Sunnuntai-ilta, eikö se ole sitä viikon ahdistavinta aikaa? Maantai se sieltä taas syöksyy, armoa tuntematta. Tänä keväänä mulla on mukavat maanantait, sillä suoritan perinteisen opiskelun rinnalla harjoittelua Kuvataideakatemialla. Olen mukana tuotantoharjoittelijana toteuttamassa toukokuussa avajaisensa saavaa Kuvan Kevät -näyttelyä, joka on maisteriopiskelijoiden loppunäyttely. Tietysti tulette kaikki sinne touko-kesäkuussa vierailemaan. Yksi hyvä puoli kaikkien muiden joukossa on se, että tässä työpaikassa ei ole pukukoodeja.

Viime perjantain työasu oli suhteellisen eskimo. En sentäs istunut työpaikalla takki päällä, mutta matkoilla se oli välttämätön: bussi hyytyi jään vuoksi ylämäkeen, ja jouduin kävelemään viimeiset kilometrit. Vanhana ostettu kulahtaneen vihreä takki on suuri ja lämmin. Lämpö tuli tarpeen, kun jalassa oli ainoastaan sukkahousut. Pitkän harmaan neuleen puin mekon sijasta. 

Ja tiedättekö, useamman kerran sain kuulla näyttäväni Iina Kuustoselta. Ömh? Silmämeikkiä pitäisi olla enenpi. 

Elkää ahistuko maanantaista, sehän päivä siinä missä muutkin.

Nyt menen leipomaan.

Henriikka