Huomenta kauniit ja komeat, hauskat ja mukavat, mukiinmenevät ja maniot. Sunnuntai huraa! Minulla on ollut pienimuotoinen verhoprojekti. Viime kesänä haaliin kirpputorilta suuren läjän kukkakuosista lämminsävyistä kangasta verhotarkoitukseen. Ensin sitä käytettiin häissä peittämään jotain rumaa taulua, mutta sitten se onkin unohtunut oman onnensa nojaan. Verhoprojektit on aina sellaisia ikuisuusprokkiksia.
Viime viikolla kuitenkin nappasin kankaan ja aloin hommiin. Hyvä meikseli, pystyt siihen! Leikkasin palat ja sunnittelin saumavarat. Olin niin valmis ompelemaan. Tätä ei tapahdu usein.
Minulla on ollut nyt pari viimeistä vuotta omistuksessani vanha mintunvihreä Husqvarna. Mummin perintöä, siis ihanaa ajan patinaa. Ei se ole ollut se sulavin ja viimeistelevin liikkeissään ja ompeleissaan, mutta toiminut kuitenkin. Enkä mitään ihmeellistä konetta kaipaakaan. Nyt oli kuitenkin tapahtunut sellainen juttu, että rakas Husq oli sanonut itsensä irti. Turhaan painoin poljinta, kun se pyöritti tyhjää minkä kerkesi.
Mikäs siinä auttoi, ei mikään. Nappasin ison neulan ja aloin ommella käsin. Turhan hidasta hommaa, mutta ken on projektinsa itselleen kehitellyt, niin kaipa ne on saatettava loppuun. Ja nyt on olkkarissa verhot.
Rentoilua ja jammailua sunnuntaihin! Ja onnea ikuisuusprojekteihin!
Henriikka
