Mickey Mouse my love

Mulla on maailman fankein takki! Nostalgiset vanhat Mikki Hiiri -elokuvat ja se äärettömän rasittava piipittävä ääni, hohohoh. Kyllä, minulla on mikkitakki. Häiden alusviikolla ramppasimme kodin ja juhlapaikan väliä ja kerran bensaa tankatessa huomasin vieressä olevan kömösen kirpputorin. Pyysin Jannelta lupaa käydä siinä (ei, en joudu kysymään lupaa kaikesta, mutta oli kiirus) ja Janne sanoi, että 3 minuuttia. Syöksyin sisälle (noloa) ja silmiini pisti kyseinen koominen ilmestys. Sieltäpä sen sitten omin ja nyt on vallan mukavaa yhdistellä tyylikkäät mustat kuteet, silkkipaidat ja kaikki, tähän huomiotaherättävään suurehkoon takkiin.

Näin tännöön, katotaan mitä huomenna. Huumori pitää ilosena, luonnollisesti. Olkaa ilosia!
Henriikka

Helppoja hiusjuttuja

Meiksi on niin hyvä hiustenlaitossa. NOT. Tässä aivan mieletön hiusvinkkini kaikille, jotka ette aivan uskalla leikata sellaista puolpääkaljua, mutta jotka kuitenkin kaipaisitte toispuoleista reuhkaa:
– Laittele hiuksiin hieman muotovaahtoa, kun tukka on märkä.
– Kuivaa hiukset toiselta puolelta niin, että jakaus siirtyy mahdollisimman sivulle.
– Harjaa tai kampaa hiukset toiselta puolelta ”pään yli”.
– Kiinnitä reuhka takaa muutamalla pinnillä.
– Lakkaa suihki mielin määrin.
– Möyhi ja pöyhi.
VALMIS. (ah, taidetta)

Maailman kolein potkupuku

Omistan kyllä kotiasu-one-piece-haalarin, mutta nyt täytyy kyllä kertoa, että niiden kuosit eivät ole mitään verrattuna vauvojen potkupukuihin! Eheii, en ole vauvakuumessa, mutta jos kirpputorilla kävelee vastaan maailman kolein, siistein, överein potkupuku.. niin hyvänen aika, kyllähän se nyt täytyy napata mukaan. Myyjä naureskeli kun kävin hypistelemässä tätä miniasua puolen tunnin aikana varmaan kymmenen kertaa. Hän jopa laski hintaa reilusti ja kertaili sen laatu- ja käyttöominaisuuksia. Raja tuli vastaan, kun hän alkoi kertailla, kuinka yksinkertainen toiminto lapsenteko loppujen lopuksi onkaan. Tulin tulokseen, että nyt on oikea hetki tukahduttaa puheentulva ja ojentaa hänelle sovittu summa.
Ja nyt on minulla potkupuku. Mitä ihmettä? Yleensä en ole varasto-ostelija, mutta kai jossain sieluni syövereissä kaipasin aikaa, jolloin sai huutaa kovaa, kun oli nälkä, eikä tarvinnut vaivaantua kävelemään pöntön luokse. Tai ehkä alitajuisesti hamuan omaa vauvaa tai kummilasta. Tai sitten vain yksinkertaisesti pidän maatuskoista. Onko kukaan muu sortunut varastovauvanvaatteisiin?
Älkää pelätkö, aijon vastedeskin pitäytyä omassa tyylissäni. En kuitenkaan aijo yrittää tähän asuun sujahtamista. ”Joku border”, sanoisi sisareni.
Henriikka