Paljastin viikko sitten meneväni lauantaina juhliin. Enkä mihin tahansa juhliin, vaan 60-luvun teemaisiin 50-vuotisjuhliin Muhniemelle. Vaikka oma asuni oli ehkä melkein 70-lukua, niin viihdyin siinä. Mummin vanhoissa mekoissa siis pyyhälsimme siskoni kanssa: Minun oli oikein itseommeltu ja varmasti tulen käyttämään mekkoa myös myöhemmin arjessa. Roosaliinan mekko oli kellohame-tyylinen ja hihat oli pussitettu somasti naruilla.
Ja kukas se siinä! No ihanista ihanin äiti! Myöskin hän sai mummimme, eli anoppinsa, varastosta päivän tyylin eli pinkin jakkupuvun. Pullonpohja-laseja äitillä oli omassa jemmassa lapsuudestaan ja nuoruudestaan, eikä näin tarvinnut turvautua kirpputorien antiin.
Ja niinkuin ehkä tarkkasimmuiset huomaa, niin olen käynyt kampaajan kautta. En siis juhlien takia, vaan ihan oman perustukkani takia: Halusin talvea vasten värjätä vaaleaan tukkaani hieman tummaa raitaa ja tyvikasvua tummemmaksi, jotta maantienvärinen talvitukka ei häiritsisi niin kovin. Mielipiteitä pienestä muutoksesta?
Janne oli elementissään, kun sai kerrankin pitää tukkaa auki ilman, että huomauttelin asiasta. Hänen mummonsa ompelema Jokapoika-paita toimi hyvin 2000-luvun farkkujen kanssa ja kokonaisuuden kruunasi glitter-vyö.
Paikalla oli hippejä, jakkupuku-naisia ja paljon upeita lensuja (=leninkejä), hyvää ruokaa ja viihdyttävä meininki. Ihmiset, pitäkää teemajuhlia! Ihan oikeasti. Itse rakastan niiden järjestämistä ja takaan, että hyvin suunnitellut ja toteutetut juhlat ovat kaupungin kulttuuriannin kermaa.
-Henriikka, tuleva kulttuurituottaja
