Näistä meillä löydetään ylläreitä aamulla

6
–
random
Meidän pikkuperheessä on ilmeisesti joulukalenteri-tyyppejä. Ainakin muiden mielestä, sillä tänä jouluna lahjaksi on tullut jo kolme joulukalenteria. Ja itseasiassa se neljäskin on muutama vuosi sitten lahjaksi saatu. Mutta oikeassahan nuo ovat, sillä oh musta on ihana avata joka joulukuun päivä monta luukkua. Seuraavassa esittelenkin kaikki nuo somat kalenderit:
1. Yllätyskalenteri 
-Yläkoulu- ja lukioaikainen kaverini Henna ompeli tämän minulle eräs joulu. Nyt syksyllä löysin tämän uudestaan vanhempieni luota ja sain idean täyttää sen Jannelle. Jos joku on hyvä ompelemaan, niin tässä mainio pohja kalenterin tekoon. Harmittelen, että se joutuu nyt pötköttelemään sohvan päällä, siis kalenteri ei Janne, kun ei viitsi naulailla liikaa vuokra-asunnon seiniin.

2. Haribo-kalenteri

 -Ohhoo karkkia! Ihania ihania viinikumeja joka päivä pikkupusseissa evääksi kouluun. Tämä oli tuparilahja ystäviltämme Alinalta ja Juusolta. Nyt odottelen kahta kovemmin aina aamuluukkua, sillä suuri 6.luukku ammotti tyhjyyttään, ja epäilen karkkien tippuneen pahvien välistä toiseen luukkuun.

3. Talo-kalenteri
– Yllätysten talo. Taas yksi tuparilahja. Tähän mennessä ihmeellisen muotoisista luukuista on tullut suklaapukki, suklaakolikoita, joulukuusenkoristeita ja epäilyttäviä muita suklaamöhkäleitä. Onnea vaan tämän talon insinöörille, sillä talon muovinen sisus on ihan käsittämätön väännös.

4. Arpakalenteri
Lapsuuden ajoilta tuttu Tippe-tonttu taas muisti minua tänä jouluna. Veikkauksen kalenteri tuli postissa tonttuterveisinä, vaikkakin käsiala on alkuajoilta lähtien muistuttanut yllättävän paljon oman äitini kirjoitusta. Niin ne tontut vaan osaa hämätä. Aijon voittaa tästä ainakin 20000 euroa.
Se siid. Kai kaikilla on kalenterit? Jos jollai ei, niin voisin hyväntekeväisyyttä harrastaen lahjoittaa yhden jollekkin. NOT. Hankkikaa omat, nythän niitä saa puoleen hintaan.
Henriikka

Pitkissä kalsareissa

13
–
juhlat, kaverit
Itsenäisyyspäivä. Kiitos vaareille, ukeilla, paapoille, isoisille ja -äiteillekkin. Minunkin vaari sekä ukki taistelivat sodassa, ja vaikka eihän tuota nyt osaa oikein ajatella, niin täytyypä olla kiitollinen silti. En ole mikään isänmaallisuuden perikuva, etenkin nyt kun ”isänmaallisuus” on saanut niin kehnon loiston ihan noin niiku sanana. Kiva on kuitenkin kynttilöitä polttaa ja meille pamahtaa pian kavereita kylään. Kakkuja on vielä tupareilta jäljellä ja aikaa kuomien tuloon vielä semmoinen hetki, että ehdin laitella muutaman sanasen lauantain tupareista ja miljoonasataa kuvaa.
Lauantaina meille raahautui siis 2,5 kymmentä henkilöä tupaantuliaisten viettoon. Sen piti olla oiva salajuoni viettää syntymäpäiviä salanimellä, mutta Jannepa se oli mennyt oikein laittamaan kiertoviestiä, että muistakaa meitsin syndskät. Teemana meillä oli ”pitkät kalsarit” (Kiitos Hanna N, inspiraation lähde) ja täytyy kyllä sanoa, että se sai kyllä porukan lunkiksi. Eteisessä vaan kalsarisilleen, huraa. Mikäs sen leppoisampaa, kun rennot juhlat rennoissa vermeissä.

Oli ruokaa ja oli kivaa populaa. Kolmea kakkua, pipareita, mokkapaloja, kiloittan suklaata ja karkkia, glögiä, punaviiniä, sipsiä, suklaabanaaneja, limukkaa ja iso läjä mandariineja. Joulufiilistelyä ja yleistä kuhinaa: melutaso oli mukava ja tunnelman taso myöskin.
Itse riehuin (yllä olevassa kuvassa näytän lähinnä itkeneen) Jannen punaisissa raitakalsareissa. Pitkät kalsarithan on rumat ja roikkuvat, ei niinkään fiinit ja timmit. Illan aikana nähtiin kuitenkin kaikenlaisia sovelluksia tyttöjen pitsipitkiksistä Afrikka-kalsareihin. Kalsongit kuin kalsongit, kunhan pysyvät jalassa.

Olimme myös luvanneet palkita illan karseimmat kurppapyllyt. Voiton vei ehdottomasti Lapin poika Juho (alta löytyvä sikkurasilmäinen tonttumies), joka keräsi pisteet kokovartalosukalla. Puistattaa. Takamuksen kohdalta löytyi kaikenlisäksi luukku, jonka sai napilla suljettua. Edelleen puistattaa. Olin löytänyt Tiimarista kerrassaan valloittavia palkintoja ja voittaja kruunattiinkin tähdenmuotoisella Joulupukki-rintaneulalla, jonka löysin 6:lla sentillä jämäkorista. Henkilökunta-alejen jälkeen hinta oli sen verran siedettävä, ettei talouteni kaatunut.

Janne piti vierahille illan aikana pitkät kalsarit -aiheisen tietovisan. Kukapa tiesi entuudestaan, että Etelä-Korean pressa on julistanut käyttävänsä pitkiä kalsareita sähkön säästämiseksi? Ja niin kuin kunnon joulukesteillä, niin myös meillä askarreltiin. Haastoimme porukan vääntämään kukin omalla taidoillaan alakoulu-opetuksen siivittäminä lumihiutaleita meidän olkkarin ikkunaan. Imuroimista riittää vielä ensi viikoksi, mutta niin myös ikkunakoristeita. Kiitos kaikille kauniista ja ei niin kauniista (Ville..) hiutaleista.

 Etenkin varmasti naapureille se herkullisin hetki oli illan pimetessä, kun kaivettiin kitarat ja nuotit esiin ja alettiin vääntään joululauluja. Volyymi oli kunnossa, vaikka sanat ja melodiat välillä hiukkasen hukassa. Kitara soi ja kapellimestari oli tunteellinen. Näin se homma männöö.

Ihanat ihmiset, ihana koti. 
Vaimon viisaus talon rakentaa.
Vaimon tyhmyyteen talo sortuu.
Henriikka

Kuvat: meitsi, Ville Kukkonen ja Juho Kilkki

Pink pants

11
–
oma tyyli
Kerran satunnaisena kesäpäivänä kesällä 2011 tein UFF:ilta löydön.. nimittäin semikäheet kasarihousut. Vaaleanpunaiset, korkeavyötäröiset. Vyötäröltä tosi kireät, reisistä löysät ja kapenevat lahkeisiin. ”Sisävuori” on haalean söpöä kukkakuviota ja tikkaukset valkealla langalla. Kylläpä näissä kelpaa tepsutella. Tänään kaivoin nämä kesäiset farkut kaapin perukoilta ja yhdistelin neutraalit värit kirkkaisiin lemmikeihini, ettei kokonaisuudesta tulisi hulvaton festariasu. Miesten H&M harmaa kaulaliina rennosti kaulan ympäri, JC:n (jes sadetta pitävä!) musta takki, jossa kulkee vetoketju vinoon ja mustat maiharit. Korvissa killui kultaa ja sitä löytyi myös kaulasta roppakaupalla.
Päiväänhän kuului pankkineuvotteluja kaksin kappalein, kuten myös yksi vakuutussessio ja jouluostoksia. Kyllä näissä housuissa riitti auktoriteettia jutella asuntosäästämisen ja henkivakuutuksen hyödyistä. Jouluostokset olivat miltei jo omaa maaperää. Pakko kertoa, että oon jo ostanut niin paljon lahjoja. Melkein kaikki ja oon kriisin partaalla, että mitä teen viimeiset viikot? Nautin lahjojen ostelusta niin, etten happea saa.
Pakko paljastaa, että näissä housuissa piilee myös kamelinvarvas-vaara. Tiedättekö sen?
Korkeat housut, tiukat alusvaatteet. Eikai vain housut nouse kävellessä liian korkealle?
Onneksi on pitkä takki.
Unohtakaa äskeinen.
Henriikka
1 … 762 763 764 765 766 767 768 … 818