Vaihtoehtoista itsenäisyyspäivän viettoa

_mg_1104-kopio

Olen aina ennen katsonut Linnanjuhlia. En tiedä miksi. En pidä niiden katselusta yhtään. Se tuntuu turhalta, ajanhukalta.

(Ja samalla äskeisen ääneen sanominen tuntuu suurelta synniltä. Kuin en kunnioittaisi isänmaatani, historiaamme, sotaveteraaneja, itsenäisyyttä tai muuta tuikitärkeää.)

Tänä vuonna teimme toisin. Siskoni on Jyväskylästä käymässä, ja lähdimme kolmisin viettämään itsenäisyyspäivää illalliselle. Puin valkoisen mekon Suomen kunniaksi.

_mg_1163-kopio_mg_1124-kopio_mg_1143-kopio

Saimme lähes koko Ravintola BRO:n itsellemme. Olimme työntekijöiden kanssa ravintolan ainoat suomalaiset. Luulen, että moni muukin istui kotonaan telkkarin edessä vain tavan vuoksi ja olisi mieluummin istunut meidän pöydässämme. Ei puhelimia, ei telkkaria, ei muita häriötekijöitä.

Muutama turistiryhmä kävi pyörimässä ja ihmettelemässä hiljennyttä Helsinkiä. Tuntui tosiaan, ettei Hakaniemessäkään olisi enää ainuttakaan asukasta.

Me juhlimme Suomea, kun naapuripöydässä kolkattiin reippaasti jo toiset kaljat vastakkain. Heillä ei ollut hajuakaan siitä, että presidentinlinnassa jonotellaan.

_mg_1161-kopio_mg_1111-kopio

Pohdimme pöydässä, millaisia perinteitä itsenäisyyspäivälle voisi keksiä. Janne pohti, että itsenäisyyspäivänähän syödään aina perunasalaattia ja nakkeja, kunnes pitkän hiljaisuuden jälkeen kerroimme hänelle, että se juhla on kyllä uusi vuosi.

Itse ehdotin, että itsenäisyyspäivän aamuna tai päivänä olisi aina kiva ulkoilla: käydä perheen tai ystävien kanssa metsäretkellä, kävelyllä merenrannassa tai vaikka Lammassaaren pitkospuilla. Illaksi hiljennyttäisiin kotiin juhlaruoan ääreen. Levitettäisiin valkoinen pöytäliina, katettaisiin kauniisti, syötäisiin hartaasti ja kumarrettaisiin kiitokseksi.

(Pssst! Alla olevan kuvan valkkarille viinisuositus – Uusi-Seelantilainen Savignon Blanc.)

_mg_1148-kopio_mg_1181-kopio

Onko teillä itsenäisyyspäivän perinteitä? Eikö olisi ihana keksiä siihen jotain muuta kuin television katsomista?

Korvapuustin leipomista? Jotain perinneruokaa? Mitä, mitä, mitä?

Jos kaikki mainostajatkin tekevät jo parodioita kättelyjonosta, niin ehkä uskallan kertoa, ettei se ole kaikkien aikojen lempiohjelmani. Ei nänneillä, eikä ilman.

-Henriikka

Kakkua ja auringonkukkia

_MG_0622 kopio

On auringonkukkien aika. Kympillä saa vanhan ylioppilastalon edestä 15 kappaletta ja saapa vielä itse valita, minkä kimpun nappaa mukaan. Varret ovat niin vahvoja ja kimput painavia, että tulee ylevä olo niitä kanniskellessa. Katsokaa kaikki, miten paljon iloa minulla on tässä sylissä!

En tiedä kuuluisiko etikettiin katkaista varret ennen nipun ojentamista ystävälle, mutta minä vein ne viime viikonloppuna perille ihan sellaisenaan. Onneksi Ullalta löytyi riittävän vahva saha ja sopiva maljakko. Saimme kukat sushikekkereiden kaunistukseksi.

Millaiset pidot mimmit olivat meille järjestäneetkään! Sushia, sushia, sushia. Ja  vähän paljon kakkua päälle. Niin hyvää.

_MG_0626 kopio _MG_0660 kopio_MG_0633 kopio_MG_0613 kopio

Meillä ei ole tällä hetkellä sellaista kotia, josta olisimme kovin ylpeitä. Se on toki rakkauden koti ja tärkeä paikka, muttei mikään unelma vaan opiskeluajan sopuratkaisu ihanalla sijainnilla. Kun käy ystävillä, joilla on asunto kuin unista, ei malttaisi pysyä enää omassaan. Vaan maltti on valttia, tässäkin. Kyllä mekin aikanaan muutamme johonkin vaaleanpunaisempaan. Omaan ja astetta kauniimpaan, johon kutsumme aina kaikki kylään.

_MG_0636 kopio _MG_0674 kopio

Tämä syyskuu on kyllä yhtä juhlaa. Kaikki ystävät täyttävät yhtäkkiä pyöreitä tai vähemmän pyöreitä, ostavat tai vaihtavat koteja läksiäisineen ja tupareineen, palaavat maailmalta ja lähtevät takaisin. Juhlia olisi joka sormen- ja varpaanpäälle. Huomaan ajattelevani kuukautta kekkereiden mukaan: Tämä on viikonloppu, jolloin on yhdet synttärit, yhdet tuparit ja yhdet juhlat, joissa yhdistyy läksiäiset, tuliaiset ja syntymäpäivä.

Huh, miten rankkaa elämää, kun pitää koko ajan juhlistaa. 

Ehkä tämä on tällainen löyhä laskeutuminen syysmasennukseen ja pimeyden alhoon.

– Henriikka