Viikonloppu oli paras pitkään aikaan. Mukavaahan minulla on usein, ainakin kun muistan niin päättää, mutta nämä lähiviikot on ollut yhtä juoksua, kiirettä, itkua ja rästihommien tekemistä. Nyt kuitenkin sain viettää täysin vapaata viikonloppua ja vieläpä Helsingissä. Ilmasto suosi ja tapahtumaa riitti. MM-kisat jäivät kakkoseksi, kun lauantaina järjestettiin taas Ravintolapäivä.
Varmaan moni onkin Ravintolapäivästä kuullut tai lukenut, ja useampi varmasti myös itse osallistunut. Jos joku on kuitenkin onnistunut ohittamaan kaiken infon, niin lyhyesti Ravintolapäivän facebook-sivuilla kerrotaan seuraavaa: ”Ravintolapäivä on toukokuussa 2011 alkunsa saanut yhden päivän kulinaarinen karnevaali ruoka- ja kaupunkikulttuurin puolesta. Suomesta lähtöisin olevan tapahtuman tarkoituksena on kannustaa ihmisiä perustamaan ravintoloita yhden päivän ajaksi. Konsepteissa vain mielikuvitus on rajana! Kahvilan, ravintolan, kioskin, katukeittiön tai muun kekseliään ruokapaikan voi perustaa vaikkapa kotiinsa. Muita suosittuja paikkoja ovat olleet mm. puistot, toimistot, rannat ja sisäpihat. Onpa mukana ollut myös Pyöräbaari ja Leipäauto, jotka ovat tuoneet herkut ruokailijoiden luo.”
Päätimme suunnata heti aamupäivästä Puu-Vallilan alueelle, jossa järjestettiin perinteinen pihakirpputori. En ollut ennen alueella käynyt ja voin vain vannoa, kuinka tunnelma leijaili kaupunginosan yllä. Alueen asukit olivat levittäneet kirpputoripöytänsä pihamailleen, puutarhat kukoistivat ja pikkuiset oikotiet risteilivät piha-aitojen välistä. Monelle pihalle oli myös pistetty pystyyn näitä Ravintola-päivän pikkuisia kiskoja. Kuljeskelin pihasta pihaan, juttelin ihmisten kanssa, ja pohdin mistähän me tuommoinen kämppä ongittaisi?
Ensimmäiseksi Ravintolapäivän kohteeksi valittiin Smoothie-bar, jota kaksi iloista naista pyörittivät pihamaallaan. Makuvaihtoehtoja riitti ja hintaa löytyi 2,5 euroa. Janne valkkasi itselleen chili-mansikan ja minä vesimelooni-basilikan. Supergood! Kippisteltiin kevättä ja täytyi kyllä muistella kahdesti, oliko Suomi muka se maa, jonka ihmiset ovat töykeitä ja tuppisuita? Fiilikset olivat täysin päinvastaiset, kun aurinko porotti ja vieraanvaraisuus oikein huokui ihmisistä.
Päivän asun huomiopilkuksi olin valinnut hepopaitani. Vaikka aurinko paistoi, niin tuuli oli niin kova, ettei villapaita ollut liikaa. Sukkahousut ja farkkusortsit, niin kuin varmasti vähintään joka toisena päivänä tulevana kesänä. Ja minut vallanneesta tennarikammosta huolimatta päätin kokeilla Consseja. Jotenkin olen jo useamman vuoden kammonnut tennareita, enkä oikein osata nimetä syytä. Tunnen ehkä oloni jotenkin lapselliseksi, ja kuitenkin samalla ihailen viereisellä bussinpenkillä istuvaa, tyylikkäästi tennareihin sonnustautuneita kulkijoita. Kummallista.
Toisena ravintolapäivän maistiaisena oli pikkuisen leivontatiskin cupcake. Mansikka söpösti päällä, ja porkkanapiirakka-ohjeella valmistettu muffinssi, oijoijoi! Harvemmin saa puolellatoista eurolla näin maukasta muffea, hinta onkin ihan huippuosa Ravintolapäivää. Aina sitä ei vaan jaksa itse leipoa ja minä ainakin mieluusti heitän muutaman euron jollekin ahkeralle leipurille. Valitettavasti aika ei riittänyt lähteä Tuusulaan, jossa omaa pikku kioskiaan piti 7- ja 10-vuotiaat pojat. Sieltä olisi varmasti saanut hyvät leipomukset ja muun muassa vaahtokarkkikaakaota.
Niin kuin ehkä arvaatte, niin jotainhan sieltä kirpputori-meiningeistä lähti mukaan. Niihin palaan jutun lopuksi. Oli ihanaa, että kerrankin kirppis-kokemus ei ollut lainkaan ruuhkainen, tunkkainen eikä kilpailuhenkinen. Siellä kierreltiin rennosti ja tallottiin Vallilalaisten pihanurmet. Nice.
Kierroksen jälkeen käveltiin katsomaan MM-kisoja Mascotiin, mutta masennuttiin miltei samantien ja lampsittiin pois. Ihmiset jaksoivat kuitenkin hienosti hurrata, hyvä Suomi!
Mutta puoli neljältä oli ilo ylimmillään, kun saimme tekstaria, että eräästä Ravintolapäivään kuuluvasta kattauksesta oli kaksi hemmoa perunut, ja saisimme tulla heidän tilalleen neljän kattaukseen. Olimme pistäneet aiemmin aamulla viestiä, että vieläkö mahtuisi mukaan? Seuraava ilmoitus oli herättäneet minun ja Jannen kiinnostuksen:
”Tervetuloa nauttimaan herkullinen kolmen ruokalajin arabialainen menu kotiravintolaamme Kamppiin. Tarjoamme kuuden pöytäkattauksen verran tuhannen ja yhden yön makuja, kuten lammasta, shakshoukaa sekä hummusta, unohtamatta tietenkään nautinnollista jälkiruokaa arabialaisen keittiön perinteitä kunnioittaen.
MENU
Hummus, munakoisotahna, kotitekoinen pitaleipä
Lammasta oriental, shakshouka (tomaattinen paprikapannu), persikkaraita ja riisi
Perinteinen arabialainen maustekakku ja kardemummajäätelö
Menu yhteensä 14€.
Turtle´s Nest -ravintolan asiakkaille tarjoillaan lämmin ruokalaji yhtäaikaisesti, ja yhteen kattaukseen voi osallistua kahdeksan henkeä kerrallaan. Kattauksia on yhteensä kuusi, ja ne ovat varattavissa tasatunteina klo 12-17.
Ravintolassa kokkeina hääräävät Emmi ja Joonas. Inspiraationa menulle ovat toimineet ennakkoluulottomat maailmanmatkaajat, joiden suosituksia yhdistellen olemme rakentaneet nautinnollisen ja hyvää tekevän menun. ”
Supersupersuper! Ja samalla jännittävää. Tuikituntemattomien vieraiden luona syöpöttelemässä, vielä tuikituntemattomassa seurassakin. Hyppäsimme ratikkaan ja suuntasimme Kamppiin. Oven edustalla seisoskellessamme paikalle saapuivat hiljalleen myös kuusi muuta ruokailukaveriamme: neljän porukka noin 25-30-vuotiaita, trenditietoisia heeboja, sekä kaksi hitusen vanhempaa naista. Juttu luisti ja odottelimme jännityksellä hostien tulevan meitä hakemaan.
Ja turhaan huomasin jännittäneeni, kun istuin vieraaseen ruokapöytään. Kokkipariskunta oli ihana ja eloisa, ja mikäs siinä höpötellessä ja syödessä. Ruoka suli suussa ja aloin taas kerran pohdiskella, pitäisikö ruoanlaittoakin harrastaa vapaa-ajalla enemmän. Kaikkeen ei ehdi, onneksi on kuitenkin näitä ruokapäiviä. Aijon todella mennä seuraavanakin Ravintolapäivänä, ensi elokuussa, jonnekkin uuteen paikkaan popsimaan muiden laittamia soosseeja.
Maustekakun ja kaardemummajäätelön jälkeen lampsimme vatsat pyöreinä kotiin. Asetin nenälleni Vallilan kirppikseltä löydetyt Nissenin silmälasit. Ostohetkellä olimme naureskelleet pitkän aikaa silmälasi-myyjän kanssa sitä, kuinka naurettavaa on tilata oikeasta liikkeestä tehottomia laseja. En tiennyt, että joku muukin on harrastanut tätä minun lisäkseni. Nolla-lasien läpi oli hyvä katsoa maailmaa: leppäkertut senkun parittelivat ja piilouduin uuteen takkiini viimaa pakoon. Ilta menisi kotosalla rentoillessa.
Mutta tiedän, tiedän tai ainakin toivon, että kirppislöytöni teitä pikkuisen kiinnostavat. Te uteliaat. Tein nimittäin elämäni kauppoja, kiitos ihanien myyjien.
 |
| Valkoiset Dr. Martenssit! OHOI. Nämä vain odottivat minua erään vaaterekin alla. |
 |
| Nahkahihainen jenkkitakki. Nukkarullan jälkeen tämä on loisto! |
 |
| Alhaalta pillit, ylhäältä vähän löysemmät. Vanhat, kunnolliset farmarit. |
 |
| Todella random kotka-paita. Leikatut hihat ja epämääräinen sininen väritys. Toivon, että tämä toimii. |
 |
| En Vogue -college. Tämä ei kaipaa selittelyjä. |
Koko ylläoleva paketti löytyi samalta myyjältä ja yhteishinnaksi muodostui 20 euroa. Eikö kuulostakin suhteellisen hyvältä kaupalta?
 |
| Karhun toppaliivi, joka näyttää pelottavan paljon pelastusliiviltä. 2 euroa. |
 |
| SUPERLÖYTÖ (saako löydöillään näin ylpeillä?), Vagabondin herrainkengät juuri parahiksi, kun olin valittanut vanhojen hajoamisesta. 4 euroa. |
Siinäpä ne kaikenkaikkiaan. Aikamoinen paketti lauantaista, vaikka kyseessä olikin yhteensä vain muutama hassu tunti. Ehkä 11-17. Aikaahan on, jos jaksaa ottaa siitä kaiken irti. Aina ei toki kannata, eikä tarvitsekaan, mutta ainakin itse tarvitsen välillä tälläisiä rentoja, mutta tapahtumantäyteisiä aktiivipäiviä. Pysyy maailmanmenossa mukana.
Henriikka
