Natura Siberica – kosmetiikkaa Siperian erämailta

Kaupallinen yhteistyö: Natura Siberica

”Siperia” on minulle sellainen voimasana. Jo pelkkä sanan lausuminen saa minut jotenkin hereille.

Tutkimaton, villi ja kaukainen Siperia, jossa luonnonvoimat jylläävät ja erämaa odottaa koskemattomana. Siperia tunnetaan ankarista talvistaan, mitkä pitävät osaa aluetta ikiroudasta, mutta todellisuudessa toiset alueista ovat kesäisin auringon peitossa. Tundraa, taigaa ja heinäeroa, vuoristo- ja suokasvillisuutta – kiinnostava ja salainen Siperia.

Siperian luonnonvaroista ammentaa myös Natura Siberica, kosmetiikkabrändi ja luonnollisen kosmetiikan pioneeri. Oletteko kuulleet brändistä aiemmin? Minä en ollut, kunnes he kysyivät minua (suurta Siperia-fania) yhteistyöhön täksi vuodeksi. Natura Siberica hyödyntää ainoana kosmetiikkabrändinä maailmassa Siperian ankarissa oloissa kasvavien villinä kasvavien kukkien ja yrttien voimaa.

Natura Siberica

Suuri osa Natura Siberican tuotteista on luonnonkosmetiikkaa. Valikoimiin kuuluu niin hiusten-, vartalon- kuin kasvojenhoitotuotteita, joissa on hyödynnetty vuosisatoja säilyneiden luonnonalueiden villikukkia ja –yrttejä. Tulen itse keskittymään loppuvuoden aikana täällä blogin puolella ja instassa pääsääntöisesti brändin vartalo- ja hiustuotteisiin.

Yksi kiinnostavimpia seikkoja, joita on noussut esiin tutustuessani brändiin, on yhteistyö Siperian paikallisten heimojen kanssa. Jotta alue säilyisi koskemattomana Natura Siberica tekee tiivistä yhteistyötä paikallisten heimojen kanssa, jotka ovat jo sukupolvien ajan ymmärtäneet paikallisten kasvien ominaisuudet. Kuvat luonnon keskellä tottuneina yrttejä, marjoja ja kukkia keräävistä paikallisista aiheuttavat wow-olon, niin kuin minulle nykyisin aina, kun joku osaa tehdä jotain taitavasti käsityönä.

Paikallistietämyksen avulla luonnon kasvit kerätään käyttöön niiden ollessa parhaimmillaan ja toisaalta tuetaan paikallista osaamista ja alkuperäiskansojen työllistymistä nyt ja tulevaisuudessa. Tähän aiheeseen haluisin ehdottomasti tutustua lisää. Ovat aina vähän sellaisia teemoja, jotka kuulostavat kauniilta paperilla, mutta joihin haluisi oikeasti kunnolla, ajan kanssa sukeltaa.

Käytetyistä raaka-aineista

Viime keväisellä Siperian reissullani kiinnitin erityishuomiota kosmetiikkaan, jota reissuilla myytiin. Erilaiset pikkuputelit ja esimerkiksi havupuuöljyt kuulostivat aivan ihanilta, mutta olivat usein pienten kotikeittiöiden tuotoksia, minkä vuoksi niitä ei uskaltanut ilman tarkempaa tietoa, kielimuurin takaa ostaa, saati ottaa käyttöön. Nyt tuntuu kivalta tietää, että voin saada samoja tehoaineita käyttöön turvallisesti.

Siperian luonnonantimet saavat kestää melkoiset sää- ja luonnonolot, joten niiden on oltavat täynnä vaikka mitä supervoimaa. Natura Siberican tuotteissa onkin reilusti Omega-3, -6, -7 ja -9-rasvahappoja, sekä E-, F-, C- ja A-vitamiineja.

Aktiiviaineina tuotteissa käytetään muun muassa seuraavia:

Ruusunjuuri (virkistää, vahvistaa ja parantaa vastustuskykyä)
Siperian Gingseng (vahva antioksidantti, kirkastaa ihoa)
Palsamiköynnös (ravitsee ihoa ja parantaa verenkiertoa)
Altain tyrnimarja (sisältää runsaasti beetakaroteenia, joka uudistaa ja korjaa ihoa)
Siperian mäntyöljy (suojaa ja hoitaa herkkää ja punoittavaa ihoa)

Jokapäivisistä käyttötuotteista satunnaiseen hemmotteluun

Natura Siberican valikoimiin kuuluu niin jokapäiväisiä käyttötuotteita kuin erikoistuotteita hemmotteluhetkiin. Tuotteet valmistetaan Virossa.

En ole mikään kosmetiikan lotraaja, enkä ylipäänsä erityisen kiinnostunut kosmetiikasta – haluan yksinkertaisesti voida paremmin, ja että ihoni ja hiukseni ovat elinvoimaiset. Tämän vuoksi olen valmis näkemään vaivaa oikeiden hoitotuotteiden etsintään ja käyttöön. Ja totta kai on välillä ihana hemmotella itseään vähän: esimerkiksi kesämökki-spa on yksi ihanimpia asioita koskaan.

Tällä hetkellä, kun tuotteiden kokeilua on vasta pari viikkoa takana, Naturan Siberican tuotteista lupaavimmalta vaikuttavat seuraavat:

– Luonnonkosmeettiset Flora Siberica –hiustuotteet:
o Flora Siberica Siberian Ginseng Recovery –shampoo
o Flora Siberica Altai Chamomile –hoitoaine
o Flora Siberica Calendula Khakassia -hiusnaamio
– Hiusöljy: Oblepikha Oil Complex for Hair Tips
– Tyrnivartalovoide: Flora Siberica Altai Sea-Buckthorn Hydrating Body Lotion
– Sauna & Spa –sarja, esim. Sauna & Spa Cedar Body Peeling Salt -vartalokuorinta

Mistä tuotteita saa Suomessa?

Tuotteet ovat ovat saatavilla Stockmann–tavarataloista, valikoiduista Sokos-tavarataloista sekä valikoiduista verkkokaupoista. Pienempi valikoima tuotteista löytyy myös Ruohonjuuri-myymälöissä.

Valikoima on kokonaisuudessaan tosi laaja, ja hinnat edullisia.

Tulen kirjoittamaan brändistä vielä lisää ja jakamaan kokemuksiani erityisesti Instagramin puolella.

Luulen myös, että tulen taas joskus lähivuosina löytämään itseni Siperiasta, joten mistäs sitä tietää, jos pääsisin vielä tuotteiden alkulähteille ja keräämään joskus jotain tyrnisatoa ihan omin käsin. Mutta ihan lähivuosiin en ole suunnitellut tuollaista matkaa, joten nyt jään vain virtuaalisesti seuraamaan elinvoimaisen ja villin, mutta yllättävän vähän tutkitun Siperian tarinaa.

Juuri nyt aion kuitenkin nousta tästä koneen äärestä, pistää vähän ripsiväriä juhlapäivän kunniaksi ja lähteä äänestämään. Toivon hartaasti, että teette kaikki samoin. Siis äänestätte, ripsarista viis.

-Henriikka

En lupaa tänä kesänä tehdä yhtään mitään

Rakastan kesiä. Varsinkin jälkikäteen. Silloin hyttyset ja niiden aivoja raastava ininä ja ihoa raastavat paukamat ovat poissa, helle ei kuumenna liikaa mieltä, eikä hiki valu väärissä paikoissa. Silloin jäljellä on vain se kaikki valokuvista katsottava kauneus, muistoihin kirjatut hetket, joista minun aivoni muistavat vain ne ihanimmat – nin minun aivoni yksinkertaisesti toimivat. Ovat aina toimineet.

Jälkikäteen kesät tuntuvat aina ikuisilta.

Kesä on jo alkanut. Ensimmäiset ja toisetkin helteet ovat jo poissa, enkä ole muistanut niihin tarttua. En ole muistanut, jaksanut enkä halunnutkaan viettää kaikkea aikaani ulkona auringon alla. Tai auringonnousuja ihaillen. Tai auringonlaskuista hiljaa huokaillen.

Enkä ole syönyt kuin vasta parit kunnon ulkojätskit, yhdet Helsingissä ja toiset äitini kanssa Kouvolan Nipan grillillä: mango-vaniljasekoituspehmikset. (Yritimme samana päivänä mennä isäni kanssa juuri uuteen sesonkiin ovensa avanneeseen Tykkimäen huvipuistoon syömään jäätelöä (isälle rommirusina, minulle kaksi palloa, rommirusina & mango-meloni), mutta ne kehvelit eivät kelpuuttaneet kuin käteistä. Kuulemma joku häiriö. Otimme sitten sammakkomaskottien kanssa yhteiskuvan ja poistuimme jätskeittä.)

Mutten minä ole tekemättömyydestäni niin kovin huolissani, vaikka olenkin vannoutunut listaihminen. Nimittäin tänä kesänä en lupaa tehdä yhtään mitään. En tee listaa, en inspiroivaa Pinterest-kansiota, en edes muutamaa muistiinpanoa ideoista puhelimeeeni. En kertakaikkiaan aio kasata minkäänlaisia odotuksia tulevalle kesälle.

Sen sijaan aion ottaa päivän kerrallaan, yllättyä kaikesta toden teolla. Elää elämää sellaisenaan kuin se on minulle ilmestyäkseen, sen kummempia tempoilematta. Ja sitten syyskuussa voin todeta, että tässähän tämä nyt meni, vähän niin kuin ohi silmien, läpi sormien, mutta niinhän ne aina. Että tulipahan elettyä tällainenkin elämän pätkä.

Ja sitten tyytyväisenä voin muistaa, että jo marraskuussa kulunut kesä tuntuu ikuisuudelta ja eteerisen kauniilta, kulki sen itse sitten missä vermeissä tahansa, millaiset huuruiset ajatukset mielessä tahansa.

Ja ehkä sitten taas ensi kesänä teen jonkun glitter-reunaisen, itsetehdystä paperista väännetyn kesälistan, jota hurmiossa suoritan kohta kohdalta eteenpäin. Ehkä suihkauttelen siihen eteerisistä öljyistä ja muusta maagisesta tehtyä, santelipuun tuoksuista hajuvettä ja kirjaan kaiken jo tehdyn kultaisin ruksein kuitatuksi.

Tänä vuonna minä kuitenkin otan tämän kesän kuin sellaisen lahjana, josta ei ole varma, onko se osuva tai mieleinen ollenkaan. Mutta joka päivä sen kuitenkin avaa ja sitten yllättyy. Toivottavasti positiivisesti. Että sellainen lahja tälle päivälle. Kiitos, kai.

Ja myöhemmin aivoni voivat sitten alkaa tuttuun tapaan toimimaan niin, että muistoihin jää vain ne kaikista kivoimmat olot ja tunnelmat.

-Henriikka

Varustevinkit ensivaellukselle: vaelluskenkien, teltan sekä makuupussin ja -alustan valinta

Kaupallinen yhteistyö: Partioaitta

Näitä te olette toivoneet PALJON: ajatuksiani vaelluskenkien, teltan sekä makuupussin ja –alustan valinnoista. Koostin nyt yhteen postaukseen mietteitäni näistä varusteista ja minkä vuoksi olen päätynyt tiettyihin tuotteisiin.

Jokaisesta kategoriasta riittäisi asiaa monen liuskan verran, yritän kuitenkin tiivistää olennaisimman suht napakkaan muotoon ja vastaan sitten mielelläni kommenttiboksissa, jos joku asia jää vielä mietityttämään. Taas kerran arvostan myös erittäin paljon, jos haluat jakaa omat vinkkisi, ajatuksesi tai varustesuosikkisi kommentilla kaikille muillekin nähtäväksi.

Näissä valinnoissa keskityn kolmen vuodenajan retkeilyyn ja jätän talvivarusteet huomiotta – talviretkeilystä on tulossa oma juttunsa ennen ensi talvea – Lupaan, se on jo kalenterissa!

Vaelluskengät

Käytössä tällä hetkellä: Hanwag Tatra II Wide lady

Kengät ovat tärkeimpiä, ellei tärkein varustevalinta kaikista.

Jalat ovat minulle hankala paikka: lyhyet, mutta todella leveät jalkani eivät ole helpoin rasti retkeilyssä. Lisäksi jalkani luut ovat ulkonevat, jalan kaari vähän lässähtänyt, ja varpaat mutkittelevat minne sattuu (pikkuvarvas pötköttää aina toiseksi pienimmän takana piilossa poikittain…) Ihoni hiertyy vikkelästi ja hankautuu helposti rakoille. Kuulostaapa kertakaikkiaan unelmien jaloilta, hah. Eli kyllä, haasteita riittää, enkä todellakaan pysty hankkimaan kenkiä sokkona nettikaupoista.

Viime keväänä otin käyttöön nuo Hanwagin Tatrat, klassikkomallin, joka uudistettiin vuosi sitten. Jo nyt tuntuu siltä, kuin kengät olisivat olleet minulla vuosia, niin paljon olen niissä kulkenut menemään. ”Wide”-lisä nimen perässä tarkoittaa leveälestistä mallia, johon jopa minun hobittijalkani sujahtaa. Kengillä on kiva kävellä maastossa, nauhat on helposti sidottavat ja kiristettävät, ja nilkka pysyy tukevasti jalassa. Kengän ulkopinta on nupukkinahkaa ja siinä on vedenpitävä Gore-Tex -kalvo. Jaloista kovasti hikoilevalla saattaisi sopia kalvoton malli paremmin, jotta kenkä hengittää enemmän.

Harkitsen itse, että ostaisin kenkiin vielä pehmeämmät pohjalliset pidemmille reissuille, sillä yli muutaman päivän retkillä jalkapohjani selkeästi rasittuvat kengistä. Vaihtoehtoisesti ostan pidempiä vaelluksia varten toiset kengät. Mutta nämä ovat olleet kyllä itselleni siitäkin huolimatta ihan huiput.

En ostaisi kenkiä missään nimessä sovittamatta. Ennen sovitustakin kannattaa kuitenkin miettiä, missä kenkää ensisijaisesti käyttää. Lähden liikkeelle lähes aina kevyemmillä vaelluskengillä tai lenkkareilla, jos kuljen vaikka kansallispuistojen polkuja tai muita helpompikulkuista maastoa. Haasteellisempaan maastoon ja polkujen ulkopuolelle valitsisin tukevammat ja kiertojäykemmät kengät, niin kuin nämä Tatrat ovat, jolloin jalka ei väsähdä niin helposti.

Myös koko kannattaa miettiä harkiten. Kenkää kannattaa sovittaa sellaisella sukalla, millaisella on yleensä luonnossa liikenteessä, esimerkiksi laadukas vaellussukka. Kärkeen pitää jäädä sentistä kahteen tilaa, koska jalka turpoaa matkan varrella jonkun verran, mutta muuten kengän pitää istua hyvin.

Vaikka kengät kannattaakin aina sisäänajaa, en ole ainakaan itse löytänyt ikinä hyviä kenkiä, jotka olisivat aluksi tuntuneet ikäviltä jaloissa. Eli valitse kengät, jotka sopivat jalallesi ja tuntuvat hyvältä. Asiaan perehtyneiden liikkeiden myyjät osaavat neuvoa kenkävalinnoissa aivan varmasti, ja olen itsekin luuhannut kaupassa välillä sovittelemassa vaikka miten kauan – se on sallittua. Kenkä kannattaa valita huolella.

Lue lisää vaelluskenkien valinnasta täältä

Teltta

Käytössä tällä hetkellä: Fjällräven Abisko View (2 hlö) & Fjällräven Abisko Dome (3 hlö)

Teltan valitsemisen lähtökohtana kannattaa miettiä aika tarkkaan, millaiseen käyttöön teltta tulee. Jos pääasiallinen tarkoitus on lähiretket mahdollisimman mukavasti ja väljästi, saattaa sopiva valinta olla vähän painavampi teltta. Jos taas tarkoitus on kulkea pitkiä matkoja telttaa kantaen, saattaa mukavuudesta joutua vähän tinkimään painon tiputuksen vuoksi. Näiden rinnalla ratkaisevat tietysti myös hinta ja kestävyys – Ruisrockiin ei välttämättä kannata lähteä tonnin teltan kanssa, tai sellaista ei ainakaan vain Ruisrockin vuoksi kannata hankkia.

Telttoja on kahta mallia: tunneli- ja kupolitelttoja. Itselläni on tällä hetkellä käytössä kaksi kupolitelttaa, jotka siis pysyvät pystyssä ristikkäisten kaarien avulla ilman lisäkiinnitystä (joskin lisäkiinnitys usein kannattavaa). Kupoliteltan pystyttäminen on mutkatonta, sillä se seisoo kalliollakin pystyssä itsekseen. Tunneliteltta taas pitää paremmin tuulta ja on usein myös kevyempi vaihtoehto.

Olen omissa teltoissa pitänyt siitä, että niihin on mahtunut mukavasti sisään istumaan, pystyttäminen on ollut helppoa ja teltassa tai absideissa (teltan eteiset) on ollut tilaa. Olen ollut sekä Viewiin että Domeen supertyytyväinen. Tuota kahden hengen Viewtä olen käyttänyt enemmän, sillä se on kevyempi matkassa, enkä ole tarvinnut usein yli kahden hengen majoitetta matkassa. Mutta olen harkinnut hankkivani jossain vaiheessa vielä yhden hengen kevyen tunneliteltan vieläkin pidemmille vaelluksille tai tuulisempiin olosuhteisiin.

Kuluneen vuoden aikana olen usein majoittunut ihan taivasalla makuualustalla ja pressulla, riippumatossa tai sitten laavuilla ja kodissa. Mutta majoite on ollut sateen uhatessa silti aina mukana, koska ikinähän ei voi tietää, onko laavu jo täynnä.

Psst! Partioaitalla on juhannukseen asti telttakampanja, jossa yli 500 euron teltan ostaja saa 100 euron lahjakortin kaupan päälle.

Lue lisää telttavalinnasta täältä

Makuupussi

Käytössä tällä hetkellä: Marmot Angel’s fire regular (3 vuodenaikaa, untuva), Haglöfs Cornus –7 (3 vuodenaikaa, kuitu), Vaude – vanha malli (kesäpussi) & Halti – vanha malli (todella kevyt kesäpussi)

Makuupussi, tuo ihanan pehmoinen omistaa, mutta kinkkinen valita. Hyvin valitut makuupussi ja –alusta takaavat paremmat unet, mikä taas takaa hienomman reissun, joten näiden valitsemiseen kannattaa paneutua.

Makuupussit lajitellaan kesä-, kolmenvuodenajan- ja neljänvuodenajan makuupusseihin, joista vikoihin, eli talvimakuupusseihin, en nyt lainkaan keskity. Kaikissa laadukkaissa pusseissa on ilmoitettu on aina lämpötilarajat, joihin on olennaista keskittyä, kun on päätetty halutaanko ostaa silkka kesäpussi vai sellainen, joka sopii myös vähän viileämpiin säihin. Oma kokemukseni on, että useimmin käytössä on nimeomaan kolmen vuodenajan pussi, joka ei usein ole liikaa Suomen kesässäkään. Tosi kevyelle kesäpussille taas ei ole ollut käyttöä ennen helteistä viime kesää juuri lainkaan, paitsi ulkomaanreissuilla ja ehkä spontaanisti kavereilla kyläillessä.

Lämpötilarajat ovat usein merkitty erikseen naisille ja miehille, sillä naiset palelevat miehiä keskimääräistä enemmän. Vähemmän retkeilleen, naisen tai helposti palelevan kannattaa tsekata aina comfort-raja. Sitä minä itsekin aina tuijotan, vaikka olenkin retkeillyt jonkin verran. Comfort-raja tarkoittaa, että keskivertotyyppi nukkuu kerrotussa lämpötilassa (esim. -2 astetta) yönsä mukavasti. Tiedän itse kokemuksesta, että tykkään nukkua ulkona suht lämpimästi, ja siksi saatankin ottaa noin viisi astetta lämpimämmän pussin matkaan kuin millaista lämpötilaa on luvattu.

Makuupussin valintaan on toisaalta myös hyvin haastavaa antaa neuvoja, että se on yksi niistä varusteista, joiden toimivuuden itselle pystyy kunnolla kokeilemaan vain nukkumalla siinä ulkona. Siinä missä joku toinen palelee helposti tietyssä makuupussissa, toinen hikoilee samana yönä samanlaisessa ihan vieressä. Jokainen meistä kokee kylmyyden ja lämmön eri tavoin. Yhden ystäväni kanssa meidän makuupussien comfort-lämpötilojen ero saattaa olla samana yönä vaikka 15 astetta, sillä hän palelee ja minulla on helposti lämmin.

Kannattaa myös muistaa, että makuupusseja voi pitää myös päällekkäin. Itse käytin talvella parhaimmillaan kolmea makuupussia päälletysten, kun lämpötila tippui -42 asteeseen. Mutta samaa taktiikkaa voi soveltaa myös muihin vuorokaudenaikoihin: vaikka comfort-rajoja ei voi täysin ynnätä yhteen, tuo tuplaus kuitenkin paljon lämpöä, jos viileämpään kevätyöhön haluaa yhdistää esimerkiksi kaksi keposempaa kesäpussia.

Monissa naisille tehdyissä pusseissa on myös erilainen muotoilu kuin miesten pusseissa tai eri määrä täytettä eri kohdissa. Naisten pussit ovat myös usein lyhyempiä, mikä kannattaa myös huomioida: sopivan kokoisen pussin valinta takaa sen, ettei kehon tarvitse lämmittää liian suurta tilaa. Moni kokee kuitenkin makuupussissa ahtaanpaikankammoa ja tila tuo ylipäänsä mukavuutta oloon: lämpimämmillä keleillä makuupussin suurempi tilavuus ei ole niin kriittistä.

Makuupussitäytteitä on kahdenlaisia: kuitua ja untuvaa. Pähkinänkuoressa: untuva on lämpimämpää, kevyempää ja kalliimpaa, synteettinen kuitu ei taas ole painoonsa nähden yhtä eristävää, eikä pakkaudu yhtä pieneen tilaan. Se on kuitenkin selkeästi edullisempaa ja sopii kosteisiin olosuhteisiin paremmin: se kuivuu helpommin ja lämmittää paremmin myös vähän kosteana. Untuvaa on kostuessaan vaikea saada enää eräolosuhteissa kuivaksi. Itselläni on vähän viileämmillä säillä käytössä lähes aina untuvapussi, mutta kesäpusseina minulla ei ole tällä hetkellä kuin kuitupusseja.

Makuupussia valitessa ja sitä käyttäessä on myös hyvä muistaa, että se lämmittää ja toimii luvatulla tavalla vain, jos sitä käyttää oikein. Makuupussiin kannattaa mennä niin, että itsellään on lämmin, vetoketjun tulee olla kiinni, kasvojen tulisi olla ulkona pussista yms.

Lue lisää makuupussin valinnasta täältä

Makuualusta

Käytössä tällä hetkellä: Therm-a-Rest Prolite Plus regular, unisex

Makuualusta-valinta jää usein yllättävän vähälle huomiolle, vaikka esimerkiksi makuupussin lämmittävyyteen vaikuttaa paljon myös se, onko makuualusta olosuhteisin riittävä. Viileissä oloissa maa hohkaa kylmyyttä yhtä lailla tai enemmän kuin ilma, joten makuualustan valinnalla on todellakin merkitystä.

Makuualustoja on karkeasti jaoteltuna kahdenlaisia: ilmatäytteisiä ja solumuovisia.

Solumuoviset ovat juuri niitä ”jumppapatja”-materiaalista tehtyjä patjoja, rullattavia tai taitettavia. Ne ovat todella kestäviä ja säilyvät usein hyvinä vuodesta toiseen. Ne eivät puhkea ja toimivat muutenkin pomminvarmasti ominaisuuksiensa mukaisesti. Nuotiolta lähteneet kipinät eivät polta niihin sellaisia reikiä, jotka vaikuttaisivat nukkumismukavuuteen ja muutenkin solumuovipatjan kanssa voi olla aika huoleton.

Mukavuudeltaan ja lämmöneristävyydeltään ne eivät ole kuitenkaan yhtä päteviä kuin täytettävät patjat, ja lisäksi ne vievät keveydestään huolimatta reilusti tilaa. Itse en voisi kuvitellakaan nukkuvani helposti kovasta alustasta kipeytyvien lonkkaluitteni kanssa pelkällä solumuovialustalla yhtä yötä pidempään, siksi olen nukkunut jo usean vuoden tuolla Therm-a-Restin alustallani.

Täytettäviä patjoja valittaessa ei kannata keskittyä niinkään alustan pehmeyteen vaan eristävyyteen (R-arvo). Lämpö ei lähde alustasta, vaan ilma toimii eristeenä maan ja nukkujan välillä. Lämpimämmissä ja laadukkaammissa makuualustoissa voi olla sisällä myös kuitua lisäeristeeenä ja joissain jopa untuvaa.

Ilmatäytteiset makuualustat menevät näppärän pieneen tilaan ja tuovat nukkujalle mukavuutta. Minulla on tuosta samasta alustasta myös naisten 168-senttinen makuualusta, mutta itse huomasin sen olevan minulle liian lyhyt, vaikka olenkin alle 160-senttinen. Liikun kuitenkin sen verran ulkona nukkuessani, että pidän enemmän siitä, ettei heti tipahda pois patjalta. Lisäpaino on kuitenkin niin pieni, että valitsen tässä(kin) mukavuuden.

Makuualustan kanssa käytän usein laavulla avaruuspeitettä tai jotain pressunpalaa, jottei pinta tekee alustaan reikää ja jotta makuualusta pysyy myös puhtaampana. Samalla peite on myös turvallisuus- ja EA-varuste. Talvella olen käyttänyt solumuovista makuualustaa ilmatäytteisen alla.

Lue lisää makualustan valinnasta täältä

Pakkauslistat

Kirjoitin viime kesänä suositun kirjoituksen: ”Ensimmäistä kertaa yöksi luontoon: mitä pitää ottaa huomioon + telttaretken pakkauslista”. Sieltä löytyy paljon asiaa, jota kannattaa lukea läpi, jos on suuntaamassa luontoon. Sieltä löytyy myös pakkauslista, jonka voi tallentaa vaikka kirjanmerkkeihin tulevia retkiä varten.

Myös Partioaitan sivuilla on laajasti pakkauslistoja, joita itsekin olen aktiivisesti hyödyntänyt jo useita vuosia.

Noniiiiiin! Nyt niitä teidän omia supervinkkejä sitten kommentoimaan.

Voisin hyvin tehdä myös kesän aikana yhden tai pari lisäkirjoituksista varustevinkkeihin, joten ehdota myös millaisista kategorioista haluaisit tietoa: Vaatteet? Ruoka- ja retkikeittiötarvikkeet? Random lisäsälä? Rinkat ja reput?

Tosi paljon toiveita on tullut myös retkiruokavinkeistä ja resepteistä, joten voisin paneutua siihenkin aiheeseen vihdoin kunnolla. Muistakaa, että aina saa ehdottaa postausaiheita. Tartun niihin usein kyllä ennemmin tai myöhemmin. Ja Instagramin yksityisviestit on paras keino saada vastaus, jos haluat kysellä jotain vikkelästi. Siellä olen usein salamannopea, heh.

Olen vanhempien luona käymässä ja nyt äiti huutaa, että lähdetään kesän ekoille pehmiksille. En siis todellakaan aio jäädä tähän koneelle kökkimään, vaan lähden kirmaamaan kohti jätskejä. Ulkona on upeaa ja ainakin täällä etelässä jo aivan absurdinvihreää.

-Henriikka

Kuvat: Toni Eskelinen (kotisivut, Instagram @tonieskelinen)