It’s all about the shoes

Kyllä, kyllä uudet kengät! Hurraa-huuto uusille kengille! Hurraa! Ja kyllä, kyllä. Minulla on edelleen shoppailulakko päällä, aina sinne huhtikuun ensimmäiseen päivään asti. MUTTA kerroinhan jo alkuunsa, että koska teen tämän rahansäästön vuoksi, niin taskunpohjalla kutkuttelevan lahjakortin voin käyttää. Synttärilahjaksi saatu Vagabondin yllätys on vienyt minut monen monta kertaa joulun jälkeen sekä Forumin, että Kampin liikkeisiin.
Ehkä seitsemännellä kerralla tulin päätökseen (karsee, kun olisin kuollut), siis tein päätöksen. Mustat paksutolppaiset nahkakorkkarit odottelivat hyllyllä -30 prosentin alennuksella. Eihän se ole hurjasti, mutta jos alkuhintaa on 130 euroa, niin ehdottomasti parempi kuin ei mitään. Olin jo useampaan otteeseen kokeillut näitä, ja nyt oli viimeinen tämänkokoinen pari hollilla. Vartin mallaillu.. Sitten kassalle ja hop! Kenkälaatikko kulki kassissani kotiin. Ja kengät myös.

Korkkareita ostaessani sääntöjä on vain yksi:
”Tarpeen tullen on pystyttävä juoksemaan bussin perässä.”
Check.
Henriikka
Ps. Eikö oo mahtava toi hohtava Vagabondin logo? Ahahaa.

Pehmeesti kasaria

Pehmeä kasari. Sellainen on seuraava tyylini. Fidalta löysin kerran kauniina päivänä college-paidan, joka kutitteli mielihyvätappejani. ”Viimeksi tulleita” -rekissä roikkui minua odottelemassa harmaa paita, jossa on vaaleanpersikan väriset hihat ja samalla värillä söpösuloinen Addun logo edessä. Aito kasaria sopivan heleästi, meikä sanoo JEEs.
Kotona käytän paitaa harmaitten collegejen kanssa, tai ainakin käytin ennen kuin Jannen kaverit pilkkasivat kasarikokonaisuuttani tullessaan meille kylään. Ehkä se oli pilkkaa rakkaudella. Koulupäivänä yhdistin kuitenkin kollarin appiukon vanhoihin farkkuihin ja sopivaa blingiä toivat suuret helyt korvissa roikkumassa. Hoppiasennetta, tiedättehän.

Ulkovaatteisiin otin saman linjan: löysää ja kasaria. Ystäväni Villen vanha takki ja pikkusiskoni vanhat sniikkerit, jotka taannoin ostettiin Budapestin reissusta. Kyllä näillä kelpaa kaduilla tanssia!

Överi on ain paras.
Henriikka

Servettilakalla kuvioita kiinni

Porukka on kaivannut väsäily-juttuja. Tässäpä tulee ohje, kuinka koristaa pintoja serveteillä. Joku on ehkä tätä puuhannutkin ja huomannut, että kyseessä ei ole mikään vaikea projekti. Olen koristellut servettisysteemillä laatikoita lahjojapaketeiksi ja ihan arkisten pikkujuttujen säilytykseen.
Servettilakka-tekniikka
Valitse esine, jonka haluat servetillä koristeltavan. Esimerkiksi kova pahvi sekä puu materiaaleina sopivat hyvin.
Kuvassa olevia pahvisia laatikoita myyvät ainakin Sinelli ja Askarelli.
Levitä suojapaperi ja varaa sivellin, joka saa mahdollisesti hieman kärsiä lakkaamisesta.
Servettilakkaa saa mm. Tiimarista n. 7 euroa/pullo.
Lakkaa haluamasi pinta servettilakalla. Irrota servetistä ”yksi kerros” ja levitä se varovasti lakan päälle.
Varo ohuen servettikerroksen repeämistä ja siloittele se varovasti suoraksi.
(Itse jätin tähän Ikean servettiin kaksi kerrosta, jotta pinta jäisi ”rosoisemmaksi”)
Lakkaa muutkin pinnat ja kiinnitä servetti lakan päälle.
Alimman kerroksen kuivuttua lakkaa esine vielä kauttaaltaan servetin päältä,
jotta pinta jää kiiltäväksi ja servetti tarttuu paremmin.
Valmis! Serveteillä voi peittää esineen täysin tai sitten siitä voi leikata kuvia,
jotka erillisinä lakataan pintaan kiinni.

Miltä vaikutti? Tosiaan, jos täysin sileää pintaa hamuaa, niin täytyy tehdä minua tarkempaa työtä. Oma tavoitteeni ei ollut saada servettiin tasaista väriä, vaan hain kierrätyspahvin tunnelman mukaisesta sellaista ”rosoisempaa” pintaa. Ja hei, hyvä idis on ostaa tuollaisia pahvi- tai puukirjaimia ja tehdä niistä kirjaimet vaikka pyyhkeitten päälle kylppäriin. Isompaa laatikkoa voi käyttää vaikka valokuvien säilytykseen, ja pienempää korviksille tai muille koruille. Onhan noita käyttötarkoituksia.

Oon ollut lähipäivinä sellaisella väsäys-moodilla, joten ehkäpä lähiaikoina voisin laittaa lisää ohjeita tulemaan, jos kiinnostusta on. Amatööri-ohjeet, parhaat ohjeet.

Henriikka