Kaverini laittoi eilen illalla viestiä: ”Ootko sä parhaillaan Flowssa? En oo bongannut sua kuvista!”
Kahden minuutin päästä tuli uusi viesti tämän linkin ja sydämien sekä naurunaamojen kanssa: ”Perunki puheeni. Yks kaks random Facebook-kuva lävähti etusivulle.”
Janita oli onnistunut nappaamaan meistä tuon kuvan aivan salaa. On ainakin muisto, jota katsella mummona hihitellen.
Eilinen ja tämä päivä menevät visusti Flow-tunnelmissa. Olen ollut kyseisillä festareilla viimeisen (ja ainoan!) kerran vuonna 2014, joten ilmassa on itselleni uutuuden tuntua.
Joka puolella on isoja farkkutakkeja, metallinsävyisiä vaatteita, värikkäitä kukkamekkoja, glitteriä kasvoissa ja aidoista leikkokukista tehtyjä seppeleitä. Miehet ovat sonnustautuneet tuplakuosiin (sortsit ja paita samaa kuosia) ja tennareihin. Olen yllättänyt balettitutujen vähyydestä.
Itsekin vaihdoin perinteisen tyylini poikkeavaan ja pukeuduin eilen kokomustaan. Sommittelin myös kultaista cocktail-sateenvarjoa nutturaani, mutta kaipasin enemmänkin sulautumista kuin showta, joten jätin sen kuitenkin kotiin.
Tämä viimeinen kuva kertoo totuuden hymyni leveydestä. Ehdin jo miettiä, etten voi julkaista noin vääristyneen leveää suuta (sisäposkeni näkyvät!). Mutta tuolta minä nyt yksinkertaisesti näytän. Silmät ilosta vilkkuvat ja suu korvasta korvaan.
Karkasin eilen festareilta kotiin jo ennen pimeää, mutta se tuntuukin juuri hyvältä niin: saan olla niin kauan kuin itse haluan ja keskittyä niihin asioihin, jotka kiinnostaa.
Maanantaina kirjoitan tarkemman selonteon blogiin. Tänään suuntaan alueelle tyttöporukan kanssa, jonka kanssa tanssimme Flowta myös silloin kolme vuotta sitten. Uskoakseni hymy pysyy leveänä.
-Henriikka
mekko/Weekday, pitsihuitula/Vila, korvikset/second hand