Postimuseo !

Vielä täältä tulisi kuvia söpöistä hetkistä Roosaliinan kanssa! Ollaanko samannäköisiä? Paljon on punaista ja tietenkin molemmilla rakkaat Fjällikset/Kånkenit, minulla ruskea ja siskolla vihreä. Tuollainen maastonvihreä on kyllä toisille se toinen musta. Milteinpä minullekin. Tällä kertaa päälläni sitä ei kuitenkaan nähty, sillä hiihtelin menemään Porista haalitussa flanellipaidassa, jonka helmat hivelivät polvissa saakka. Flanellipaidat ovat jo monta vuotta olleet itselleni sellaisia turvavaatteita, joita voi käyttää milloin tahansa, miten tahansa. 
Fiilistelin silloin Helsingin hiihtoloma aikaan myös, kun Elielin aukion postimuseoon oli vapaapääsy. Enkä kehunut turhaan, sillä paikkahan on ihana. Tässäpä saatte itse siitä palasen, kuvat ovat omalta lempiosastoltani: Kortteja, oi kortteja! Ja lupaan, että nämä ovat vimoset kuvat vanhoilla hiuksilla, vaikka tuskinpa te siitä kovin kovasti loukkaannuttekaan.

Eilisestä opiskelujutusta on vielä sanottava, että kuinka mahtavaa, 
että joku jaksoi sen lukea kokonaan.
Ja että joku siitä vielä sai jotakin irti! Mahtavaa
Muistakaa lähettää kortteja, etenkin siskoille.
Henriikka
Minä: takki ja huivi/H&M, pökät/Carlings, Fjällräven/Partioaitta, paita ja kengät/kirppis
Roosaliina: pipo/Drop in, Fjällräven/Partioaitta, takki ja pökät/Carlings, kengät/Adidas, paita/ Tallinna, huivi/kotikutoinen

Kulttuurituotanto, kulttuurituottaja ? – opiskeluistani

Monet ovat kyselleet, mikä on tuo epämääräinen ala, jota opiskelen? Mitä se on käytännössä? Mitä aiot tehdä työksesi? Onko kouluun vaikea päästä? Millaiset ovat pääsykokeet? Opiskelen kulttuurituotannon koulutusohjelmassa Metropolia Ammattikorkeakoulussa. Mikä ihmeen kulttuurituotanto? Mikä ihmeen kulttuurituottaja? Aionkin nyt hitusen selvittää tätä alaa ja omia ajatuksiani siitä. Vuorossa on tietopainoitteista koulujuttua, olkaa hyvät.

Metropolian nettisivuilla kerrotaan tutkinnosta seuraavaa:

Tutkintonimikkeeseen kulttuurituottaja (AMK) johtavat opinnot antavat perusvalmiudet kulttuurituotannon eri osa-alueilla asiantuntijatehtävissä työskentelemiseen tai yrittäjänä toimimiseen niin kaupallisissa, julkisissa kuin kolmannen sektorin organisaatioissa.

Kulttuurituottaja on kulttuurihankkeiden mahdollistaja, joka organisoi ja johtaa tuotannollista toimintaa. Tuottaja vastaa siitä, että kulttuuritapahtuma tai -palvelu suunnitellaan hyvin ja toteutetaan realistisesti ja että se tavoittaa asiakkaansa sekä saavuttaa taiteelliset päämääränsä.

Opinnot perehdyttävät kulttuurintuntemukseen, kulttuurin rahoitukseen ja taloushallintoon, markkinointiin ja tiedotukseen, juridiikkaan, johtamis- ja ryhmätyötaitoihin, kansainvälisyyteen, yrittäjyyteen, viestintä- ja mediataitoihin, kulttuuriproduktioiden tuotantoprosesseihin, alan tutkimusmenetelmiin sekä tietoteknisten sovellusten käyttöön.

Itse tiivistäisin kulttuurituottajan tekevän tulevaisuudessa seuraavaa: kulttuuritapahtumien, kulttuurin kentän projektien sekä hankkeiden järkkäys ja organisointi, sekä johtaminen ja hallinta. Tämä pitää sisällään viestintää, vuorovaikutusta, palkan laskua ja –maksua, lupien hankintaa, työntekijöiden hankkimista, tehtävien delegointia, markkinointia ja mainostusta, rahoituksen hankkimista, sponsorien ja yhteistyökumppanien metsästystä, paperihommia ja pyrokratiaa, tarjouspyyntöjen lähettämistä ja vaikka mitä muuta. Pelkistetysti voisi sanoa, että kulttuurituottajana toimiminen on kaikki taiteen ja yleisön välillä. Kulttuurituottaja pitää tapahtumien ja hankkeiden lankoja käsissään, tietää missä mennään ja mikä työtehtävä on kenenkin vastuulla. Tuottaja tietää kuka hoitaa graafisen suunnittelun, kuka tekniikan, kuka vastaa tarjoiluista, kuka tiedotteista, mutta välttämättä hän ei hoida näistä itse konkreettisesti mitään.

Alalta valmistuneita nähdään muun muassa seuraavissa tehtävissä:

• tapahtumien ja festivaalien tuottajana

• tapahtumatuotantoyrityksissä

• mainos- ja media-alalla

• musiikkibisneksessä

• kulttuuriviennin parissa

• kulttuuri- ja liikuntajärjestöissä

• julkisen sektorin kulttuuritehtävissä

• kulttuurialan yrittäjänä

Usein opiskelijoiden kiinnostus on rajautunut, tai rajautuu opiskelun myötä, tiettyihin kulttuurin osa-alueisiin: tanssiin, musiikkiin, teatteriin, muotoiluun, kirjallisuuteen, kuvataiteeseen, urheiluun… tai vaikka minkälaisiin muihin juttuihin. Toiset taas kokevat esimerkiksi lasten tapahtumat omikseen, toiset suuntautuvat järjestämään juhlia- ja kutsuvierastilaisuuksia yrityksille ja muille asiakkaille. Oma kiinnostukseni on tällä hetkellä vahvasti muodin, muotoilun ja kuvataiteen parissa. Luultavasti haluan suurimman osan työurastani viettää Suomessa, työskennellen nuorten aikuisten tai tätä vanhempien parissa. Olisi mahtavaa olla järjestämässä muotitapahtumia tai pyörittää omaa pientä kuvataidegalleriaa. En kuitenkaan tavoittele suurta sankaritarinaa, vaan haluaisin supertuottajan sijasta olla aivan tavallinen ihminen, inhimillinen olento.

Tähänastiset opintoni ovat sisältäneet muun muassa tutustumista eri taiteenaloihin, tapahtumatuotannon taloutta ja alalla useimmin esiintyviä matemaattisia juttuja, projektinhallinnan pohdintaa, viestinnän opintoja, excel-taulukkolaskennan perusteita ja esimerkiksi graafisen suunnittelun ja kuvallisen viestinnän alkeita. Opintoihin kuuluu myös vapaaehtoisia opintoja, esimerkiksi festivaalituottamista, valokuvausta tuottajan työssä, projektihallinan sähköisiä työkaluja sekä nyt design-pääkaupunki-aikana yhteistyökurssi Metropolian muotoilun oppilaitoksen opiskelijoiden kanssa. Opiskelun aikana opiskelijoille pyritään luomaan vahva kulttuurituntemus, sekä matemaattiset ja kielelliset taidot. Opintojen tarkoituksena on valmistaa tuleviin organisaatiotehtäviin.

Opiskelun mahdollistavat kulttuurin ja luovan alan töihin tutustumista, oman osaamisen syventämistä sekä tulevaisuuden työkentän osaajiin verkostoitumista. Tärkeä osa opintoja on konkreettinen tekeminen, sillä ainakin itse olen sitä mieltä, että alaa oppii parhaiten tekemällä ja näkemällä läheltä tuotantoprojektien tekemisen. Opiskelen vasta ensimmäistä vuotta, mutta jo nyt tuotan erästä Metropolian sisäistä teatterijuttua ja olen harjoittelijana Kuvataideakatemialla Kuvan Kevät –näyttelyn tuotantotiimissä. Tänä keväänä aloitin myös täysmittaisen harjoitteluni Vantaan Taitelijaseuran Galleria Gjutarsissa, jossa työskentelen myös ensi kesän läpi. Opiskeluajan yksi tärkeimmistä tavoitteista onkin verkostoitua alan osaajien kanssa ja puskea jalkaa oven väliin. Alan työllisyystilanne on huono, joten on tsempattava löytääkseen omat työrakonsa kaiken kulttuurimassan keskeltä.

Olen todella innoissani tästä alasta. Olen järkkäilijä-tyyppi ja rakastan käyttää aikaani kulttuurin parissa. Lisäksi akateemisuus ei ole minun juttuni. Vaikka lähdinkin lukiosta hyvin arvosanoin, niin huomasin jo siellä, ettei lukemisen kautta oppiminen ja kirjojen pänttääminen ole juttuni. Opin huomattavan paljon paremmin tekemällä, kuin kuuntelemalla ja myös nautin saada asioita tehdyksi. Haluan tutustua niin kotimaan- kuin ulkomaailmankin kulttuurikenttään yhä paremmin ja kasvattaa osaamistani ja ammattitaitoani. – Liian romantisoitua kuvaa ei kulttuurituotannon alasta kuitenkaan kannata tehdä. Totuus on, että työllistymisluvut ovat surulliset, ja moni joutuu etenkin uransa alkuvaiheessa tekemään työtä ilman palkkaa, ja myöhemminkin uralla joutuu harmittavan usein kohtaamaan oman ammattitaidon ja palkan kehnouden ristiriidan. Työ on usein koneen ääressä, puhelin korvalla istumista ja paperihommien hoitamista. 8-16 –työajasta haaveilevien on hyvä muistaa, että tälläiset työajat ovat harvinaisia tällä alalla. Tätä duunia pystyy tekemään ilman tutkintopapereita, mikä lisää painetta työnhakuun. Pitää olla sitkeä ja luja, sietää stressiä ja hallita hermot.

Näistäkin ehkä ikävistä seikoista huolimatta uskaltaisin kuitenkin suositella alaa, realiteetit on kuitenkin muistettava. Harvemmin muutkaan kultturialat ovat baskeri päässä istuskelua ja kolmemetrisen patongin mutustelua. Kulttuurituotanto on uusi opiskeluala, ja koko sana on syntynyt vasta viimeisten vuosien saatossa. Olen kuitenkin sitä mieltä, että ala syvenee ja laajenee koko ajan. Ja vaikka sanoinkin, että näitä hommia voi tehdä ilman tutkintoa, niin yhä enemmän työnhaussa painotetaan ammattimaista otetta ja kokemuksen lisäksi myös alan teoriaa ja tietoutta. Siispä uskaltaisin ehdottaa opiskelua sen sijaan, että työmarkkinoille lähtee kourallinen kokemusta mukanaan.

Mitä Metropoliaan tulee itse opiskelukouluna, niin uskallan suositella lämpimästi. Kulttuurituotannon opiskelijoilla on Arabian yritystalossa Helsingin Arabianrannassa oma suloinen kerroksensa, jossa on olohuoneet ja luokat ja kaikki. Ja keittiön kaappiin voi tuoda oman kahvikupinkin. Paljon on puhetta siitä, että Metropolia painottaa liiketaloutta ja matematiikkaa, mutta itse koen sen lähinnä realistisen työkentän vastaanottamisena: suuri osa yhteiskuntaa pyörii nykyään rahan ympärillä, meidän opinnoissa tätä seikkaa ei unohdeta. Tapahtumatuottanon talouden kurssi on käytävä, mutta salaisuutena voin kertoa, että ei meidänkään luokka se lahjakkain matematiikassa ole. Kyse on enemmänkin siitä, että ymmärtää myös kulttuurin olevan yhä enemmän ja enemmän bisnestä. Metropolian koen myös hyväksi sijaintinsa vuoksi, sillä pääkaupunkiseudulla riittää alan työtehtäviä paljon enemmän verrattuna muihin seutuihin, ja näin verkostoituminen opiskeluaikana ei ole ongelma. Nämä ovat kuitenkin mielipideseikkoja, joista saa ja kannattaakin olla montaa mieltä. Hyvää olen kuullut muistakin kouluista ja myös kritiikkiä omastamme. Jos ala kiinnostaa, niin kannattaa tutustua koulujen nettisivuilta löytyviin materiaaleihin, ja etsiä sieltä se itselleen sopivin koulu.

Muutama onkin sähköpostilla lähestynyt ja kysellyt pääsykokeista tulevia hakuja koskien. Itse hain ensimmäistä kertaa vuonna 2009 puolitosissaan ja tietämättä alasta oikein mitään. Silloin en panostanut ennakkotehtäviin ja tieni tyssäsi jo alkumetreillä. Viime vuonna ymmärsin kuitenkin olla tosissani ja sain ylpeänä juosta maaliin saakka. Hakijoita on joka vuosi monia satoja, muistaakseni viime vuonna noin 650. Ennakkotehtävien perusteella pääsykokeiden ensimmäiseen vaiheeseen kutsuttiin 100 hakijaa. Ei kannata pelästyä tätä pronsenttilukua, koska ennakkotehtäviä lähettää hakeneista vain arvioltani puolet, ellei vähemmänkin. Ensimmäinen pääsykoepäivä oli kolmivaiheinen:

– matemaattinen tehtävä: monia pieniä matikkapulmia tunnin sisään ratkaistavaksi

– äidinkieltä- ja kirjallista viestintää mittaava tehtävä: “kirjoita lehtijuttu näiden artikkelien pohjalta”

– haku-tehtävä: “haet päätuottajaksi tänne ja tänne. Kirjoita hakemus”

Ensimmäisen pääsykoepäivän pisteiden perusteella kutsuttiin toiseen pääsykoepäivään 50, eli puolet ensimmäiseen päivään osallistuneista. Toinen pääsykoepäivä kestää kunkin hakijan osalta vain noin 15 minuuttia, sillä kyseessä on haastattelu. Haastattelulla on suuri prosentiaalinen vaikutus valintaan, joten sinne asti pyristelleiden ei kannata löysäillä toisella etapilla. Haastatteluiden perusteella hakijoista 15 valitaan koulutusohjelmaan. Suhteellisen rankka seula, mutta itse nautin kovasti pääsykokeista. On mahtavaa laittaa itsestään kaikki likoon.

Lopuksi kai tiivistäen, että tuottajan työ on kai kutsumus. Mutta eiköhän kaikki työtehtävät ole loppujen lopuksi? Menestykseen on mahdollisuudet kovalla työnteolla, mutta mahdollisuudet on myös ihan tavallisen ihmisen työuraan, ilman glitteriä ja supersankareita.

Toivottavasti minusta tulee isona juuri jotain minulle sopivaa.
Henriikka

Lähteet: metropolia.fi
Kuvat: weheartit.com

Sininen hetki

Kevät tulee, mutta vielä on pakkasta. Koko Suomi on jotenkin aivan jäässä, ja kaikki on sinistä. Tätä jäätä vastaan on tietenkin taisteltava värein, jota tämän jutun neulepaidassa ainakin on riittämiin: oranssia, keltaista, mustaa, violettia, pinkkiä, keltaista, harmaata ja vaaleaa (jos se on väri?). En ole moneen vuoteen käyttänyt mitään näin räikeää, mutta kun joululahjaksi sain tämän värikkään neulemekon, niin innostuin kovasti.
Haluisin kovasti täydellisen laatikkotakin. Missasin alennusmyynnit typerän ostoilulakkoni takia ja odottelen asiassa ensi vuotta. Jannen kirppistakki saa välttää siihen asti: hihat käärittyinä tietenkin. Yksi nappi on tainnut tipahtaa, mutta eikö maaliskuun alusta lähtien olekin lupa kulkea rehvastellen takki auki? Ja noista kengistä. Se on hassua, miten kaikkeen tottuu. En ollut ennen näitä omistanut kuosikenkiä ja yhdisteleminen oli vaikeaa. Mustasta aloitettiin, mutta nyt kuljen jo raidoissa ja lepardeissa. Kumpi sitten on tyylikkäämpää, se on makuasia, mutta ainakin uskallan.

Jää, sula sula sula.
Henriikka
Kengät/Bianco footwear, villapaita/One Way, huivi ja sukkahousut/H&M, takki/kirppis

Ps. Tämäkin asu löytyy jälleen Indiedays-lookbookista!