Haluaisin juoda vähemmän kahvia

Kaupallinen yhteistyö: Kaffa Roastery

Tiedän, provosoiva otsikko, kun kirjoitus on tehty yhteistyössä Kaffa Roasteryn kanssa. Mutta asia on niin, että jaamme saman mission: että joisimme kaikki vähän vähemmän, mutta paljon parempaa kahvia.

Olen kirjoittanut asiasta ennenkin. Kahvi-addiktoitumiseni ja litrakaupalla kittaus on vaihtunut harkitumpiin, laadukkaampiin ja ennen kaikkea vastuullisempiin kupillisiin. En väitä, ettäkö selviäisin nykyisin kahvitta yhtään onnellisempana, mutta en tarvitse sitä enää saavillisia. En varsinkaan kitkeriä saavillisia. Kaukana ovat ne ajat, kun kävin vähän väliä hakemaan lisää vähän seissyttä ja melko pahaa toimistokahvia puoliksi tyhjenneeseen 4-desilitraiseen mukiin. Tai kun keitin aina pannuun 6 kupillista, silloinkin, kun olin yksin kotona.

Ja kyllä, saatan edelleenkin joskus lämmittää mikrossa jälkikäteen tällaisen kupillisen (Kaffa Roastery mitä luultavimmin irtisanoo itsensä tästä hienostuneesta, espanjalaisesta tavasta) tai ostaa huoltoasemalta matkaan jonkun kitkerähkön sumppisumppisen. Mutta etenkin kotona, jossa todella suuri valtaosa kahvinkulutuksestani tapahtuu, haluaisin kuitenkin toimia koko ajan paremmin. Siksi tilaan tällä hetkellä Kaffan kestotilauspalvelulla tuoreet kahvit suoraan kotiini.

Tiedän, että monen muun asian lailla myös kahvi kuluttaa maailman varoja aika lailla. Siksi haluaisinkin, että jokainen kahvikupillinen olisi minulle merkityksellinen. Kuulostaa ylevältä ja onkin juuri sitä: en halua enää koskaan juoda kahvia turhanpäiten. Saatte vapaasti narauttaa minut, jos huomaatte minun tekevän niin.

Kahvihetkistä voi tehdä merkityksellisen seura, tunnelma, elämäntilanne tai yksinkertaisesti kahvi itsessään: sen eteen nähty vaiva, sen alkuperä, sitä paahtaessa soinut musiikki (!) tai sen maku.

Oli melkoinen säkä, että nimesin aikoinaan blogini juuri kahvin mukaan. Se on vahingossa taannut minulle upean matkan kahvin maailmaan. Koska blogini nousi alun alkaenkin hyvin korkealla hakutuloksissa googlatessa ”kahviblogia”, olen saanut oppia kahvista ja sen yksityiskohdista näiden melkein kahdeksan vuoden aikana vaikka mitä.

Kahvin vastuullisuuteen aloin kiinnittää kuitenkin huomiota vasta muutama vuotta sitten, eikä siltä linjalta ole paluuta. Myös siksi kahvikumppanini ovat vaihtuneet vuosien saatossa – vaikka hyviä vaihtoehtoja on useita, nyt iloitsen isosti juuri Kaffa Roasterystä, joka on varmasti parhaimpia vaihtoehtoja Suomessa.

Kaffa Roasteryn tarina alkoi, kun helsinkiläinen Svante ja hänen opiskelukaverinsa löysivät rakkauden kahviin reilu 10 vuotta sitten. Tämä on mielestäni stoorin paras osio:

He halusivat juhlia ja juoda kahvia, mutta kitkerät litkut veivät bailufiilikset.

Sitten hankittiin ensimmäinen paahtolaite, popcorn-kone, josta ollaan tultukin sitten alkuaikojen villien kokeilujen saattamina melko vikkelästi hurjan pitkälle. Alussa asetettu tavoite on kuitenkin saattaut yhtä lailla pitkälle: rakentaa Suomen ensimmäinen täysin läpinäkyvästi toimiva paahtimo.

Läpinäkyvyystavoite saavutettiin vihdoin täysin vuonna 2017, kun viimeisetkin viljelijähinnat julkaistiin. Kaiken vastuullisuusduunin myötä syntyi Kaffa Handshake –sopimus, joka solmitaan jokaikisen toimittajan kanssa. Kaffa käy myös tapaamassa viljelijöitä henkilökohtaisesti ja tutkimassa tilojen ja osuuskuntien toimintaa, sekä sopimassa seuraavista ehdoista:

  • Työntekijöille maksetaan palkkaa, joka on vähintään alueen minimipalkka.
  • Kaikki työ on eettisesti kestävää. Ei lapsityövoimaa, eikä työhön pakottamista.
  • Työntekijät saavat vapaasti kommentoida olosuhteitaan ja kuulua ammattiliittoihin.
  • Toiminta on ympäristöystävällistä.
  • Pavuista maksetaan aina parempi hinta kuin ”fair trade” –hinta. Hinnat ovat julkisia.

Ihan sairaan siistiä työtä! Vaikka vähän kärsimättömänä ihmisenä pyyhinkin hikeä otsaltani ajatellessani työn määrää, joka tällaiseen kuluu. Mutta sehän tässä kai onkin hienoa: kaikkea ei tarvitse tehdä tai selvittää itse. Voin keskittyä oman työni vastuullisuuteen, sekä vastuulliseen kuluttamiseen, ja tietää, että esimerkiksi Kaffalla keskitytään siihen heidän työssään ja yrityksessään.

Mutta tosiaan, kahvit tulevat meille tällä hetkellä Helsingin kotiin Kaffan kestotilauspalveluna.

Joka kerta ilahduttaa, kun eteisen matolta löytyy musta kirjekuori ja sen sisältä jotain ihanaa kahvia. Kuoren ja kahvipussin visuaalinen ulkomuoto ilahduttaa myös, ja kuoressa olevalle tarralle on pakko antaa erityispointsit:

”Arvoisa postinkantaja. Saa taittaa sekä runnoa postiluukusta väkivaltaisesti.”

Runnomisluvan lisäksi jokaisessa kahvipussissa on erikseen maininta, mikä biisi on soinut kutakin kahvia paahtaessa. Sori nyt vaan, mutta uppoaa ainakiin minuun täydellisesti. (Tämä blogipostauksen kuvia ottaessa soi Tracy Chapmanin albumi nimeltä Tracy Chapman, joka taitaa olla kaikkien aikojen lempialbumini. Kirjoittaessa en juuri kuuntele musiikkia. Paitsi nyt laitoin taas tuon levyn soimaan, koska ah, se on niin hyvä. Ostin vinyylin aikoinaan 19-vuotiaana joltain jyväskyläläiseltä kirppikseltä.)

Meille kahvi tulee perille papuna, mutta saatanpa vaihtaa sen jossain vaiheessa hetkeksi taas valmiiksi jauhetuksi kahviksi. Kun kahvi on näin tuoretta, ei itsejauhamisella ole niin suurta merkitystä, vaikka pavuista tehty kahvi on tietysti aina suurinta luksusta. Tai ainakin toiseksi suurinta, sillä joskus helpolla pääseminen pieksee sen. Jauhatuksen voisi valita myös mutteri- tai pressopannulle sopivimmaksi.

Kestotilauskahvit voi tilata saapumaan kotiin joko kerran viikossa, kahdesti kuussa tai kerran kuussa. Koska luotan Kaffan kahvituntemukseen, tykkään itse yllätyskahvi-tilauksesta: tilaus sisältää paahtajan valikoimia pientilakahveja, uusia tuttavuuksia ja aina vaaleaa paahtoa. Olen aina ollut vaalean paahdon ystävä, ja oli ilo saada maulleni myös tunnustusta, kun kuulin pari vuotta sitten tiukan kahvifaktan: Tosi tummaksi paahdetussa kahvissa kahvin todelliset aromit peittyvät, ja se saa kaikki kahvilaadut maistumaan samalta. Siitäs saitte, vaaleapaahtoisten dissaajat! Me olemme vain herkkiä makupaletin moninaisuudelle.

Paljonko tällainen lysti sitten kustantaa? Kahdesti kuussa tilattu 300-grammainen yllätyskahvitilaus kustantaa 27,80€ kuukaudessa. Jauhatuksella ei ole merkitystä hintaan. On tietysti tilanne- ja ihmiskohtaista, mikä on kellekin edullista ja hintavaa, mutta tässäkin olen miettinyt mieluummin kahvin määrän vähentämistä ja laadun nostamista. Ennen käytin tuon summan melkein siinä, että litkutin valtavia mukillisia markettikahvia.

Kaffa Roastery on luvannut lukijoilleni ihan superhyvän tarjouksen kestotilauksesta uusille tilaajille. Koodilla AAMUKAHVILLA19 saa 2 kk kestotilauskahvit nyt -50 % -alennuksella. Koodi on voimassa 26.5. saakka.

Julkaisin juuri myös Instagramissa yhteistyöhön liittyvän lattiallalötkimiskuvan, johon kommentoimalla voi voittaa 2 kuukauden kahvitilaukset ihan ilmaiseksi itselleen ja kaverilleen.

Että joo, kyllä tässä nyt ollaan taas ihan merkityksellisien aiheiden äärellä. Haluan ihan oikeasti juoda tulevaisuudessa vähemmän kahvia ja vain niitä merkityksellisiä kupillisia. Ja nimeonomaan kupillisia, en mukillisia! On ollut kiva huomata, että yhä useammin aamukahvinkin kaataa sellaiseen kahden desilitran kuppiin. Ehkä joskus palaamme vielä sellaiseen ihanaan, isovanhemmille tuttuun kahvikattaukseen, jossa hauraat kupit ovat kultareunaiset ja arviolta puolikkaan sormustimen kokoiset. Hermesetaksen olen valmis jättämään kattauksesta.

Parempia kahvihetkiä itse kullekin!

-Henriikka

Ps. Käy samoissa kahvihöyryissä lukemassa myös Idan postaus . Klikkiotsikon tapaan houkuttelen teidät sinne kertomalla, että kirjoituksessa Ida kohupaljastaa, minkä uskomattoman kahvinjuontitavan hän on minun innostamana ottanut käyttöönsä!

Runo äidille APUA!

Etsin viime viikolla netistä äitienpäivärunoa, sillä rakastamme äidin kanssa molemmat runoja. Olin varma, että löytäisin helposti ja nopeasti jonkun sopivan.

”Runoja tyttäreltä äidille”, ”äitienpäivärunot”... lähdin liikkeelle perinteisin hakusanoin. Selailin sivustoja ja aika nopeasti tajusin, etteivät internetin äiti-runot kerro minun äidistäni, jos kertovat ylipäänsä yhtään kenenkään äidistä. Suurin osa runoistahan ei ole mitään lahjoja äideille, vaan uskomattomia vaatimuksia ja lisäpainolastia harteille; mystistä oletusta kaikkivoipaisuudesta, satuolennolle ominaisista ihmevoimista ja jopa jumalallisuudesta: ”Jumala ei voi olla kaikkialla, siksi hän loi äidin.” APUA!

Kaiken lisäksi suurinosa runoista on alakuloisia, marttyyrimaisia uhrautumisvärssyjä. Vahva kategoria on myös surunmurtamat nyyhkyäidit, jotka jäävät ikiajoiksi suremaan, kun lapset lähtevät kotoa ja aloittavat oman elämän. Enhän minä sellaista halua äidilleni ladella, sillä tiedän hänen olleen aivan erinomaisen mielellään meille äiti, ja toisaalta tiedän senkin, että hän kuitenkin laski meidät mielellään maailman tuuliin. Eikä edes laskenut, vaan tiesi meidän lähtevän aivan itse. ”En muista, loistiko meidä kodissa tiskipöytä, mutta aina loistivat lasten silmät.” APUA!

”Jos saisin kukan jokaisesta hetkestä, jolloin olen ajatellut Sinua Äiti, voisin kulkea puutarhassani ikuisesti.” APUA ja anteeksi nyt vain äiti, mutta tämä ei nyt aivan pidä kohdallani paikkaansa. Ja perun samantien anteeksipyyntöni, sillä onneksi tiedän, ettet haluaisikaan minun alati ylistelevän ja ajattelevan vain sinua.

Joten tiedän nyt, että ensi vuonna aloitan runon etsinnän aiemmin. Ja täten äiti saa ihanan Eeva Kilven runon klassikoksi muodostuneet säkeet, joista minulle jok’ikinen kerta tulee mieleen hän, maailman paras äitini.

Nukkumaan käydessä ajattelen:
Huomenna minä lämmitän saunan,
pidän itseäni hyvänä,
kävelytän, uitan, pesen,
kutsun itseni iltateelle,
puhuttelen ystävällisesti ja ihaillen,
kehun: Sinä pieni urhea nainen,
minä luotan sinuun.

Eeva Kilpi, Laulu rakkaudesta ja muita runoja 1972

Onnellista äitienpäivää, juuri oikeanlainen äitini. En pidä sinua jumalana, enkä haluaisikaan.

-Henriikka

Ps. Kuvat ovat kesältä 1991, kun minä olen puolivuotias ja äitini sen ikäinen, kuin minä olen nyt.

Kesän reissuhaaveita: 100 syytä matkailla Suomessa

Kaupallinen yhteistyö: 100 syytä matkailla Suomessa

Tiedätte kyllä, rakastan Suomea.

Joka niemeä, joka notkoa ja saarelmaa, viljavia vainioita ja kalarantoja, yliromantisoidun jaloksi ja rehelliseksi kutsuttua kansaa ja vänkyrää kansallista itsetuntoa.

Aion tänä kesänä, ja mitä luultavimmin tulevinakin kesinä, pysyä Suomessa. Miksikö? En ole keksinyt riittävän hyviä syitä lähteä. Sen sijaan olen keksinyt lukemattomia syitä jäädä ja matkailla kotimaassa.

Viime kesän Suomi-roadtrip ei laskenut lainkaan kotimaan huumaa, päinvastoin: vaikken varmaan samanlaista ympär-ämpär-reissailua toteutakaan tänä vuonna, en malta odottaa, että pääsen taas sukeltamaan Suomeen, sen salaisiin luoliin, vanhojen kaupunkien mukulakivikaduille, idyllisiin majapaikkoihin ja vaiettujen kansallisaarteiden ääreen.

Olin Kuusamossa, kun sain puhelun 100 syytä matkailla Suomessa -kampanjalta. Kysymys oli selkeä: haluisinko lähteä kampanjan puolestapuhujaksi? Totta hitsissä halusin. Sanomahan on juuri se, mitä tuuttaan ulos kaikissa kanavissa muutenkin: matkusta lähemmäs, matkusta kestävämmin. Silloin oli helmikuun loppu, olin skraapannut juuri auton jäästä aamulla, ja puhelimessa puhuessamme tuntui, että kesään on vielä ikuisuus. Yhtäkkiä ollaankin tässä, kesän kynnyksellä. Mihin kaikki viikot humahtivat, kysynpä vain?

Tänä vuonna olen ennättänyt kiertää lähinnä Lappia (Ylläs, Pallas, Pyhä, Kilpisjärvi, Inari…) ja sen rinnalla olen viettänyt aikaa Pudasjärvellä, Kuusamossa, Kolilla, Lohjalla, Salossa ja Siuntiossa. Näiden rinnalla elämä on kulunut Tammelassa ja Helsingissä, minkä vuoksi arkikin on tuntunut jatkuvalta kotimaan matkalta. Mutta sen sijaan, että olisin kovin kiinnostunut kuntien ja kaupunkien nimistä, keskityn reissuillani enemmän niistä löytyviin kohteisiin. Kohteet voivat olla ihan mitä tahansa hienoista puista ja pyöräreiteistä kahviloihin ja huvipuistoihin. Joskus kohteet ovat jopa aineettomia: pienen kylän tunnelma tai kaikkialla leijuvat kansantarinat.

”Kyllä ei ole eksoottisempaa maata matkustaa kuin Suomi. Keräsimme sata yllättävääkin paikkaa ja tapahtumaa, joissa on vahva suositus käydä tänä kesänä. Tee niin – ja rahasikin jäävät Suomea kiertämään.”

Näin kuuluu 100 syytä matkailla Suomessa –Facebook-sivun esittelyteksti. Kampanja on Suoma ry:n eli Suomen paikallisten matkailuorganisaatioiden yhdistykseksen koordinoima ja se listaa sivulleen kaikkiaan 119 syytä ottaa suomalaiset kohteet matkahaaveeksi. On mahtavaa, että matkailupalvelutarjoajat yhdistivät voimansa ja keskinäisen kilpailun sijaan kotimaan matkailun suosiota on alettu yhdessä kasvattaa.

Kampanjasivu on oikeasti todella koukuttava (ja kaunis!). Olen jäänyt jo useita kertoja sinne pyörimään, sillä lähes jokainen syy ja kohde kiinnostaa:Eriskummallinen kahvihetki, ruokamatka Raaseporiin, Suomen laajin luolasto ja kireimmät siimat, onnistuneet treffit porojen kanssa ja aito, peräpohjalainen elämäntapa. Nimensä perusteella kiinnostavimmat lienevät maailmanympäripurjehdus 30-luvulla ja vuoden kestävät synttärijuhlat.

Joukossa on myös sellaisia juttuja, jotka olen jo kokenut ainakin kertaalleen. Esimerkiksi Saimi, Saimaa ja sienet eli Punkaharjun Valtionhotelli oli yksi viimekesäisen reissumme kohteista. Tosin silloin päätin jo samantien pihaan kaartaessani, että tänne palaan. Pian.

Kampanjasivu toimii myös ulkonäkönsä lisäksi tosi hyvin. Tykkään Suomen kartasta, jonka avulla pystyy tsekkailemaan kohteiden (eli syiden) sijainteja. VR on lisäksi kampanjan yhteistyötaho ja siksi sivuilla näkyy kivasti myös, mitkä ovat kohteiden lähimmät juna-asemat ja miten pitkällä ne sijaitsevat. Sivuilla on myös Suosikit-osio, jonka avulla voi tehdä helppoja lempparilistoja kohteista ja ottaa niitä itselleen talteen tai jakaa kaverille.

Koko 119 syyn lista tekisi mieli kirjata samantien bucket listaksi ja aloittaa ainainen Suomi-kulkuruus. Vaan otetaanpa nyt rauhassa kuitenkin, onhan tässä elämä aikaa.

Tälle kesälle on tiedossa sopivaa Suomi-maniaa, kun lähdemme kouluporukalla reiluksi viikoksi Itä-Suomeen, Jongunjoelle melomaan kesäkuussa. Sen lisäksi tiedossa on valloittaa kumpainenkin kesämökki joksikin aikaa. Mutta mitä muuta? Sitä en ole vielä päättänyt. Olisin kiva kulkea mahdollisimman paljon junalla ja busseilla, vaan saatan lainata myös autoa muutamaksi päiväksi.

Haluaisin ainakin Lappiin kokemaan viime kesän tapaan yöttömät yöt ja sen tuoman absurdin olon. Yöjunalla voisi kipaista vaikka viikoksi Ylläkselle, yhteen tutuista suosikkipaikoistani. Sekä yöjunassa että Lapissa on aina yhtä ihanaa.

Sen lisäksi haluaisin jonkun pitkän viikonlopun mittaisen loman kunnolla hyvinvointi- ja rauhoittumis-ajatuksella. Paikaksi voisi sopia esimerkiksi juuri tuo Punkaharjun hotelli tai sitten esimerkiksi joku suloinen paikka Turusta. Turku voisikin muuten olla ihana kohde! En ole sillä koskaan ollut vielä koskaan kunnon turistina, ja esimerkiksi kasvisravintola Kuori on pitänyt kokea jo syksystä saakka.

Parin tuollaisen suunnitellumman reissun rinnalle toivon sellaista spontaanimpaa Suomi-liikehdintää. Että joku aamu vaan herään ja päätän lähteä Salon Mathildedaliin, Ruissalon kylpylään tai ihailemaan Hanasaarta. Sillä eihän siitäkään mitään tule, jos meinaa aikatauluttaa kesän kauttaaltaan, eikä suunnitelmien välissä ehdi kuin purkaa ja pakata laukut.

Huomaan nykyisin, että reissaan huomaamattani. Kun ennen rajasin kalenterista lomalle tai matkalle esimerkiksi erilliset kaksi viikkoa, nykyisin maisemanvaihdokset ja lähiretket taittuvat huomaamattomammin. Saatan lähteä illaksi ihastelemaan jotain itselleni uutta luontokohdetta bussimatkan päähän tai ottaa viikonlopun mittaisen irtioton muutaman tunnin junamatkan päähän. Joskus irtiotot ovat kaukana kaikesta hälinästä, joskus on ihana valloittaa Suomen suurimpia kaupunkeja kuin ei olisi niistä koskaan ennakkoon kuullutkaan.

Itselläni työn ja loman sekoittuminen on luontaista, sillä voin työskennellä mistä tahansa. Olen kuitenkin huomannut saman lähipiirissäni, ja myös tutkimukset osoittavat sen seikan, että työtä ja lomaa yhdistetään koko ajan enemmän ja luovemmin. Työmatkan päätteeksi kohteeseen saatetaan jäädä pariksi päiväksi virkistäytymään tai huilimaan. Erinomaista optimointia ja hyvä kehityssuunta, sanon minä – toki siitäkin on pidettävä huolta, ettei aina ole mielessään töissä, jos kaikki menee yhdeksi isoksi yhdistelmäksi vain.

Erityisen innoissani olen kuitenkin koko kotimaan matkailun nousemisesta. Ja sitten vain palveluntarjoajille jäitä hattuun, että kaikkea kehitettäisiin ja rakennettaisiin mieluummin kestävästi ja pitkäjänteisesti, kuin suht nopeasti kasvaneita turistimassoja varten vikkelästi ja kestävän kehityksen lainalaisuuksista piittaamatta.

Ja toisaalta meille reissaajille jäitä hattuun, että myös tukisimme nimenomaan niitä palveluita ja matkakohteita, jotka tekevät hommansa hyvin.

Mikä on teistä paras syy matkustaa Suomessa? Mitä kohdetta, elämystä, palvelua tai mitä tahansa te suosittelisitte? Lupaan laittaa viidelle ekalle vastaajalle postikortin kesäreissuiltani.

Voi veljet ja sisaret, en malta odottaa kesää ja satoja hyviä syitä jäädä Suomeen.

-Henriikka

Ps. Olen puhumassa kampanjasta ja kotimaan matkailusta myös huomenna Huomenta Suomi -ohjelmassa klo 06.37. Oletan, että olette kaikki ruutujen äärellä tsemppaamassa! Sormet ristiin, etten möläytä mitään nuijaa ja saa ikuista somevihaa päälleni.

Seuraa 100 syytä matkailla Suomessa –kampanjaa somessa:
Instagram: @100syytamatkaillasuomessa
Facebook: 100 syytä matkailla Suomessa