Pukinkonttiin, osa kaksi! Paketteja.

28
–
DIY, lahjat
Paketteja ei pidä aliarvioida. Vaikka lahja olisi super, ei se ole kuitenkaan ihan prikulleen, jos paketti on ruma. Ja ruman lahjan voi saada näyttään hyvältä hienossa paketissa. Tällä en tarkoita, että pyrkimykseni olisi saada hankkimani rumat lahjat näyttämään hyviltä. Mutta jos joulu on kerran vaan kerran vuodessa, niin onhan sitä nyt mukava panostaa. Etenkin jos siitä riemuitsee ehkä neljä ja puoli kertaa niin paljon, kuin itse lahjan saaja.
Tänä vuonna paketoin pyrkien ostamaan mahdollisimman vähän tarpeita ja käyttämään häistä jääneet paketointinauhat ja koristeet (kyllä, säilytin ne..). Josko joku saisi näistä jotakin viimeisten päivien paketointisessioihinsa:
1. Sanomalehdet, ilmaisjakelut ja mainokset.
Nappasin talteen kaikki parhaat sivut syksyn varrella joulupaketteja ajatellen.
2. Voimapaperit, juuttinarut, paperipussit ja vanhat pahvilaatikot.
Ekoruskea on ehkä lempivärini, paksu juuttinaru on Mango Maailmankaupasta ja ohut Tiimarista. Pieni kaista kiiltelevää paperia tekee paketista juhlavan.
3. Ristikot, Sudokut, alennuskupongit.. Lahjan saaja voi käyttää kupongit tai täyttää ristikot.
Jos haluat tehdä vaikutuksen viisaudesta, täytä ristikko etukäteen.
4. Kivat nauhat.
Isot paketit ovat miltei poikkeuksetta kamalia.
Niin kuin nämäkin. Mutta kamaluutta voi lieventää kivoilla nauhoilla.
5. Muovipussit ja kauppojen valmispaketit.  Kauppojen valmispaketit ovat usein hitusen tylsiä.
Niitä voi kuitenkin muokkailla omannäköisiksi ja muovipussit on usein helmiä:
niitä voi leikkailla ja liimailla kuin lahjapapereita.
6. Ilmaiskartat. 
Näistä oon itse sikainspiroitunut.
Kävelin Helsingin rautatieasemalle ja  nappasin ilmaiskarttoja karttakoneesta.
Ja edelleen vannon juuttinarun nimeen.
7. Katalogit. Kirjoitin joku aika sitten hyvistä katalogeista.
Monkin vaatekerroista sain pikkuisia lahjapusseja teippaamalla kaksi sivua yhteen.
8. Hukkakankaat, tilkkupalat.  Kaappien perälle jääneet turhat kangaspalat voi hyödyntää helposti.
Teippiä ei tarvitse, jos nauhat sitoo riittävän napakasti ja jos taitaa kankaan taittelun.

Thank you for your attention. Ja öitä. Ainiin, huomenissa on vimonen päivä osallistua arvontaan. Joten skrullaapa alespäin, jos printtipaita kutkuttelee.

Henriikka

Kuvat: Aapo Jämsén

My MasterChef

19
–
elämä, kaverit, ruoka ja juoma
Mikä onni on omistaa huippukokkiystävä illan pimetessä!
Viikonloppuiset piparikarkelot eivät menneet omalta kohdaltani aivan putkeen. Töistä väsyneenä raahasin luuni kotiin ja hirveä migreeni alkoi. Isabel, ihana ystäväni, saapui tämän surkeuden keskelle kera omatekemän piparkakkutaikinan ja ruokatarvikkeiden. Rakastan, kun Isbe häärii keittiössä: hän tekee mitä tahtoo, kysyy jos on kysyttävää, tuntee ruoka-ainekset ja tietää tavoitteet. Siinä sitä katsoo ja tuijottaa ja lopulta syö herkut suihinsa. Niin kuin tälläkin kertaa, oh pitsapäivä.
Pystyin juuri ja juuri osallistumaan pienen taikinamöntin kaulimiseen ja ehkä kymmenen piparin painamiseen. Tämän urakan jälkeen otin kodikseni keittiön räsymaton ja seurailin loppuillan puuhia ja jauhoista ystävääni sieltä käsin. Välillä hihkaisin lattialta ”lisää taikinaa!”
Kun taikinaa ei mahtunut enää mahaan, sille piti keksiä uusia käyttötarkoituksia. Yritykseni tehdä viikset, ei aivan sujunut, ja murhe yltyi, kun henkilökohtainen kokkini tuli ja muovasi samasta, mielestäni jo kökkööntyneestä, palasta täydelliset vinkurat- sitkeästi yritin tätä näytöstä vastaan vielä taistella ja muovata komeat kulmakarvat ja charmikkaan parran. Ehkä onnistuin, ehkä en.

 
Ehdin vielä valittaa piparinpaiston ajan pääni kanssa. Sitten riitti ja minut pakotettiin matoltani nukkumaan. Nukahdin heti. Ja voitteko kuvitella mitä aamulla odotti? Koko keittiön pöytä täynnä koristeltuja pipareita? Joku oli valvonut muutaman tunnin ylimääräistä. ”No mä voin ottaa muutaman itse, mutta en mä enempää”. Huraa! Onneksi tutustuimme ennen kuin tiesin ruoanlaittolahjoista, saattaisin muuten epäillä motiivejani.

 Tunnelmaa? Kyllä.

Nyt keittiöön ja suklaamuroja.

Ja niin, älkää paketoiko vielä lahjojanne, kun yritän huomiseksi tehdä paketointi-jutun ja pikkuvinkkejä. Ei mitään spektaakkelimaista, mutta nakkisormille sopivaa.

Henriikka

Sontsan alla kuivatellaa-telaa-ee-ee-ee

5
–
oma tyyli
Joulukuu ja vain sataa. Pikkuisena minun synttäripäivänä, 2.12, oli aina lunta ja mulla oli joka ikinen vuosi ”pikkujoulusynttärit” (tai siihen asti, kun joku luokkakaverini pilkkasi minua siitä). Mutta en aijo valittaa ilmastonmuutoksesta enkä muustakaan, kun en asioista yhtään mitään tiedä. Ja minä pidän sateestakin. Bussinikkunat ja bussipysäkkien seinät on paljon kauniimpia sateella. Se olkoon tämän jutun pääpointti.
Toinen suhteellisen hyvä pointti voisi olla Lindexin punainen villapaita ja harmaat sukkahousut ja kaikki muu vaatekerta, joka on kirpputorilta haalittu sieltä sun täältä: 
-Vihreä huivi – Jyväskylän yliopiston jokavuotinen liikunnan rakennuksen ”kaikki-ilmaiseksi”-kirppis (0 euroa)
– Kaulaketju, jossa roikkuu jos jonkinmoista härpäkettä -Valtterin kirpputori (1 euro)
– Musta suuri puvuntakki – Tampereen Kyttälän kirpputori (2,20 euroa)
– Mustat korolliset maiharit – Kangasalan kirpputori (4 euroa)
Olenko aivan sekaisin, kun muistan ostohetket ja hinnat ihan tarkalleen? Unohdan lähes poikkeuksetta vastata tekstiviesteihin (tätä siskoni inhoaa), en muista Jannen puhelinnumeroa enkä syntymäpäivää, mutta muistan näin turhaa tietoa. No, nyt se on kaiken lisäksi vielä kirjoitettu muistiinkin tänne bittiavaruuteen.

Kolme työpäivää ja ohhooohhoooo joululoma alkaa. Keväällä alkaakin aivan uudet työkuviot huraa, mutta nyt riemulla nämä päätökseen. Ovisummeri soi, se tarkoittaa, että meille saapui joku kyläilemään. Tämä siis riittäköön.
Henriikka – sontsan alla elaa-elaa-ee-ee-ee
1 … 757 758 759 760 761 762 763 … 818