Jollain tavalla ehkä kolmatta suuntausta edustava, Marimekon musta takki, yhdisti kaikki palaset yhteen. Pitkät takit usein toimivat niin, että vaikuttaa kuin asusta tulisi yksi, kun takki ylettyy sekä ylä-, että alaosan päälle. Snaijaatteko pointtini? Ilman pidempää takkia asu on enemmän ’paita ja housut’, kun taas pitkän takin kanssa ’kokonaisuus’. Ritva Fallan Marimekon takki on ollut nyt syksyllä päälläni varmaan vähintään joka toinen päivä. Kirpputori on ystävä, totean tässäkin kohtaa, sillä takilla oli hintaa 5 euroa.

Kjah kjah, sniikkereistä on vielä hihkuttava sen verta, että oli noita harkittukin! Varmaan kaksi vuotta. Ja nyt jenkkireissun kunniaksi kotiutin ne, kun hinta oli Yhdysvaltojen puolella lähes puolet kotimaisesta. Kelpaa kävellä kuralätäköihin.

Henriikka

sniikkerit/Nike, farkut/Levi’s, takki/second hand, villapaita/New York, enpä muista mikä pulju

”Vielä on kesää jäljellä”, laulaisi eräs hämmentävä yhtye, ja minä yhdyn kertsiin näiden kuvien kautta. Selasin kesäkuvia mielessäni paperikuva-teetätykseen kelpaavien yksilöiden metsästys, ja vastaan tupsahtivat nämä yritykset olla Helsingin kolein kissa. Kolein kissa olisin ainakin nyt syyskuussa, jos vielä vetelisin farkkusortseissa, mutta ne ajat olkoon ohi sitten elokuun alun. Ei näistä paperikuviksi ole, mutta josko blogikuviksi kuitenkin.

Kuinka epäolennaisiin asioihin sitä kiinnittääkään huomiota? Ensimmäiset ajatukseni näistä olivat, että mitäköhän fysioterapeutti-äitini sanoo, kun huomaa etten vieläkään ole oppinut hallitsemaan ylitaipuvia polviani. Toinen mieleen noussut seikka oli, että kylläpä minä vanhenen: mitkä ovat nuo nenän vierestä alas poskille valuvat juovat? 

Edellisiä olennaisempaa on, että punaisen, vuosia nähneen hupparin löysin joskus työmatkaltani, Tikkurilan aseman viereiseltä kirppikseltä. Jos en aivan väärin muista, niin kirppis on jonkun lähetyssäätiön ylläpitämä. Suosittelen käymään, sillä epäilyni on, ettei sinne tienoille usein eksy nuorempaa väkeä ostostelemaan. Tämähän tarkoittaa luonnollisesti sitä, että jos poistetaan laskuista trenditietoiset mummot, niin parhaat palat jäävät kirppikselle ja apajat ovat hyvät. Hetkosen googlailun jälkeen löysinkin tiedon, että kyseessä on Lähetyskirpputori Patina (Tikkurilantie 44).

Kuvien valkoisia sukkia ei jalassani nähdä kovin usein. Se johtuu siitä, että ne näyttävät hölmöiltä kaikkien kenkieni kanssa. Kotona niissä on kiva hengailla, sillä ilman kenkiä olen niistä kovissa liekeissä. Nämä mustat buutsit ovat kuitenkin sellaiset, joiden kanssa ne ovat parhaimmillaan. Ehkä minun on kartoitettava kenkävarastoani sukkien takia. Syyhän se on sekin, vaikkakin huono.

Niinpä minä sanon, että hyvää viikonloppua ja keskittykää te olennaiseen.

Henriikka