”Olen 158,5 senttimetriä pitkä. Eli lyhyt. Lyhyille ei oikein maksimekot sovi. Ainakaan, jos vartalo ei ole kuten keijuilla.” Nämä ovat jo pitkään olleet pohdintojani, vaikka ihailen usein täysmittaisia mekkoja muiden päällä. Olen jopa valkkaillut mekkoja, jotka hankkisin, jos pituutta olisi kymmenen senttiä lisää.
Samalla olen kuitenkin toitottanut: ”Kaikki sopii kaikille, jos vaan vaatteita osaa kantaa oikein. Ei ole väriä mikä ei sovi, tai vaatekappaletta mitä ei asustamalla saisi vähintään suht koht kivaksi.” (Vaikka saattaa niitäkin muutama olla..) Siispä päätin ottaa rennomman asenteen ja jättää urakat hetkeks vartomaan, maksimekko päälle ja baanalle. Olin ostanut mekkosen joskus mökkikäyttöön Hämeentie 75:n kirpputorilta, josta loput vaatteet sai viedä euron kappalehintaan ja kuluneella viikolla se kohtasi myös kaupunkiolosuhteet.
Musta neuletakki lämmitti pikkuhihaisen mekon kaverina ja askeettisuutta lisäsi kaulassa roikkuva suurikokoinen risti, joka on löytö Taiwanin ostoskadulta. Pötkömäisyyttä estämään lisäsin tavanomaisesti narunpätkän vyötärölle (taitanee minulla olla joku fetissi näihin narunpätkiin) ja jaloissa tepsuttelivat tutut Pikku Myy -popot.
En ole mikään mestari hiustenlaitossa ja huomaan tyytyväni nykyään lähes joka päivä nutturaan pään päällä. Ei sillä ettenkö pitäisi siitä, mutta halusin kokeilla jotain muuta. Minisuoristusraudalla väänsin etutukkani nostalgisesti kiehkuralle ja toisen puolen punoin pään taakse muutamalla pinnillä kiinni. Yritinpä ainakin!
 |
| HOHOHOh nyt on mekon etuosassa epäilyttävää taitosta. |
Fida-kirpputorilla on ollut tällä viikolla kanta-asiakas-viikko, mikä tarkoittaa, että jokaiselle päivälle on riittänyt 50%-tarjouksia. Maanantaina ja tiistaina astiat lähtivät puoleen hintaan, keskiviikkona ja torstaina vaatteet ja perjantai sekä lauantai oli pyhitetty huonekaluille (joissakin liikkeissä, joissa huonekaluja ei ollut, vaate-alet kestivät lauantaihin.) Siis jos joku haluaa hyödyntää tarjouksia, niin huomenna vielä kerkiää. Kanta-asiakas-kortti maksaa kaksi euroa ja sillä saa jatkuvana tarjouksena -20% yli 20 euron kertaostoksista.
Huonekaluja tai astioita ei löytynyt, mutta kaksi kappaletta uusia kuteita. Mokkainen (tai ainakin melkein mokkainen) kevyt takki löysi uuden kodin 1,5 eukilla ja kolmella sain tummansini-valkoisen villapaidan (joka ei ole villaa vaan jotakin halvempaa. Villapaidaksi minä tuota kutsuisin). NÖNIIN kelpaa käpötellä kaatosateissa ja ukkosmyrskyissä.
Loppujen lopuksi maksimekko oli kohtalainen kokemus, melkeinpä jopa niin kohtalainen, että voisin tarttua pitkiin riepuihin myöhemminkin. Kahdelta kaveriltani sain kuulla, että näytän nunnalta ja satunnainen tallaaja bussipysäkillä kommentoi kovaan ääneen kaverilleen, että ”hyvältä näyttää tuo oranssi mekko.” Hymyilin kovaan ääneen. (Tämä oli vitsi) Mitä mieltä ootte, onko täysi katastrofi?
Nyt viikonlopun viettoon vanhempien luo onnenkehtoon. Laatuaikaa sisaren kanssa luvassa ja JES SAUNA. Huomenna 50-vuotiskekkerit 60-luvun teemalla. Eihän tämä elämä oo lainkaan hassumpaa.
Nauttikaa muuserot viikonlopusta.
Henriikka
