Elämän fundamentit

Viime vuonna luin toimittaja Lena Nelskylän haastattelun Helsingin Sanomista.Taianomainen arki” oli otsikkona jo niin houkutteleva, etten voinut jättää artikkelia lukematta.

”Elämää ei kannata tuhlata odottelemalla viikonloppua, sanoo Lena Nelskylä, jonka mielestä juhlamekot ja spontaanit piknikit sopivat mainiosti keskelle työviikkoa.”

Pelkäsin kyllä aluksi, että juttu on jotain huttuista, toksista positiivisuutta, mutta onneksi ei. Inspiroiduin jutusta syvästi.

Löysin jutusta paljon itseäni, mutta toisaalta löysin tällaiseen ”pyrin tekemään elämästäni elämyksellistä ja onnellista” -ajatteluun Lenan kautta myös syvemmän tason. Tätähän voi todella tituleerata aivan elämäntavaksi! (Se tuli kuulemma Lenallekin yllätyksenä, kun hän puki ajatuksensa yhdessä yössä teoriaksi vihkoonsa.)

Pyysin Lenan loppuvuodesta podcastiini puhumaan tarkemmin aiheesta ”Kuinka tehdä elämästä onnellisempaa”. Uskallan väittää, että kemiamme klikkasivat jutuissamme ja ajatuksissamme hyvin, ja pääsimme aiheessa syvälle. Niin syvälle, että nyt podcastin juuri alkaneeseen 5.tuotantokauden ensimmäiseen jaksoon pyysin taas Lenan vieraaksi. Jakso käsittelee Elämän fundamentteja, toinen Lenan teoria, johon vakaasti uskon.

Mitä ovat elämän fundamentit?

Elämän fundamentit ovat yksinkertaisesti elämän tukipilareita, jotka tekevät elämästä mahdollisimman täyttä ja hyvää.

On olemassa yleisiä, kliseisiä hyvinvointi-teesejä, jotka koskevat kaikkia: x-määrä unta, terveellinen ruoka, mielekäs työ… Mutta elämän fundamentit ovat sen sijaan kullekin henkilökohtaisia. Ne ovat asioita, jotka rakentavat omaa hyvinvointia ja hyvää arkea. Tyytyväisyyttä elämään.

Kun Lena esitteli minulle tämän elämän fundamentit -teoriansa, minulla lähti ajatuskelat samantien liikkeelle. Mietin joululoman yli fundamenttejani antaumuksella.

Lopulta päädyin näihin viiteen:

  • Kehon käyttäminen
  • Mielen käyttäminen
  • Elämyksellinen arki
  • Luonnossa olo ja yhteys luontoon
  • Yhteys läheisiin

Eli tiivistettynä nämä voisivat oikeastaan kirjoittaa näin:

Yhteys kehoon, mieleen, luontoon ja läheisiin + elämyksellinen arki.

Nämä eivät ole missään järjestyksessä, yhtä tärkeitä kaikki ja kaikki toinen toistaan täydentämässä.

Mitä nämä fundamentit sitten tarkemmin tarkoittavat?

Kehon käyttämisellä tarkoitan liikettä. Sitä että pysyn liikkeessä ja saan käyttää kehoani. Kyseessä voi olla hyötyliikunta tai suunniteltu urheilusuoritus. Joka tapauksessa kaipaan sitä, että mielen lisäksi myös kehoni pysyy aktiivisena. Joskus se tarkoittaa villiä tanssia imuroidessa, joskus hiihtolenkkiä. Yhteys kehooni on minulle ehdottoman tärkeä asia.

Mielen käyttämisellä tarkoitan sitä, että opin uutta, kehityn ja käytän aivokapasiteettiani. Usein tämä fundamentti täyttyy esimerkiksi lukiessa tai käydessä omia ajatuksia avaavia keskustelua. Ylipäänsä se, että saa avartavia ajatuksia oman mielen ulkopuolelta, tuntuu äärimmäisen tärkeältä. Myös kirjoittaminen menee minulla tähän kategoriaan. Saan sulatella ajatuksiani.

Elämyksellinen arki on sitä, että kaikesta ei tule liian rutinoitunutta. Että arjessa riittää yllätyksiä. Että lounaan voi välillä syödä ulkona viltillä tai että aamiaisleivän päälle laittaa päälliset nauran naaman muotoon. Että oma elämä on sopivasti elämyksillä höystetty.

Luonnossa olo ja yhtys luontoon tulee tuskin teille yllätyksenä. Luonnossa olen oma itseni. Kaipaan sen läheisyyttä, sen parantavaa ja rauhoittavaa voimaa. Haluan olla yhteydessä luomakuntaan ja elää myös sitä kunnioittaen. Luonnossa asiat loksahtavat automaattisesti prioriteettijärjestykseen.

Viimeisenä kohtana on yhteys läheisiin, varsinkin niihin kaikista tärkeimpiin, mutta ehkä myös yleisesti yhteys ihmisiin. En ole autio saari, ja perhe on minulle kaikki kaikessa. Ilman heitä en olisi oma itseni ja läheisteni kautta myös peilaan paljon itseäni ja omaa elämääni.

Nämähän ovat oikeasti todella simppeleitä juttuja. Mutta yllättävästi niiden miettiminen on kirkastanut minulle sitä, millaista elämää haluan elää.

Täällä Lapissa on ollut aikaa ajatella, mutta on ollut myös mahdollisuus toteuttaa näitä kaikkia. Varsinkin ensimmäisellä viikolla minulla oli niin vähän töitä, että aikaa jäi päivisin hiihtää ja nähdä ystäviä, iltaisin lukea ja kököttää Partasuun kainalossa.

Mietin ensimmäisen viikon jälkeen, miksi elämä tuntui niin onnelliselta. Sitten tajusin, että kaikki fundamentit ovat täyttyneet. Kaikki viisi on tullut huomioiduksi. Se teki elämästä hyvää, vaikka sinänsä mitään ihmeellistä ei ollutkaan ohjelmassa.

Jos aihe kiinnostaa enemmän, eilen julkaistussa podcast-jaksossa sukellamme aiheeseen syvemmin. Podijaksot löytyvät Spotifystä, Suplasta, Applen podipalvelusta, Acastista ja muista ilmaisista podipalveluista.

Mutta ei hätää, jos podcast-hommat eivät ole sinun juttusi. Tiedän, että podcast-viittaukset saattavat rasittaa, jos niitä ei itse kuuntele. Saat kyllä tästä tekstistäkin ihan riittämiin Lenan teoriasta, jotta voit alkaa pohtimaan omia elämän fundamenttejasi.

Suosittelen lämmöllä pohtimaan omaa elämäänsä tällaisen näkökulman kautta. Vaikka löydökset eivät olisi isoja, niin uskon, että fundamenttien tiedostaminen ja vaikkapa niiden ylöskirjaaminen voi saada aikaan elämässä sopivaa liikettä mielekkäämpään suuntaan.

Lämpöä ja kirkkaita ajatuksia kaikille.

-Henriikka

Kuvat ovat jo pari vuotta vanhoja. En ole leikannut yllätyksenä taas etuhiuksia. Näissä vaan oli mukavasti sellaista arjentuntua.

Aamukahvilla-podcast: 2. tuotantokausi alkoi!

Aamukahvilla-podcast on palannut tauoltaan!

11. jakso löytyy nyt Spotifystä, iTunesista ja kaikilta yleisimmiltä podcast-alustoilta. Kuunneltavissa on luonnollisesti myös kaikki alkuvuonna ilmestyneet jaksot.

Miten riemuissani olenkaan lukenut kuuntelijoiden ajatuksia siitä, että podi jatkaa taas kulkuaan:

”Lähes joka päivä kuunneltavaa etsiessä on tullut käytyä katsomassa onko jo tullut uusia!”
”Lenkkiseuraa, jee! Tätä on ootettu.”
”On ollut ikävä.”
”JEEEEE! Automatkani tarvitsevat viihdykettä.”
”Ihanaa! Niiiiiin kiva saada lempparipodcast takas!”
”Tuntuu, että suurin osa podeista on kesätauolla, niin tää on tosi hyvä uutinen.”
”Parasta.”

Tänään julkaistu jakso on kuuntelijoiden toivejakso. Kyselin muutama viikko sitten Instagram Storyssa kysymyksiä seuraajilta ja niihin minä nyt jaksossa vastailen valmistautumatta ja parhaani mukaan. 

Pyysyin jaksoon mukaan haastattelijaksi ihanan Artun, ja meillä meni kyllä ajatukset ja sanat tosi hyvin yhteen. Äänimestarilta tuli myöhemmin palautetta, että kemiat kohtasivat niin pehmeästi, että meillä pitäisi olla oma podi. Tuntui kyllä, että alun lämmittelyn jälkeen pääsimme aika hyviin syvyyksiin, ja keskustelu soljui eteenpäin kuin itsestään.

Mistä koostuu hyvä parisuhde? Suosikki-retkikohde? Paljon Holgerin kunnostaminen maksaa? Parhaat eräilijän iskuvinkit? Mikä on elämäsi tärkein oppi? Miten pitkä olet? Miten saada noin hyvä itsetunto? Miksi sinkkuutta pidetään syntinä?

Muun muassa näihin kysymyksiin kuulette vastauksen, kun laitatte uuden podijakson pyörimään. Kuuntelemaan löydät tästä.

Ehkä voitte samalla miettiä kysymyksiin vastauksia itsekin? Minä ainakin nautin nauhoituksista niin kovasti, että posket hehkuvat punaisina jokaisen purkitetun jakson jälkeen. Tuntui kivalta, että heti tuli kotoisa olo, kun taas istui muhkeaan nojatuoliin, kuulokkeet korvilla ja mikki ryhdikkäästi naaman edessä.

Tulevissa jaksoissa puhutaan muun muassa johtajuudesta, häpeästä ja retkeilystä, eli joka torstai tavallisista aiheista, rennolla otteella, mutta syvää päätyä kohti sukeltaen.

Toivottavasti tykkäätte. Totta kai jännitän, tykkäättekö. 

– Henriikka

Kuva: Kaisu Jouppi

Moka on nihkeä lahja

Nauratti aivan kamalasti, kun Antti Holma sanoi jossain Auta Antti -podcast-jaksossaan, että ”moka on lahja”.

Olemme nauraneet sisarusten kanssa tuolle oman äitimme hokemalle niin paljon ja imitoineet häntä sopivalla rakkaudellisella pilkalla, ja nyt koko kansan rakastama Antti heittää saman lauseen ilmoille.

Minä mokasin tänään, ja se tuntui kyllä nihkeältä lahjalta.

Mokani oli yksinkertainen ja alkeellinen.

Aloitin nauhoittamaan toisen tuotantokauden podcast-jaksoja ja kihisin innosta. Teimme eräopas Teemu Suomisen kanssa jaksoa retkeilystä ja puhua pälpätimme 54 minuuttia intohimoisesti ja innoissamme.

Koronan vuoksi äänimestarimme työskentelee ja ohjeistaa studion ja äänivermeiden käyttöön etänä. Hän soitti hetken nauhoituksen jälkeen ja kysyi: ”Siis minnekäs sä sen täällä pilvellä tallensit? Painoitko sä siis sen nauhoituksen päälle…?”

Ja voitte varmaan jo arvata… Ei, meillä ei ollut nauhoitetta lainkaan. Olin painanut rec-nappulan sijasta kolmionmuotoista play-nappia. Olin ollut liian innoissani ja hätäinen, katsonut vain, että aika alkaa kulua eteenpäin, ja äänet on säädetty oikeille volyymeille.

Vedin henkeä uskomattoman syvään ja yritin rauhoitella itseäni. Ei auttanut kuin todeta, että itseäpä on syytettävä. Itketti ja nauratti samaan aikaan. Kiroilin pääni sisällä kyllä rumasti – en tiennyt edes osaavani sellaisia kirosanoja.

Pahinta mokaamisessa on se, jos joku muukin kärsii. Sama asia olisi ottanut pannuun paljon, jos olisin ollut itse höpöttämässä ja joutuisin tekemään saman uudelleen. Mutta kun samalla tuottaa jollekin toiselle harmia ja lisävaivaa, on ärsytys moninkertainen.

Halusin vajota maan alle, kun laittelin Teemulle viestiä, että mitäs teet huomenna, tai vaikka ensi viikolla, tai sitä seuraavalla… Että älä tuhoa minua, mutta mutta…

Luojan kiitos Teemu on tehnyt itse 8 vuotta radiota. Ja jopa mokaillut!

”No worries, onhan noita käynyt itellekin Ja vielä isojen maailmantähtien kanssa, joita ei pysty uusimaan. Tuun ilomielin uusiks!”

Hengitin niin vapautuneesti ja ilahtuneesti viestin jälkeen. Hän ei tuhonnut minua millään tasolla.

Totesin, että muutaman viikon päästä tämän hetken harmi ja koko homma on jo unohtunut ja maailman mittakaavassa tällainen on minimaalista.

Arvaatteko mitä mieltä itse olen?

Moka on nihkeä lahja. Anteeksianto on ihana lahja.

-Henriikka

paita / Lille Clothing, housut / joku virolainen designer-brändi mikä lie, hattu&korvikset&kengät / second hand

Kuvat: Dorit Salutskij

Uusia haasteita kohti: Aamukahvilla-podcast tammikuussa 2020

Ennätysahven kädessäni kuvastaa isoa haastetta, jonka eteen oli mukava päätyä. Toisin kuin ahventa, tätä on toivottu pitkään ja tätä olen myös harkinnut yhtä pitkään. Nyt olen tehnyt päätökseni:

Aamukahvilla-podcast alkaa 9.1.2020.

Puoli tuntia kerran viikossa kahvikupillisen äärellä. Lähes aina (ellei ihan aina) mukana vieras. Vaihtuvat teemat kaikesta syvällisempiin mietteisiin ja kevyempään läpänheittoon. Keskustelua ja analyysia, haastattelua ja haastamista. Hyväntuulista, rentoa, uutta opettavaa ja ajatuksia avartavaa. Jaksot julkaistaan aina torstaisin, onhan se lempiviikonpäiväni.

Olen alustavasti kaavaillut esimerkiksi seuraavia aiheita: haaveilu ja omat unelmani, elämäntaparemontti ja hyvinvointi arjessa, kotimaan matkustus, erilaiset kestävät ja vastuulliset elämäntavat ja -osa-alueet, tunteet ja elämä niiden kanssa, treeni ja uusien urheilulajien kokeilu, sisustus- ja kotihaaveet, kirjat, retkeily ja luontosuhde, unelma-ammatit, vapaaehtoistyö… tietysti näitä tulee vielä vähän tarkentaa ja rajata. Puolessa tunnissa tuskin pistetään pakettiin yhtäkään näistä aiheista.

Mutta haluaisin kysyä teiltä, millaisista aiheista te haluaisitte kuunnella juttua? Entä ketä toivoisitte vieraaksi? Haluaisin enemmänkin nostaa esille teemoja, en niinkään vieraita sinänsä – en siis välttämättä kaipaa suuria julkkiksia linjoille, vaan pikemminkin mielenkiintoisia aiheita.

Iik! Kääk! Kivaa.
Aion nauhoittaa ensimmäiset jaksot jo ensi kuussa, joten pitää alkaa todenteolla suunnitella.
Iik, kääk ja ennen kaikkea kivaa!

-Henriikka

Pääset kuuntelemaan podcastia täältä