Katumuotia with Olympus !

Onko tältä kampanjalta voinut välttyä? Indiedays ja Olympus järjestivät taasen tänä keväänä yhteisen katumuoti-kampanjan ja pääsin mukaan yhdeksi kuvaajaksi. Monelle blogeissa pyöriville kampanjoille hihittelen huvittuneesti, mutta tämä on oikeesti mielestäin tosi jees. Bloggaajat metsästävät kiinnostavia tyylejä Suomessa ja ulkomailla, ja parahimmat asukuvat kerätään yhteiselle kampanja-sivustolle. Sivustolla voi äänestää suosikkiaan, ja eniten ääniä saaneen kuvan ottaja ja kuvassa poseerannut palkitaan Olympus PEN Lite (E-PL3)-kameralla. Samanmoinen kamera arvotaan myös kaikkien äänestäneiden kesken. Palkinnon arvo on 549 euroa.

Palkinnot ovat huikeat, mutta vieläkin parempaa on vaan ollut tuijottaa sivustolle hiljalleen ilmestynyttä katumuoti-satoa. Omat kuvani halusin kuvata poikkeuksellisesti sisätiloissa. Helsingin rautatieasema on tunnelmallinen. Halusin ehdottomasti ihmisiä taustalle, ja siellä jos jossain on aina vilinää.

Mira, Helsinki
”Tyylini perustuu paljolti kirpparilöytöjen varaan. Kuvailisin sitä melko sekaiseksi, vaikkakin sitä yhdistää tietty etninen linja. Viime aikoina olen lisännyt asuihini värejä. Pidän lähes kaikista väreistä, kunhan kokonaisuus on sävyiltään harmoniassa. Panostan yksittäisiin, näyttäviin ja mielenkiintoisiin vaatekappaleisiin. Hankin persoonallisia vaatteita muun muassa ulkomailta.”

Tuomas, Helsinki
”Tyylini on aika perusvarma, urbaani, räp- ja skeittihenkeen.
 Joskus hassuttelen väreillä ja printti t-paidoilla.”

Bea, Helsinki
”Pidän ilmavista paidoista ja mekoista, sukkahousuista sekä nutturoista. Pidän vaatteista, joissa on helppo ja huoleton olla. Pyrin löytämään vaatteita ja asusteita mahdollisimman paljon kirpputoreilta.”

Kolahtivatko? Eikun äänestämään. Äänestys jatkuu 6.6. asti ja kuvia voi ihailla toivottavasti vielä senkin jälkeen. Täytyy kyllä myöntää, että selkein inspiraatio tulee aina kaduilta. Yrittää sitä taistella vastaan tai ei. Kaikki kunnia kaduille ja niiden tallaajille.
Henriikka

Kyklooppi

Hyvää huomenta kauniit ja komeat. Arvatkaa mitä? Janne rikkoi ison makuuhuoneen peilin imuroidessaan ja nyt elämme seitsemän seuraavaa vuotta onnettomuuksien vallassa: olemme ennustaneet seuraavaksi ruttoa. Tämä särkynyt peili aiheutti kuitenkin myös sen, että päivän asu -kuviin pystytään saamaan aivan uusi ulottuvuus. 

Voguen kuvaajat säntäävän varmasti heti huomenissa, ellei jopa tänä iltana, järjestämään kuvaussessiot pirstaleisen peilimme eteen. Tervetuloa!
Henriikka

Kyösti Pöysti

Olen harkinnut keltaista trenssitakkia jo parin vuoden ajan. En tiedä miksi asia on jäänyt aina vain harkinnan tasolle. Luultavasti siksi, että olen aina tullut tulokseen, että ehkä se beigen ostaminen on kuitenkin pidemmän päälle järkevämpää (kuinka tylsä onkaan sanavaljakko ”pidemmän päälle järkevä”). Joitain viikkoja sitten Jackpot otti kuitenkin Tanskasta minuun yhteyttä, ja ystävällinen yhteyshenkilö tiedusteli, olisinko kiinnostunut kokeilemaan heidän vaatteitaan. Ei tarvinnut kahta kertaa miettiä, mitä kauppakoriin siirtyi, kun mid-season-salen puolelta löytyi tämä keltainen trenssi. 

En tiedä millaiset fibat sinne puolelle välittyy, mutta itse olen kyllä tyytyväinen. Ylemmissä kuvissa olen yhdistellyt takin vähän huolettomammin, enemmän sillai Kyösti-Pöysti-tyyliin: pipo takaraivolla heilumassa, valkoista neuletakkia ja vähän löysempää farkkua. Näin jälkeenpäin katsottuna löysien farkkujen yhdistäminen olikin ehkä kehno valinta. Tällä viikolla kokeilin sitten enemmän virallisempaa yhdistelyä, tiedättehän sellaisen työhaastattelu-lookin. Uudet, puiset ristikorvikset toimivat keltaisen värin rinnalla katseenkiinnittäjinä, mutta muuten mentiin pelkistetysti. Nutturakin näyttää jotenkin tavallista kypsemmältä. Pelkäsin etukäteen takin sävyä, sillä liian tipunkeltainen ei olisi vastannut odotuksiani. Onneksi en kuitenkaan joutunut pettymään ja materiaalikin on kestäväntuntuista. Saa nähdä millaisen aseman takki vaatekaapistani anastaa.
Seuraava kuva kertoo hyvin siitä miten kuvaussessiomme usein loppuvat. Ensin ollaan ihmisiksi, mutta lopuksi menee levottomaksi. Niistä hetkistä napatut kuvat ovat aina niitä kuuluisia tilannekuvia, mutta ehkä vähemmän edustavia. Jostain syystä pidän niistä kuitenkin aina enemmän, kuin varsinaisista poseerauksista. Muotilehdissäkin parhaita kuvasarjoja ovat ne, joihin on lisätty oikeita tilanteita: parhaat kuvat syntyvät yleensä aina silloin, kun kuvattava olettaa kuvaajan ottavan vain yhden kuvan, mutta varsinaisen kuvan jälkeen hän räpsäiseekin vielä toisen. Aito reaktio on ehtinyt tulla kuvan ottamisen jälkeen.

Trenssitakki-ajat alkavat hiljalleen olla ohi, ja keltainen uutuuteni jää odottamaan syksyn säitä. Löytyykö keltään muulta Pöysti-takkia, tai muita räikeämmän värisiä trenssejä? Punaisen omistin itse muutama vuosi sitten, mutta se tuntui aina liian jouluiselta päälle pantavaksi. Se olikin oikeasti punainenpunainen. Toivon parempaa kohtaloa tälle keltaiselle.
Henriikka
Jackpot-verkkokauppa: http://www.jackpotshop.com/fi/