Olen suoriutunut ostolakostani vaihtelevalla menestyksellä. Toivon, että annatte muutamat lipsahdukset anteeksi, sillä olen yrittänyt kovasti ja varmasti myös säästänyt monenmonta penniä näiden muutaman kuukauden aikana. Vielä on edessä tämä loppukuukausi, huhtikuussa räjähtää pankit. Tämä olikin vasta pehmentelyä seuraavalle informaatioasialle eräästä lipsahduksestani.
Ostin farkut. Kyllä vain. Levikset. Skinnyt. Vaaleat ja ihanat (Tähän loppui oma tietouteni, lisäinfoa Natalta). Tiesin, että shoppailulakon loputtua tarvitsisin muutamat uudet farkut, sillä jos jokin vaatevarastoni osasto on heitteillä, niin se on juuri denim-puoli. Sinänsä ristiriitaista, sillä sehän on vaatekaapin peruspilari. Joka tapauksessa farkut olivat olleet hankintalistani ykkösenä, niinpä kävin jo ennakkoon kokeilemassa joitain pareja (tiedän, tämä oli jo alusta lähtien tuhoontuomittua). JA mitä! Carlingsin alehyllyllä oli kauniisti viikattu pari Leviksiä: minun kokoiseni, viimeiset jäljellä. Alkuperäisestä 100 euron hinnasta oli tippunut puolet pois. VAU. Kokeilin ja kokeilin. Syyllistin itseäni lakostani ja lähdin pois. Palasin ja kokeilin, heitin 5 kymppiä tiskiin ja kävelin pois farkut laukussani. So simple.
On tämä outoa, koen syyllisyyttä teille, joista suurinta osaa en edes tunne?
Onkohan tämä tervettä?
Pliiis, sanokaa että näyttää hyvältä. Muuten on kuolema lähellä.
On tämä outoa, koen tarvetta kehuille teiltä, joista suurinta osaa en edes tunne?
Onkohan tämä tervettä?
Henriikka
