Kaikki meistä ei ole yhtä katu-uskottavia skedemuijia kui toi Damtsi. Tällä kertaa minä kuitenkin yritin välittää sellaista kuvaa näihin poseerauksiin.. en onnistunut. Jannen lauta kainalossa, enkä edes handlaa koko tota board-hommaa. Joskus roikun kauppamatkan tarakassa, kun Janne polkee, mutta alamäessä alkaa ain pelottamaan. Mutta aijon oppia vielä, mulla on kypäräkin. Tai sitten vain treenaan mun retroilla rullaluistimilla. Kyllä, juuri sellaisilla, joissa on pyörät pareittain.
Tämän jutun pointti löytyy kuitenkin collegehousuista (ottakaa tämä vertauskuvallisesti). Uskaltaisin väittää, etten tule tästä maailmasta, tässä elämässä enää löytämään yhtä täydellisiä pöksyjä kuin nämä. Ainakaan collegepöksyjä. Takataskut roikkuvan ihan omissa svääreissään (kuuluisivat varmaan olla takamuksen kohdalla, kiitos tämän reilumetrinmittani että eivät) ja lahkeiden pussitus on juurikin sopiva. Näissä harmaissa ja kuluneissa on tullut vietettyä niin monta elämän hyvää hetkeä.
Ja valkoiset kesäkengät käytössä jälleen! Kanahäkin uumenista löytynyt pieni paperikassi paljasti sisuksistaan nämä, muutaman lippiksen, pari huivia ja remmikengät. Viime kesän kesätyöni oli olla kirkko-oppaana Jyväskylän Taulumäen kirkossa. Muistan hyvin, kuinka luin jättipaksuja romaaneja sadepäivinä kirkonportailla, kun kävijöitä oli tasan nolla. Siinä ne 8-tuntiset päivät rennosti vierähti. Oppaana en sentään käyttänyt kolitseja, vaikka mieli olisi tehnyt. Kerran kuitenkin tulin pyörällä töihin kaatosateessa, ja suloinen suntio-pappa lainasi minulle varapaitaansa. Se oli sellaista kalsarikangasta.
Olen miettinyt tänään paljon höpöttelyä. Pikkusiskoni on viettänyt täällä pian kaksi viikkoa (onnea ylioppilas!) ja hän nauraa, kuinka selitän ummet ja lammet kaikille vastaantulijoille. Tai vähintään kaupanmyyjille sun muille. Olen yrittänyt pitää höpöttelyä aisoissa täällä blogin puolella, mutta eikai se ain niin huonokaan juttu ole. Jos vain kokee tarvetta kertoa, että tarvisin ensi viikoksi 60 pahvilaatikkoa (oikeasti!), ja että tänään muistin, kuinka ihana tunne on se, kun on etsinyt jotain kadonnutta joka paikasta, ja sitten keksii että on vielä paikka, josta ei ole tsekannut.
Nyt lopetan ja rullaan auringonlaskuun.
Henriikka
kengät/Vagabond, collegehousut/Stadium, huppari/Milanon tuliainen, korvikset/kirppis
