Kirje Helsingistä Jyväskylään
Rakas sisko.
(pikkusisko suurella sydämellä)
Mulla on sua niin kova ikävä. Oot ollut Jyväskylässä vasta reilu puoli vuotta, mutta tuntuu kuin olisit ollut paljon kauemmin. Olis niin kiva, kun olisit täällä juomassa kahvia mun kanssa. Voisin lämmittää sulle maitoa – tai ehkä kermaakin, juhlan kunniaksi.
Mä oon tosi väsynyt. Väsymys johtuu kaikesta kivasta ja uudesta, mutta hitsi kaipaisin, että tulisit mun kanssa sohvalle katsomaan roskaleffoja ja silittämään päätä. Tehtäis valtavat salaatit ja jälkiruoaksi hedelmäsalaattia. Kermavaahdolla ja kinuskikastikkeella, tietysti.
Mun yrittäjyyttä on nyt kuukausi takana ja mun olisi todellakin pitänyt saada viettää näitä ensimmäisiä viikkoja sun kanssa. Kaikki on niin outoa! Ei mitään rajoja, ei rutiineita. Olisit kyllä ehkä harmissasi, kun olen taas väsynyt ja menossa, vaikka tämän piti ratkaista kaikki ongelmat ja etenkin kiireen. Tehdä elämästä seesteistä. Mutta kyllä tämä varmasti vielä tästä.
Se on joskus vähän raskasta, kun omasta itsestään ja elämästään on tehnyt työnsä. On vähän kuin kaikkien riepoteltavissa, hyvässä ja pahassa. Sun kanssa on niin helppo peilata, kuka oikeasti on. Mikä kaikkein syvimmällä sisimmässä on. Musta tuntuu, että oon oikeasti kiva, mutta se on aika helppo unohtaa.
Sä oot kiva. Niin kiva. Siitäkin huolimatta, että oot niin uskomattoman tunnollinen, täsmällinen, huolellinen, ystävällinen, sydämellinen ja oikeudenmukainen, että tunnen sun rinnalla itseni välillä ihan raadoksi.
Ollaan Ronja ja Birk. Ollaan Eemeli ja Iida. Ollaan Marikki ja Liisa.
Tuu jo takaisin.
– Henriikka
Ps. Ostin sulle Ylläkseltä tuliaisen – kuksanmuotoiset korvikset!
Kirje Jyväskylästä Helsinkiin
Moi sisko.
Mulla on sua kova ikävä. Tuntuu, että siitä on taas kauhean pitkä aika, kun viimeksi nähtiin. Kaipaan sitä, kun voi jaksaa sun kanssa arkea ja olla teillä yökylässä muutenkin kun vaan viikonloppureissuilla. Jää niin monta arjen asiaa kuulematta nyt, kun asutaan eri kaupungeissa. Syksyllä se asia kuitenkin korjaantuu, jihuu!
Mutta kyllä mä tykkään ihan kauhean paljon asua täällä ja monta asiaa toivoisin saavani myös Helsinkiin mun arkeen mukaan, esim. rakkaita ystäviä, pidemmän ja lumisemman talven, lyhyet välimatkat ja pyöräilyn. On hauskaa ajatella, että säkin oot asunut täällä tasan saman ajan kuin mitä mä tuun asumaan. Oon myös miettinyt sitä, kuinka olin aivan valmiina muuttamassa lukion jälkeen teidän perässä Jyväskylään, mutta sitten kun te lähdittekin Helsinkiin, niin munkin suunnitelmat vaihtui lennosta.
Odotan jo kovasti sitä, että voidaan taas spontaanisti sopia iltakahvit puolen tunnin päähän! Ja voitaisiin myös keksiä joku yhteinen jokaviikkoinen harrastus perinteisten leffailtojen rinnalle. Vaikka ne onkin mun lemppareita.
Mä tuun ihan pian jo sinne taas muuttokuorman kanssa, oothan siellä odottamassa? On jo aikakin tulla takaisin, kun alan unohtaa, miltä elämä sun kanssa samassa kaupungissa tuntuu.
Oot rakas. Nähdäänhän pääsiäisenä?
<3: pikkusisko
