Keltainen oli lapsuusaikani lemppariväri. Rakastin keltaista ehdoitta ja intohimoisesti, lojaalisti ja nöyrästi. Ystäväkirjoihin lempivärin kohdalle tuli ”keltainen” ja jos pelinappuloista sai valita, niin toki se oli se tuttu keltainen. Alakoulun viimeiset luokat pyyhkäisivät keltaisen mennessään, tuli cool sininen. Oksetukseen asti väännettiin senkin kanssa.
Nyt se on palannut hiljalleen: keltainen siis. Salakavalasti se kutkutteli jo viime vuonna, mutta nyt talven jälkeen se on tullut töminällä. Kiinnitin silmäni kaikkeen keltaiseen, emalimukeista moottorisahoihin. Vaatevarastooni kuuluu onneksi muutama keltainen yksilö, mutta ylläolevan kuvan kauluspaita saa minut hykertelemään. Sellainen olisi siis passeli. Hienoahan tässä on myös, että jo pidempiaikainen rakkauteni, leopardikuosi, sopii keltaisen kanssa niin vau, että vau.
Keltainen ja valkoinen. Keltainen ja puuteri. Keltainen ja leopardi. Keltainen ja musta. Keltainen ja kirkkaat värit. Keltainen ja graafiset kuviot. Keltainen ja räikeät kuosit. Keltainen ja kaikki.
Tämän kuvissa esillä olevan malliston asut ja kledjut ovat onnistuneet mielestäin aivan erittäin erittäin hyvin. Sitten vielä nuo kissansilmät ja kaikki. Nappasin näihin keltaisten lisäksi muutaman muunkin ihanan. On tämä maailma niin pullollaan kauniita kankaanpaloja, joita vaatteiksikin kutsutaan. Ja kauniin kummallisia olentoja, joita myös ihmisiksi kutsutaan.
Ja nyt rättiväsyneenä nukkumaan.
Elämä on ollut lähiviikkoina niin kumman väsyttävää. Palkitsevaa yhtä lailla, onneksi.
Goodnight you princes of Maine, you kings of New England.
Henriikka
Kuvat:
Karla Spetic Autumn/Winter 2012 collection/”Heart”
