Kastemekko käyttöön.

24
–
DIY
Tiedättekö hämmentävät vaatekappaleet? Sellaiset, jotka nähdessään ihmettelee, miksi kummassa tällainen on joskus valmistettu? Löysin yhden hämmentävän vaatteen muutama viikko sitten Kangasalan kirpputorilta. En tiedä oliko vielä vaatettakin hämmentävämpää se, että ostin sen kummajaisen: kastemekkoa muistuttavan maksimekon, joka oli tehty pelipaita-kankaasta.
Jossain vaatekappaleen sisimmässä näin potentiaalia. Päätin ottaa taas kerran kauniit Fiskarsin sakset käteeni ja leikellä. Avuksi otin langan ja neulan.
Tadaa! Valmistui minimekko. Poistin helman ja hihojen röyhelöt suosiolla ja ompelin olkaimet kapeiksi. Hameen reunan käänsin sisään kaksinkerroin ja ompelin hameen reunan vyötärön kohdalle, mekon sisään. Näin pitkä hame menetti puolet pituudestaan, mutta sai massiivisuutta. Pussimainen hame sopi hyvin hiphop-henkiseen kesämekkoon.
Joskus ne hämmentävät vaatekappaleet saavat uuden elämän rajun käsittelyn jälkeen. Olen kuitenkin edelleen sitä mieltä, että useimmat niistä olisi voinut jättää valmistamatta.
-Henriikka

Kesän lempparikorut: näyttävää ja persoonallista.

14
–
asusteet, korut, muoti, oma tyyli
Aion jatkaa maksimekko+näyttävä asuste -linjalla ja esitellä teille kesän lempparikorujani. Olen hylännyt kaikki pienet tilpehöörit ja jättänyt liiat pikkuruiset yksityiskohdat tyylistäni. Turvaudun suuriin ja näyttäviin koruihin, jotka eivät kaipaa rinnalleen juuri mitään. Pitkä mekko ja persoonallinen koru/asuste toimii päivästä päivään, arjesta juhlaan. Kesän neljä lempparikorua tulee kahdelta sinnikkäältä, kotimaiselta merkiltä: Nousevalta Myrskyltä ja La Puellalta.
Nouseva Myrskyyn sain tutustua viime syksynä, kun toimin merkille korumallina. Vuonna 2012 perustettu korubrändi on korusuunnittelija Liisa Tuimalan haaveiden konkreettista jälkeä. Suunnittelijan haavena oli perustaa yritys, joka valmistaa koruja kierrätyskumista. Korujen päämateriaali, uusiokäytetty kumi, tulee korunvalmistukseen sataprosenttisesti kierrätyksen kautta. Me likey likey. Nousevan Myrskyn mallisto koostuu korva-, ranne- ja kaulakoruista. Omia suosikkejani ovat suuret, selkeät, graafiset korut. 
Ylemmissä kuvissa kaulassani on Laiho Koivu -kaulakoru. Se on pehmeälinjainen, herkkä ja tuo mieleen tammenlehden. Korun ilme muuttuu paljon ketjun pituutta muuttamalla.
Alemmissa kuvissa ehdoton suosikkini, Graniitti-kaulakoru. Koru on villi ja massiivinen, mutta kuitenkin tasapainoinen. Koru on käytössäni usein duunissa, näyttelyn avajaisissa. Se on helppo tapa tuoda asuun sävyä, juhlavuutta ja persoonaa.

Toinen kesän vakiokorumerkeistäni oli itselleni uusi tuttavuus, kun siihen pari kuukautta sitten törmäsin. La Puella on 2008 perustettu kansainvälinen korubrändi, joka toteuttaa asusteita laadukkaista materiaaleista, muun muassa nahkasta ja metallista. Suurin osa yrityksen koruista on omaan makuuni aivan liian yksityiskohtaisia ja tyttömäisiä, mutta muutama koru kolahtaa enemmän kuin kovaa. Tämä on juuri sellainen yllätysbrändi, joka tulee täysin puskista ja näyttää kyntensä.

Ylemmissä kuvissa ranteessani komeilee La Puellan nahkainen Into the wild -käsikoru. Äärimmäisen kaunis ja jopa hitusen rokki. Samaista rannekorua löytyy myös ruskeana, tummanpunaisena ja valkoisena. Valkoinen voisi olla mukava kesäjuhliin, kun taas tämä tumma tuo särmää arkipukeutumiseen.
Alemmissa kuvissa Copper Cascade -kaulakoru. Metrin mittainen, kolmesta eri metallinsävystä tehty kaulaketju ei jää huomaamatta. Taas täysin yllättävä yksilö asustevalikoimaani, mutta jotenkin tunnen oloni hyväksi tämä kaulassa tai ranteessa. Pitkästä pituudesta johtuen korusta on moneksi.
Kaikki korut ovat lahjoitettu minulle yhteistyön puitteissa. Molemmat merkit haluavat tarjota myös aamukahvilla-blogin lukijoille 20%-alennuksen verkkokaupassaan kaikista tuotteista kesäkuun loppuun saakka.
Alekoodit:
Nouseva Myrsky: aamukahvilla
La Puella: 1324 (Check out -vaiheessa mene kohtaan ”shopping cart” -> ”apply discount code” -> ”enter your coupon here” -> syötä koodi -> continue)
Pomppasiko sydän kurkkuun jonkun tuotteen kohdalla? Itseäni huvittaa huomata, kuinka viimevuotisesta korvis-intoilusta on siirrytty nyt ilmeisesti kaulakoruihin. Saas nähdä mitä ensi vuonna. Ehkä varvaskoruja tai sormuskelloja? Vaikka ysäri olisi kuinka in, niin toivottavasti ei. 
Nyt otan suunnaksi Rautatieaseman ja lähden Hämeenlinnaan lempiserkun luo. Puss och kram!
-Henriikka

Kesälauantai ja olkia.

24
–
muoti, oma tyyli
Haha, kiitokset kaikille mainioista kommenteistanne viime juttuun. Nauratti lukea, kun teitä nauratti. Hekottelin koneen ääressä mukaville jutuillenne. Ilolla lähdettiin siis lauantaiaamuun, suuntasimme Jannen kanssa puoli kymmeneksi Fazer-kahvilan brunssille. Kunnon laatuaika on jäänyt viime viikkoina vähälle ja ajattelimme korvata menetetyn oikein kunnolla: croisanteilla, täytekakulla, kahvilla, smoothiella ja tuoreilla hedelmillä. 
Käsittämätöntä on edelleen tämä kuumuuden määrä. Farkuista ja nahkatakeista ei ole tietoakaan, kun aurinko porottaa kuumasti jo aamukahdeksalta. Viime päivät ovatkin menneet maksimekoissa, joiden kanssa olen käyttänyt näyttäviä asusteita: huiveja, turbaaneja, koruja… tänään painoin päähäni olkihatun.
Täytyy myöntää, että tällaisen löysiin vaatteisiin rutinoituneen tallaajan on vaikea tottua tyköistuviin vaatteisiin. Maksimekkoja minulla on kesää varten useita, mutta tämä on ainoa oikeasti vartalonmyötäinen. Sitä tuntee olevansa jotenkin piirretty niin selkeästi ääriviivoja myöten, että muutama hetki menee totutellessa. 
Näin iltapäivästä alkaa kuitenkin jo tuntua aika luontevalta, etenkin kun huomaan, että ympärillä kulkevat teinipimatsut kulkevat kymmenen kertaa tiukemmissa kuteissa (ja kaiken lisäksi monilla on kangastakin vain sen kymmeneosa. Hmm, tai kahdeskymmenesosa. Pliis, pitäkää vaatteet päällä). 

Olkihattu päässä tulee reissufiilis. Ehkä alitajuisesti siksi kuvatkin otettiin tänään rautatieasemalla? Tai ehk siksi, että minulla oli kiire junaan ja duuniin? Tai siksi, että veturinkuljettajan tyttären veri vetää Pendolinojen ja Intercityjen luokse? Who knows.
Kesä on kiva, ja olen enemmän elossa kuin aikoihin. Vaikka syksy onkin lempparini, auringon paistaessa kaikki tuntuu niin helpolta. Toista on marraskuussa, kun omat mietteet uivat jossain melankolian valtameressä. Jääköön siis kesä, muutamaksi hetkeksi.
-Henriikka

Ps. Poola Katarynan kisa loppuu maanantai-tiistai-välisenä yönä. Kuvia on tullut tähän mennessä vain neljä kappaletta, joten voittomahdollisuudet ovat erittäin suopeat! Käy siis kuvauttamassa asusi ja lähetä se minulle mailitse.

EDIT: Huomhuom! Jatkan Poolan kisaa vielä keskiviikkoon, sillä olen mainostanut, että maanantai on viimeinen päivä käydä ottamassa kuva, ja Helsingin OVVN on maanantaisin kiinni. Vielä ehtii!

1 … 606 607 608 609 610 611 612 … 818