Aamukahvilla-podcast: 2. tuotantokausi alkoi!

Aamukahvilla-podcast on palannut tauoltaan!

11. jakso löytyy nyt Spotifystä, iTunesista ja kaikilta yleisimmiltä podcast-alustoilta. Kuunneltavissa on luonnollisesti myös kaikki alkuvuonna ilmestyneet jaksot.

Miten riemuissani olenkaan lukenut kuuntelijoiden ajatuksia siitä, että podi jatkaa taas kulkuaan:

“Lähes joka päivä kuunneltavaa etsiessä on tullut käytyä katsomassa onko jo tullut uusia!”
“Lenkkiseuraa, jee! Tätä on ootettu.”
“On ollut ikävä.”
“JEEEEE! Automatkani tarvitsevat viihdykettä.”
“Ihanaa! Niiiiiin kiva saada lempparipodcast takas!”
“Tuntuu, että suurin osa podeista on kesätauolla, niin tää on tosi hyvä uutinen.”
“Parasta.”

Tänään julkaistu jakso on kuuntelijoiden toivejakso. Kyselin muutama viikko sitten Instagram Storyssa kysymyksiä seuraajilta ja niihin minä nyt jaksossa vastailen valmistautumatta ja parhaani mukaan. 

Pyysyin jaksoon mukaan haastattelijaksi ihanan Artun, ja meillä meni kyllä ajatukset ja sanat tosi hyvin yhteen. Äänimestarilta tuli myöhemmin palautetta, että kemiat kohtasivat niin pehmeästi, että meillä pitäisi olla oma podi. Tuntui kyllä, että alun lämmittelyn jälkeen pääsimme aika hyviin syvyyksiin, ja keskustelu soljui eteenpäin kuin itsestään.

Mistä koostuu hyvä parisuhde? Suosikki-retkikohde? Paljon Holgerin kunnostaminen maksaa? Parhaat eräilijän iskuvinkit? Mikä on elämäsi tärkein oppi? Miten pitkä olet? Miten saada noin hyvä itsetunto? Miksi sinkkuutta pidetään syntinä?

Muun muassa näihin kysymyksiin kuulette vastauksen, kun laitatte uuden podijakson pyörimään. Kuuntelemaan löydät tästä.

Ehkä voitte samalla miettiä kysymyksiin vastauksia itsekin? Minä ainakin nautin nauhoituksista niin kovasti, että posket hehkuvat punaisina jokaisen purkitetun jakson jälkeen. Tuntui kivalta, että heti tuli kotoisa olo, kun taas istui muhkeaan nojatuoliin, kuulokkeet korvilla ja mikki ryhdikkäästi naaman edessä.

Tulevissa jaksoissa puhutaan muun muassa johtajuudesta, häpeästä ja retkeilystä, eli joka torstai tavallisista aiheista, rennolla otteella, mutta syvää päätyä kohti sukeltaen.

Toivottavasti tykkäätte. Totta kai jännitän, tykkäättekö. 

– Henriikka

Kuva: Kaisu Jouppi

Aamukahvilla-podcast on alkanut, hooray!

“Aamukahvilla on kerran viikossa ilmestyvä podcast rennolla otteella, vaihtuvilla tavallisilla arjen aiheilla. Blogia pitää Henriikka Reinman, someammattilainen ja eräopas. Joka jaksossa mukana on vieras, jonka kanssa jaetaan ajatuksia kaikesta unelmoinnin, hyvinvointihaasteiden, parhaiden kakkureseptien ja kotimaan matkavinkkien väliltä.”

IIIIIIIIIIIIK! Nyt se on alkanut, ja ensimmäinen jakso on ulkona. Aamukahvilla-podcast on löytänyt tiensä luukutusväyliin.

Minua tietysti jännittää aivan tosi paljon, mutta se on oikeastaan tosi hyvä: jos ei jännittäisi yhtään, niin tietäisin etten ole täysillä tekemässä enkä sydämellä mukana.

Otin ensimmäiseen jaksoon pehmeän alun. Kanssani studiossa juttelemassa on Ida, rakas ystäväni, bloggaaja ja eettisiin ja ekologisiin tuotteisiin ja palveluihin keskittyneen Sugar Helsinki -PR-toimiston strategi.

Jakson aiheena on unelmat ja unelmointi.

On hauskaa, että Ida pitää minua suurena haaveilijana, jolla on aina uusi planeetta valloitettavana, ja minä taas häntä isona unelmoijana, koska Idalla on aina joku onnenkivi taskussa sekä vaaleanpunaisia hattaroita mielessä tai Instagram-feedissä. Sen sijaan koen itse olevani vahva realisti, vaikka optimistinen olenkin.

Sen lisäksi puhumme ihan konkreettisesti siitä, mistä unelmoimme, mistä saa unelmoida ja millaisia uuden vuoden lupauksia teimme. Paljastan, että vastoin tiedostavaa tahtoani, koen haaveilun jossain mielenperukoilla laiskotteluksi.

Uusi jakso julkaistaan tästä lähtien aina torstai-aamuisin. Julkaisukanavina toimivat Acast (sekä selain että app), Spotify ja iTunes. (Huom! Ensimmäisen jakson ilmestymisessä iTunesiin menee vielä pari päivää.)

Podcast-jaksot ovat 30–60 minuutin mittaisia, ja niiden aiheet vaihtelevat laidasta laitaan niin kuin täällä bloginkin puolella. Podcastin tuottaa Asennemedia, jonka toimistolla (vaaleanpunaisessa studiossa) jaksot myös nauhoitetaan.

Vaikka mukana onkin aina vieras, olen varmasti itsekin paljon äänessä mielipiteineni ja ajatuksineni – tarkoitus ei ole niinkään haastatella, vaan keskustella.

Ensi viikolla puhutaan hyvinvoinnista ja hyvinvointimuutoksista, sitä seuraavalla viikolla rohkeudesta ja uskalluksesta. Lisäksi olen kaavaillut ensimmäiseen tuotantokauteen asiaa muun muassa yksinäisyydestä, syömisestä ja kotimaan matkustuksesta.

Heitelkää ideoita, nämä jo suunnittellutkin ovat nimenomaan seuraajien ideoista kummunneita.

Isoveljeni sanoja lainaten “Henun imperiumi kasvaa”… vähän vähemmän humoristisena todetusti “Aamukahvilla-media laajenee ja monipuolistuu”. Se tuntuu hullulta ja siistiltä.

Toivon, että kuuntelijat löytävät linjoille, jotta shööööw saa jatkua.

Ensimmäiseen jaksoon pääset täältä (ja jos haluat kuulla myös lyhyen introjakson, niin sen löydät täältä.)

Tervetuloa kuuntelemaan!

– Henriikka

Kuvat: Lilli Salminen

Uusia haasteita kohti: Aamukahvilla-podcast tammikuussa 2020

Ennätysahven kädessäni kuvastaa isoa haastetta, jonka eteen oli mukava päätyä. Toisin kuin ahventa, tätä on toivottu pitkään ja tätä olen myös harkinnut yhtä pitkään. Nyt olen tehnyt päätökseni:

Aamukahvilla-podcast alkaa 9.1.2020.

Puoli tuntia kerran viikossa kahvikupillisen äärellä. Lähes aina (ellei ihan aina) mukana vieras. Vaihtuvat teemat kaikesta syvällisempiin mietteisiin ja kevyempään läpänheittoon. Keskustelua ja analyysia, haastattelua ja haastamista. Hyväntuulista, rentoa, uutta opettavaa ja ajatuksia avartavaa. Jaksot julkaistaan aina torstaisin, onhan se lempiviikonpäiväni.

Olen alustavasti kaavaillut esimerkiksi seuraavia aiheita: haaveilu ja omat unelmani, elämäntaparemontti ja hyvinvointi arjessa, kotimaan matkustus, erilaiset kestävät ja vastuulliset elämäntavat ja -osa-alueet, tunteet ja elämä niiden kanssa, treeni ja uusien urheilulajien kokeilu, sisustus- ja kotihaaveet, kirjat, retkeily ja luontosuhde, unelma-ammatit, vapaaehtoistyö… tietysti näitä tulee vielä vähän tarkentaa ja rajata. Puolessa tunnissa tuskin pistetään pakettiin yhtäkään näistä aiheista.

Mutta haluaisin kysyä teiltä, millaisista aiheista te haluaisitte kuunnella juttua? Entä ketä toivoisitte vieraaksi? Haluaisin enemmänkin nostaa esille teemoja, en niinkään vieraita sinänsä – en siis välttämättä kaipaa suuria julkkiksia linjoille, vaan pikemminkin mielenkiintoisia aiheita.

Iik! Kääk! Kivaa.
Aion nauhoittaa ensimmäiset jaksot jo ensi kuussa, joten pitää alkaa todenteolla suunnitella.
Iik, kääk ja ennen kaikkea kivaa!

-Henriikka

Pääset kuuntelemaan podcastia täältä

Kuuntelin elämäni ensimmäisen äänikirjan!

Kaupallinen yhteistyö: Storytel.fi

Toukokuu 2018 tulee olemaan merkityksellinen ainakin siitä syystä, että kuuntelin elämäni ensimmäisen äänikirjan – itse asiassa jopa kaksi!

Jos ihan tarkkoja ollaan, olen kyllä kuunnellut jo lapsena satukasetteja. C-kasetilta pyöri satu, jota kuvakirjan kanssa seurailtiin. Meillä harrastettiin niitä reilusti, sillä VHS-laitteet saimme vasta melko myöhään, enkä osannut lukea ennen kouluun menoa. Mutta onhan nekin kuitenkin aika eri asia kuin tällaiset aikuisten ihmisten äänikirjat, joihin on tarkoitus keskittyä ihan ilman kuvaa.

Ensimmäinen äänikirjakokemukseni oli aivan tosi hyvä. Mielenkiintoinen. Jään varmasti tälle tielleni. Vaan yllätyin tosi vahvasti siitä, miten erilainen kokemus äänikirja on kuunnella kuin kirja lukea. Kahden kirjan perusteella en osaa vielä edes kertoa, miten erilaisia ajatuksia kirjan kuuntelu herättää lukemiseen verrattuna, mutta sen osaan sanoa, että kokemus on hyvin erilainen ja myös eri asiat pomppaavat mieleen ja vaikuttavat koko kokemukseen.

Ehkä itselleni ensimmäinen ja isoin oivallus olikin koko hommassa, etten voi lähteä vertailemaan näitä kahta kokemusta. Tai voin, mutta siinä ei ole pidemmän päälle pointtia, koska formaatithan ovat täysin erit, vaikka alkuperäisteksti onkin sama. Se, mitä saan fyysisen kirjan lukukokemuksesta saattaa olla omalla tavallaan rikastuttavaa ja toisaalta niin on myös sekin, mitä saan äänikirjan kuuntelusta.

Tällä hetkellä monet äänikirjat ovat fyysisen kirjan pohjalta luettuja, mutta luulen, että tulevaisuudessa ilmestyy myös koko ajan enemmän teoksia, jotka ovat nimenomaan äänikirjoiksi pääosin tarkoitettujakin.

Mitäs nämä minun, Lauran ja Kaisan studioposettelut sitten liittyvät kaikkeen?

Kun olimme kaikki kolme saaneet äänikirjamme kuunneltua, istuimme viime viikolla yhdessä alas puimaan niin kuunneltua kirjaa kuin koko äänikirjakokemusta. Keskustelustamme on juuri julkaistu podcast Storytel-palvelussa. (Toukokuu 2018 on siis merkityksellinen siitäkin syystä, että olin ensi kertaa mukaan podcastissa!)

Kuuntelemamme äänikirja oli Saara Turusen Sivuhenkilö.

Turusen toinen romaani Sivuhenkilö on kuvaus esikoiskirjailijan elämästä vaiheessa, jossa kirja on julkaistu ja päätyy lukijoiden ja kriitikoiden käsiin. Kirjailijan elämä itsessään jatkuu sinänsä melko samanlaisena, mutta valtakunnallinen ykkössanomalehti julkaisee kirjasta murskakritiikin, mikä laittaa kirjailijan mielenmaailman ja itsetunnon uuteen järjestykseen. Kirjassa ei varsinaisesti ole juonta, vaan noin 35-vuotiaan minä-kertojan kuvailua hänen ajatusmaailmastaan ja elämästään. Kirja perustuu kirjailijan itsensä elämään ajalta, kun Turunen julkaisi ensimmäisen teoksensa Rakkaudenhirviö.

Kaisa ja Laura pitivät siitä paljon, itse olin vähän neutraalimpi mielipiteeni kanssa. Kokemus oli hyvä, sain paljon ajateltavaa, mutta jollain tavalla sisältö jäi kuitenkin valjuksi. Toisaalta kehun kirjoja aika harvoin tosi hyviksi. Sivuhenkilö oli hyvä, tyydyttävä. Luulen, että laimeampi mielipiteeni johtui siitä, että rakastamissani kirjoissa aina a) samastun kirjaan syvästi b) opin paljon uutta, mutta tässä ei tapahtunut kumpaakaan. Ajateltavaa sain kuitenkin aivan tosi paljon, mikä on hyvän kokemuksen merkki, vaikkei kirja olisi niin miellyttänytkään.

Vaan oli myös vaikea miettiä kritiikkiä mielessään, sillä kirjailija aika nerokkaasti kritisoi valmiiksi jo itse kaiken minä-kertojan äänellä, kun suurena teemana kirjassa on myös kritiikin vastaanottaminen. Ulkokultaisuus ja esittäminen, sekä eläköityvien vanhempien ja heidän aikuisten lasten väliset eroavaisuudet nyky-yhteiskunnassamme olivat teemoja, joista sain itse eniten irti.

Ehkä suurimpana mieleen on jäänyt halu lukea (tai kuunnella!) se Turusen ensimmäinen teos, Rakkaudenhirviö. Jotenkin Sivuhenkilön perusteella jäi olo, että saattaisin pitää siitä tai saada siitä ainakin irti kunnolla.

Koska minulla ei ollut ennakkoon kokemusta äänikirjoista, jännitin aika lailla, kuinka paljon lukijan ääni häiritsisi oman ääneni kuulemista. Ääntähän ei toki voi vain nappia painamalla vaihtaa, vaan se on mikä on. Tässä tapauksessa ääni toimi kirjassa hyvin. Aluksi lattea, melko tasainen lukuääni huvitti, mutta myöhemmin tajusin, että on todellakin hyvä, ettei kertoja eläydy juurikaan tekstiin ja niin vaikuta kokemukseen. Luulen, että minun mielestäni parhaiden äänikirjalukijoiden äänen yksinkertaisesti unohtaa.

Onneksi tajusin myös vaihtaa kuuntelutahtia vähän ripeämmälle, sillä normaalitahti sai minut ajattelemaan liikaa omia, kirjaan liittymättömiä ajatuksia kuunneltujen sanojen välissä. Sivuhenkilön luinkin lähes kokonaan 1,25-nopeudella.

Nyt kun äänikirjan kuuntelemisesta on kulunut jo hetki, en muista enää olennaisena kuuntelukokemusta, vaan kirjan annin. Jäisikö äänikirjoista ja fyysisistä kirjoista kuitenkin lopulta samat ajatukset jäljelle? En osaa sanoa.

Mutta niin kuin jo aiemmin kirjoitin, Storytel on julkaissut eilen Kuulitko saman? -nimeä kantavan podcastin äänikirjapiirimme keskustelusta. Storytel haluaa tarjota myös kaikille teille kuukauden ilmaista käyttöaikaa palvelulleen, jos haluatte kokeilla äänikirjojen ihmeellistä maailmaa (tai käydä vain kuuntelemassa tuon kyseisen podcastin). Ilmaisen kokeilujakson voi käydä nappaamassa itselleen täältä.

Ja tässä vaiheessa voin jo paljastaa, että tämän viimeviikkoisen äänikirjapiirin lisäksi hilpaisin myös tänä maanantaina uuden porukan kanssa samoille sohville keskustelemaan. Äänikirja-analyysi jatkuu siis vielä ensi viikolla, kun mielipiteeni ovat jälleen askelta kristallisoidummat.

Nyt kiskaisen housut jalkaani, paidan päälleni ja hilpaisen parin korttelin päähän hierontaan. Se on odottanut perjantai-illan aarteena minua kuin kylmä viinipullo ja vihdoin koittaa sen aika.

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Henriikka

Kuva: Eliel Kilkki (SUPERREEL)