Meillä on tv-pöydällä aivan uutta elämää. Viime vuonna Jyväskylän yliopistolla terveydenhoitajalla käydessäni selailin vanhaa Avotakkaa (9/2009 muistaakseni) ja sieltä bongasin kullalla maalattuja eläinhahmoja. Takaraivoon jäi jyskyttämään tämä idea ja näin vuoden jälkeen sen vihdoin toteutin. Kesän mittaan olin kyllä asiaa pohdiskellut, sillä monilta kirppisreissuilta oli tarttunut mukaan muovisia eläimiä. Kriteereitä oli, että ne ovat kauniin muotoisia ja pysyvät hyvin pystyssä. Väreillä ei myöskään saanut olla virkaa, sillä ne tulisivat kuitenkin peittymään (tätä en muistanut ostaessani täydellisen seepran..)
Valitsin kaikkein kauneimmat yksilöt ja vein ne vintille värjättäväksi. Kyykin kerrostalomme vintillä suihkuttaen sanomalehden päällä kököttäviin otuksiin kultaista spraytä ja voitte vain kuvitella, kuinka nauratti ajatus siitä, että joku naapureistamme pamahtaisi paikalle- Toinen koominen vaihtoehto olisi ollut se, että naapuri olisi löytänyt vintin tolpan takaa kullatut aarteet, kun jätin ne sinne yöksi kuivumaan. Aamulla kaikki olivat kuitenkin tallella, että ei niistä kukaan ainakaan liikaa innostunut. Tätä nykyä Samsungimme edessä siis kuljeskelee jono eläimiä kyyhkysten johtamana ja delfiini perämiehenä. Tämänhetkinen lempparini on jonon neljäntenä möllöttävä kala. Random.
JA vau, mikä määrä kommentteja viime jutussa. Olen lukenut ne nyt varmaan kolmesti läpi ja ai että, mitä mannaa nannaa. Sikakiva. Kun on koko työpäivän laahustanut hiessä vihreä t-paita ja punainen essu päällä, kaulassa kuusenkoristeita, niin tuntuu suhteellisen hyvältä kuulla, että sitä tyylitajua mahdollisesti onkin. KIITOS. Ehkäpä tilaan kaikille paitaset. Eihän se tämänhetkisillä osallistujilla tekisikään kuin 1825 euroa. Pikkusumma. Ja josko taiteilija antaisi sitten ne minun ja Jannen paidat vaikka kaupan päälle.. Täytyypä harkita.
…
NOT. Henriikka
