Sunnuntai-lakkonikin uhalla aion esitellä teille erään reissuasuistani. Juuri sellaisen, jota ette millään voi siirtää tämänhetkisen kotimaan sään armoille. Kuinka kätevää! Mutta muistakaa, että aina on olemassa soveltamisen mahdollisuus, aina on olemassa villatakit ja sukkahousut (vaikka eivät olekaan enää yhtä kestäviä kuin vuosikymmenten takaiset nailonpökät).
Reissupukeutuminen on aina oma lukunsa pakkaamisen vuoksi. Talvivaatteiden pohtiminen on pahinta, mutta kaikissa matkoissa on omat pinnalliset haasteensa: kuinka saada mahtumaan mieleisiä asukokonaisuuksia matkaan ilman että lentokilot ylittyvät? Tällä kertaa ei ollut varsinaista hätää, kun kiloja sai ottaa mukaan 23. Tiesin kuitenkin, että raahaisin takaisin kampetta usemman kilon edestä, joten otin varman päälle. Omat vinkkini matkapukeutumiseen ovat valmiiksi valitut kokonaisuudet, kevyet kengät, näyttävät asusteet ja sellaisinaan riittävän yksinkertaiset, mutta näyttävät vaatekappaleet. Viimeisissähän mekot ovat mitä parhaimpia, sillä ajavat sekä ylä- että alaosan virkaa.
Totuus on, ettei tämän asun keskiössä oleva mekko ole edes omani. Nappasin sen salakavalasti siskoltani lainaksi, joka matkasi pari viikkoa sitten kauas isosiskostaan: Seuraavat kolme kuukautta kuluvat Tansaniassa. Ja koska tätä mekkoa käyttäessä vilahtavat sekä polvet että olkapäät, sain vaatteet huostaani. Vastalahjana siskoni sai kaikki kulahtaneet haaremihousuni. Hyvä diili! Peittyvätpä polvet siellä kaukana.
Vahvaprinttisen mekon kanssa ei olisi ihmeellisyyksiä tarvittu, halusin kuitenkin korviini näyttävät korut. Ja jos ei tässä olisi vielä riittämiin, niin pitihän sitä huulipunaakin taas sutia menemään. Fjällis oli edelleen se paras matkareppu ja hauskaa oli huomata, että ne ovat kantautuneet jo valtameren ylikin. Reput olivat kuitenkin vielä niin harvinainen näky, että huomasin huvittuneena, että niillä jolla oli Fjällrävenit selässä tunsivat jotain salaista yhteyttä toisinaansa: muutama hippiäinen melkeinpä meinasi morjenstaa. Suomessa saisi koko ajan olla heiluttamassa kättään.
Lopuksi kaikki vielä kuvittelee jalkaani tummanruskeat, palmikkokuvioiset paksut sukkahousut, ja hartioille viininpunaiset paksun villapaidan Carlingsin miestenosastolta. Koko M: ei teltta, mutta sopivan reilu. Ainiin, ja kengät voisi ehkä vaihtaa. Alkaako näyttää enemmän sadepäivän asulta? Niin minustakin.
Henriikka
