patongit tulevat korvista ulos, rullaamme identtiset baskerimme takataskuun ja nousemme korkean ilman leirille: ompelemme siksakkia Sveitsin ja Italian rajalla. Mäenlasku Alpeilla keskellä kesää täysin paidatta kuulostaa paitsi eksoottiselta ja vapauttavalta, myös uutiskynnyksen ylittävältä otsikolta. 
Alpeilta laskemme Italian pohjoisosien läpi Ljubljanaan. Tavoitteena on ymmärtää itäeurooppalaisen ihmisen mielenjuoksua heittäytymällä sata taulussa heidän elämäntyyliinsä kansallisruokia myöten. Tehtävä jatkuu vielä Sarajevossa, jossa parinkymmenen vuoden takaiset muistot näkyvät yhä ihmisten kasvoissa. Matkalla pysähdymme luonnollisesti myös Kroatiassa, Plitvicka Jezeran kansallispuistossa ja syötämme Ranskasta reppuun jääneet leipäpalat villisoille. 
Jannella on hallussa video- ja valokuvaus sekä käsittämätön karttojen lukutaito, Henriikalla tyyli ja spontaani vaeltelu. Vainuamme parhaat second hand -aarteet, sympaattisimmat katukuppilat, railakkaimmat reivit ja mielenosoitukset sekä kaupunkien kauneimmat lenkkarit. Lähdemme rinkat ja tajunnat tyhjinä, raportoimme molempien täyttymisestä. Reitti ei ole kiveenhakattu, mutta laatu on. 
Blogikokemuksen antia voitte lukea täältä: 
– Viime reilillämme kesällä 2010 kameramme lähti kävelemään samoin kuin viime vuoden Lilyn reissussa. Aiomme siis jatkaa siitä mihin jäätiin, tavoitteena onnellinen loppu. Yhdestä ainakin olemme varmoja: emme nukahda Belgradin ja Budapestin väliseen yöjunaan! 
A man’s gotta do, what a man’s gotta do. 
– Janne & Henriikka

——————————————————————————————————–

Lilyn reilibloggaaja-valintaa koskevan jutun ja sähköpostihaastatteluni voi lukea täältä.
Tulevana kesänä saadaan siis reissujuttuja, saadaan ruotsalaisen huvipuiston hattaraa ja Sarajevon surullisia kasvoja. Saadaan Pariisin mukulakivikatuja ja Etelä-Ranskan maalaisseutua. Saadaan naked truthia sielun kyllyydestä ja kahden iloisen kuoman juttuja ympäri Eurooppaa. 
Rakkain terveisin: 
Happyhappyhappy Henriikka
1 … 608 609 610 611 612 613 614 … 818