Olympiapaita in action

Nyt olisi sitten kymmenen sentin villapaitani tositoimissa. Haluan käyttää hyväkseni nämä pari kuukautta, kun takin sijasta voi vielä käyttää pelkkää villapaitaa tai neuletta. Niitä päiviä ei Suomessa ole paljon, mutta ne ovat sitäkin tunnelmallisempia (etenkin silloin kuin vettä tulee taivaan täydeltä, ja on juuri pukenut päälleen ne nahkakengät ja pörröisimmän villapaidan).
Tämä 80-villis on yllättävän tyköistuva ollakseen omistuksessani. Yleensähän kuljen niissä polvimittaisissa, joihin voi kutsua kaverin teelle, jos yksin tulee vilu. Olen kuitenkin ylpeä itsestäni, että hiljalleen alan tottua ”sopivampiin” vaatteisiin. Telttatyylistä en ole valmis luopumaan, mutta en myöskään halua näyttää kävelevältä collegelta, niin kuin hiphop -vuosieni kulta-aikoina.

Tänä viikonloppuna suosittelen seuraavia:
Design Markettia Kaapelitehtaalla, auki la-su klo 11-17, vapaa pääsy. 
(Olin tätä itse perjantaina rakentamassa ja voin sanoa, että paikka on upea!)
Katusoittopäivää 9.9. Helsingin Kalliossa.
– Lööbaamista ja rentoilua, jos ei jaksa lähteä tapahtumiin juoksemaan. 
Se on aivan yhtä oikein.
– Mökkeilyä Kainuussa (Voi kunpa pääsisin mökille. No, ensi viikolla Nyciin.)
 – Suurensuurta kaakaomukillista minivaahtokarkeilla ja kermavaahdolla.
– Tyköistyviä ja teltta-villapaitoja, ihan niinku fiiliksen mukaan.
Ainiin, ja sivupalkissa keikkuvaa kyselyä, joka tärvelee blogini ulkoasun yhtenäisyyden.
-Henriikka

villapaita, kengät, farkut, kangaskassi/Second hand

Lotta Nieminen

Tiedättekö tunteen, kun joskus kuulee jostain ihmisestä, esineestä, asiasta tai ilmiöstä, niin sen jälkeen se tuntuu tulevan esiin joka paikassa. Et ole koskaan kuullut jotain sanaa, ja sitten kun kuulet sen ensi kerran, niin seuraavalla viikolla kuulet sen seitsemästi. Näin minulla kävi kuvittajan ja graafisen suunnittelijan Lotta Niemisen kanssa. Alkuvuodesta ystäväni vinkkasi, että ehkäpä pitäisin Niemisen jutuista. Seuraavaksi joku linkkasi sen minulle netissä, myöhemmin luin hänen asunnostaan jostakin sisustuslehdestä, sitten luen hänen saaneen Vuoden huiput -palkinnon. Nyt minun on jo useamman kuukauden ajan pitänyt kirjoittaa rakkaudestani kyseisen taiteilijan töihin. Ennen kuin ennätin, niin metropysäkeille olivat ilmestyneet mainokset, että Pauligin uusin kahvipurkki tulee syyskuussa kauppoihin: kukas muukaan on sen suunnitellut, kuin tämä kyseinen nainen?
Ihailisin Niemisen juttuja tuntitolkulla. Täytyy varmaan hankkia se kahvipurkkikin, jotta voin vain tuijottaa sitä koomassa. Tyyli on niin pehmeä, kuitenkin vivahteikas ja täynnä yksityiskohtia (kuulostanko dancen tuomareilta?). Värit ovat täynnä tunnetta ja niitä on uskallettu yhdistää liikaa varomatta. Talot ovat pieniä ja sieviä, ihmiset usein mukavan pelkistettyjä ja kulmikkaita. Kuvissa on leikkisyyttä, mutta ei rönsyilevää huumoria. Kuvituksen lisäksi Nieminen tekee graafisen suunnittelun puolella hyvää työtä: hän on se mysteeritaiteilija, joka on luonut kansikiemurat niiden Trendi-lehtien kansiin, jotka kiikutetaan suoraan kotioville.

What can I say? Menkää itse koomailemaan: http://www.lottanieminen.com/
Henriikka

Intia intiaaneille! Arabialainen matto minulle!

Sisustusta kaipaa kotini. Sisustusta kaipaa mieleni. Ja kahviakin, mutta keskitytään nyt siihen ensimmäiseen. Puhuimme ystäväni Leenan kanssa eräs kaunis ilta sisustuksesta. Hän sanoi, että sisustustuotteiden ollessa kyseessä, ostokynnys on huomattavasti korkeampi. Paidan saattaa ostaa 40 eurolla vähemmälläkin harkinnalla, eikä käyttämättömyys aiheuta niin suuria tuskia, kuin jos ostaisi samalla hinnalla maton ja kätkisi sen kaapin pohjalle. Tunnistan saman itsessäni, ainakin jos tuote on kokonsa puolesta vaikea piilottaa tai hinnaltaan enemmän kuin muutaman euron. Olisiko tässä kyseessä se, että sisustustuotteet on tarkoitus olla näkyvillä, kun taas vaatteet ovat kovan käyttöputken aikanakin usein kaapissa piilossa? Kun näkyville tarkoitetun sisustustuotteen joutuu piilottamaan, nousee tunnontuskat pintaan.
Toisaalta sisustustuotteisiin kiintyy myös keskimääräisesti vaatteita enemmän. Tai tämä oli ainakin minun ja ystäväni mielipide. Kirpputorilla myy usein kasapäin vaatteita, mutta kovin montaa hankkimaani sisustustuotetta en ole laittanut vielä jakoon. Hyvä näin ja harkinta kunniaan. Suurta kiintymystä on ollut huomattavissa myös kuvien tuotteiden kohdalla, jotka kesän aikana hankin kotiimme.
Päiväpeitto on ollut pitkään harkintalistalla. Tähän asti asemaa ovat ajaneet sattumanvaraiset viltit ja peitot, mutta koko ajan on ollut ajatuksissa hankkia uusi, kun sopiva kävelee vastaan. Kävellessäni eräs sunnuntai Valtterin kirpputorilla, roikkui rekissä epämääräinen intiaanikuosinen viltti. Paksua kangasta oleva viltti osoittautui leveydeltään noin puolitoistametriseksi, ja näin ollen juuri sopivaksi päiväpeitteeksi. Hintaa inkkariviltillä oli 4 euroa.
Suuresta arabialaisesta matosta olen haaveillut jo varhaisista teinivuosista asti. Näitähän on kirpputorit pullollaan, mutta eri asia on, että mitä niistä on valmis maksamaan. Sörnäisten Fidan liinavaatteet ja matot olivat kuitenkin hetkellisesti -50 prosentin alessa muutama viikko takaperin. Kävin nappaamassa vaatekaappini eteen suorakaiteen muotoisen, punasävyisen maton. 15 euron lähtöhinnasta lähti kassalla mukavasti puolet pois.

Pakko lopuksi mainita, että kylläpä oli viihteellistä seurata eilen, kuinka punaisten nahkatakkien esilletuonti aiheutti kuhinaa ja kuumia tunteita! En olisi arvannut, että kyseinen aihe on kuluneen vuoden puhuttelevin. Tulin tulokseen, että yritän kuvata vielä molemmat yhdisteltyinä niille luontaisiin asukokonaisuuksiin, ja tehdä päätöksiä vasta sitten.

Lopuksi vielä informoin, että blogissani tulee muutaman vuorokauden sisään näkymään TNS Gallupin toteuttama lukijatutkimus, jossa kartoitetaan blogin lukijoiden taustoja ja kiinnostuksen kohteita. Halutessasi voit osallistua tutkimuksen pop-up –kyselyyn, johon vastanneiden kesken arvotaan palkinnoksi 10 lahjakorttia. Kysely näkyy kullakin vain kerran ja on kestoltaan noin viikon mittainen. Olisin erittäin kiitollinen vastauksistanne, sillä sen avulla pystyn varmasti pohdiskelemaan aamukahvilla-saitin suuntaa ja parannusmahdollisuuksia.

You mean the world to me. NOT. Mutta paljon kyllä.
Henriikka