Tämä maanantai ei ollut läheskään yhtä hankala, kuin moni muu maanantai. Paastoamme Jannen kanssa torkutuksesta, mutta menestys on ollut vaihtelevaa. Minun kohdallani. En kuitenkaan huonossa omassatunnossani voi painaa torkkua, joten annan sen soida läpi hiljentymiseen asti. Ja kuinka tajuttoman raivostuttava onkaan se ääni ja se kestää niiiin pitkään. Vihaan elämää aina puoli tuntia herätyksen jälkeen. Mutta palatakseni tähän maanantaihin, pääsin sängystä ylös suhteellisen hyvin. Vain kahden läpinukutun herätyssoiton jälkeen.
Aion julkaista mystisen kuvasarjan. Siinä ei oikein ole järkeä. Se kasaantui Thaimaan kolmen viikon aikana kaikkien löytyneiden vanhojen muotilehtien sivuista. Useassa majoituspaikassa oli kirjahylly, johon sai jättää kirjat ja lehdet ja ottaa vastavuoroisesti jotain matkaansa. Huusin halleluujaa jokaisen neljän muotilehden kohdalla, mikä inspiraatiovirta keskelle rantalomaa, keskelle ei about mitään. Lehdet olivat kuitenkin usein leikeltyjä ja otinkin oikeuteni ohentaa niitä vähän lisää. Nappasin siististi talteen kaikista parhaat sivut: sellaiset, jotka herättivät minussa positiivisia tunteita. Jälkeenpäin on vaikea analysoida sivuja erikseen, mutta antaa intuition puhua.
Tämä maanantai ei ollut läheskään yhtä pimeä, kun viime viikkojen maanantait. Kohta paistaa aurinko korkealta taivaalta, lumi sulaa pulipuli. Mutta ei vielä, sillä mun on päästävä vielä lautailemaan. Ja vielä kerran termarikaakaoille. Ja ehk pulkkailemaan. Ja ainakin lämmiteltävä keittiön patteria vasten.
Henriikka
