4 tapaa tehdä nuttura

Koko blogihistoriani toivotuin juttu on mahdollisesti nuttura-tutorial. Tämä toive toistuu tasaisin väliajoin kommenttipoksissa, kun lukijat huomaavat nuttura-rakkauteni. Minua on tämä aina vähän naurattanut, sillä en ole koskaan sen kummemmin pohtinut, kuinka sohaisen hiuspallon päälaelle pomppimaan. Mutta kun kerran pyyntöjä satelee, niin toiveenne toteutuu. Yritin muutaman viikon ajan hahmotella eri tapoja, kuinka kiepautan hiukseni nutturalle ja tässä tulisi niistä yleisimmät. Olkaattes hyvä.
 
Pohjatyö:
Nuttura on huomattavasti helpompi tehdä ja ulkomuodosta tulee näyttävämpi, kun pohjatyö on tehty, eikä hius ole liian liukas tai lättänä. Rakennetta ja pitoa hiuksiin saa etenkin hiuspuuterilla ja -lakalla, mutta monet muutkin mömmöt ajavat asian. Kun hiukset on käsitelty, ne nostetaan poninhännälle siihen kohtaan, johon haluat nutturan asettuvan.
 
Nuttura 1: tupeerattu pallo
 
– Tupeeraa kammalla poninhäntä tuuheaksi palloksi
– Vältä tupeeraamasta päällimmäisiä hiuksia, jotka tulevat nutturan ”päällikerrokseksi”
– Kiepauta hiukset ”palloksi” päälaelle
– Silottele päällimmäiset hiukset
– Kiinnitä pinneillä
– Viimeistele suihkauttamalla lakkaa

Nuttura 2: Hiuslenkki-nuttura

– Jätä poninhännän viimeinen veto puolitiehen, jotta hiuksista muodostuu ”lenkki”
– Pyöräytä ylijäämä-hiukset lenkin ympärille
– Pujota hiuksenlatvat ponnarin alle piiloon
– Pöyhi sormilla ja suihkauta lakkaa

Nuttura 3: Hiussotku
 
– Kasaa poninhännän hiukset epämääräisen huolettomalle kasalle
– Vedä uusi ponnari hiusten päälle ja kiinnitä nuttura
– Viimeistele siirtelemälle ja kiinnittämällä hiussuortuvia ja pöyhimällä hiuskasaa (hahaha, nämä ohjeet ovat niin vallattomia)
– Huom! Nuttura toimii mainiosti märkiin hiuksiin ns. surffinutturana

Nuttura 4: Hiusdonitsi

– Pujota hiusdonitsi hiustenlatvojen päälle
– Lähde ”pyörittämään” donitsia alas niin, että hiukset kiertyvät sen ympärille (ohjevideo täällä)
– Pyöritä alas asti ja kiristä tarpeeksi
– Viimeistele lakalla ja tarkista huolellisesti ettei hiusdonitsi jää pilkottamaan
– Hiusdonitsin virkaa ajaa myös sukka, josta on leikattu kärki pois
– Pyöritystekniikkaakin isomman donitsinutturan saa aiemmin esitellylläni ohjeella

Siinä oli neljä arkista ja helppoa vaihtoehtoa saada pallo pään päälle. Nutturat on siitä ihania, että ne toimivat hyvin jo vähän likastuneessakin tukassa ja ovat kuitenkin nättejä ja näyttäviä. Pöyhimällä, tupeerauksella, sliippauksella ja erilaisilla hiusaineilla saa näitäkin ohjeita jalostettua ja lopputuloksista eri näköisiä. Tilanteesta riippuen nutturoihin voi lisätä virallisuutta, rokkihenkeä ja leikkisyyttä. Tykkään itse välillä jättää latvoja tarkoituksella hapsottamaan tai ensimmäisen nutturan tupeerausjäljen selkeästi näkyviin. Puhumattakaan 90-luvun legendaarisista donitsi-hiuslenkeistä hah.

Onnea yrityksiin. Jos minäkin osaan, niin osaatte varmasti tekin.

-Henriikka

Kertakäyttökamera numero kaksi

”aamukahvilla-blogin kameratempaus, 5.7.2012 Helsinki
 
Hei! Olet nyt vastaanottanut kameran. Kohtelethan sitä hyvin ja rakkaudella. Tehtävänäsi on napata 2 kesäkuvaa, jonka jälkeen lähettää kamera eteenpäin (osoitteeseen, jonka olet maililla vastaanottanut). Voit kuvata ihmisiä, maisemia, tunnelmia, tapahtumia.. Mitä vain siis, ole luova! (ei liian: ei verta, ei sukupuolielimiä) Ja voit toki halutessasi olla itse kuvassa.”
Tulossa olisi siis kameratempauksen toiset kuvat. Taas mieletön satsi kauniita kauniita, tunnelmallisia kuvia. Siinä missä ensimmäisen kameran kuvaajat olivat luonto- ja maisemaihmisiä, niin tämän kameran linssin eteen on uskallettu hypätä itsekin. Kamera kiersi matkaa Helsinki-Helsinki-Jyväskylä-Kuhmoinen-Lappeenranta-Oulu-Jyväskylä-Vantaa-Tampere-Oulu-Imatra-Oulu-Joensuu-Helsinki-Helsinki (joissa ensimmäinen ja viimeinen Helsinki olen minä). Nauttikaa ”kesäkuvista”!
Hahah, Oulun toripoliisi, grilliruoka ja jätskitöttero. Ja viimeisiin kuviin on laskeutunut jo täysi talvi. Ja kas, kukas se siinä? Viimeinen kuva onkin siskostani, joka ahkerasti meni teettämään kuvat valokuvaamoon. Aplodit hänelle. Ja suur-aplodit myös kaikille kuvaajille, viime kameran kuvaajille ja kuvissa nätisti poseeranneille ihmisille. Tämä oli hauska ja pitkä keissi, ja uskoisin järjestäväni tulevaisuudessa taas lisää jotain tämänkaltaista.
”Ihan mahtava idea, lisää tällaista ja vähemmän vihapuhetta ja EU-kriisejä yms!” – Lukija
Hyvää viikonloppua itse kullekin. Hyvä kun voin kirjoittaa, sillä ääntä ei lähde yhtään. Taitaa mennä kuuman mehun ja villaviltin kanssa tämä viikonloppu.
Henriikka

Elämäni riippumatossa

Tuutin täydeltä lisää reissukuvia. Tammikuinen kolmen viikon reissu oli yhtä löllimistä. Ohjelmamme oli oikeastaan seuraavanlainen: frisbeen heittoa, Yatzin pelaamista, nukkumista, auringonottoa, uimista, löllimistä, köllimistä, lukemista, syömistä, löllimistä ja ahkerien rantarapujen puuhien tuijotusta (enkä valehtele edes viimeisessä: tuijottelimme niitä tunteja! Olivat uskomattomia kaivamaan kuoppia). 12-15 tunnin yöunia, maailman ihmettelyä ja taivaallista ruokaa, siinä taitaa olla reissumme tiivistys.
Niin kuin ensimmäisessä Thaimaa-jutussani jo kerroinkin, niin Bangkokin saasteiden jälkeen suuntasimme hienoille hiekkarannoille maan eteläosiin. Emme olleet varanneet majoitusta etukäteen, emmekä oikeastaan edes suunnitelleet matkareittiämme. Tarkoitus oli matkustella saarelta saarelle ja mennä fiiliksen mukaan. Bangkokista matkustimme junalla yön yli Surat Thaniin, josta jatkoimme reittibussille kohti Krabia. Bussissa kuitenkin tulimme päätökseen, että skipataan ruuhkainen Krabi ja siirrytään väljemmille vesille. Päämääräksi valikoitui Lantan saari.

 

Ensimmäisen yömme olimme Lantan toisella päärannalla yötä. Sen öinen bambu-bungalovimme olikin koko reissumme hintavin, hurjat 25 euroa yhteensä meiltä molemmilta. Uuden vuoden aikaan Thaimaassa on kovin turistikausi ja majoitushinnat on 30-40% tavallista kovemmat. Soittelimme heti seuraavalle päivälle edullisempaa majoitusta saaren eteläosasta, Kantiangista. Kantiang on rakentunut kylän ympärille, mikä tuntui mukavammalta ajatukselta kuin suuremmat rannat. Paikalliset ihmiset ja kulttuuri ovat matkustuksen parasta antia, enkä halunnut hukuttaa sitä turismin elinkeinon alle, vaikka turisti olin itsekin.
Kävi tuuri ja ensimmäistä yötä puolet halvempi bungalowi löytyi Kantiangin rannalta. Tarkoituksenamme oli viettää paikassa muutama yö, mutta kuinkas kävikään: ihastuimme paikkaan ja jäimme miltei viikoksi. Hyvät ja halvat ruokapaikat, rauhalliset pikkukadut ja polut, korkeana nousevat kalliot, vihreä luonto ja valkoinen hiekkaranta. Ei edes bungalowissa riehuvat gekot ja yksinäinen pyyhkeen mukana matkustanut rapu haitannut menoa.

 

Kantiang kohteli hyvin. Aiemminmainittujen aktiviteettien lisäksi kävimme ratsastamassa norsuilla ja vaeltamassa luonnossa. Illalla aurinko laski suurena mereen, ja suuntasimme notkumaan moniksi tunneiksi ravintolaan. Lemppareikseni muodostuivat kolme paikkaa: 1. Drunken Sailors -länsimäisen seikkailijan perustama kahvila, jossa sai maailman parasta kahvia ja sai istua riippukeinussa. 2. Phad Thai Rock’n’Roll -paikallisen miehen perustama ruokapaikka, jossa sai huikean hyvää perinteistä ruokaa ja smoothieita (uskokaa tai älkää, mutta myös mustikanmakuista). 3. A little handmade shop –  kahden thaimaalaisen hipsteritytön perustama käsityökauppa täynnä aarteita.
Lempijuttuja olivat tietenkin myös tuoreet hedelmät, jotka nappasin kiskasta mukaan aamupalaksi. Niin täydellinen tunne, kun voi syödä aamupalaksi kokonaisen ananaksen.
Maailmanmatkaamisesta saa aina olla niin hirmuisen kiitollinen. Sitä saa nähdä, kuinka maapallon toisella laidalla ihmiset elävät ja millainen kulttuuri vallitsee jossain kaukana kotoa. Saman auringon alla taaperretaan kaikki, mutta Thaimaassa aurinko näyttää vain puolta suuremmalta. Ja kuu on hassusti kallellaan.
Lantaa ja etenkin Kantiangia voin suositella ilolla kaikille. Kannattaa nähdä vaiva ja matkustaa ruuhkaisimmilta alueilta ihmisvilinää pakoon, kylän yhteyteen, jotta näkee myös paikallisten arkea. Saaren läpimitta ei ole kovinkaan montaa kilometriä ja paikkoja voi katsastaa helposti vuokratun skootterin selästä. Jos ruotsalaisilta haluat välttyä, niin suuntaa muualle: Lanta on etenkin loma-aikoina rakkaiden länsinaapurien lempparipaikka. Muutama kerran mekin saimme kohteliaasti kiitokset: tack tack!
Kolmas reissujuttu coming soon. Vieläkin hienompaa hiekkaa ja autiorantoja.
-Henriikka
PS. Lisäsin blogikirppikselle aivan törkeenä kuteita: takkeja, hameita, sortseja… Valkkaa lempparit ja osta pois. Jos ostat neljä, saat yhden ilmaiseksi.