Olen aina ennen katsonut Linnanjuhlia. En tiedä miksi. En pidä niiden katselusta yhtään. Se tuntuu turhalta, ajanhukalta.
(Ja samalla äskeisen ääneen sanominen tuntuu suurelta synniltä. Kuin en kunnioittaisi isänmaatani, historiaamme, sotaveteraaneja, itsenäisyyttä tai muuta tuikitärkeää.)
Tänä vuonna teimme toisin. Siskoni on Jyväskylästä käymässä, ja lähdimme kolmisin viettämään itsenäisyyspäivää illalliselle. Puin valkoisen mekon Suomen kunniaksi.
Saimme lähes koko Ravintola BRO:n itsellemme. Olimme työntekijöiden kanssa ravintolan ainoat suomalaiset. Luulen, että moni muukin istui kotonaan telkkarin edessä vain tavan vuoksi ja olisi mieluummin istunut meidän pöydässämme. Ei puhelimia, ei telkkaria, ei muita häriötekijöitä.
Muutama turistiryhmä kävi pyörimässä ja ihmettelemässä hiljennyttä Helsinkiä. Tuntui tosiaan, ettei Hakaniemessäkään olisi enää ainuttakaan asukasta.
Me juhlimme Suomea, kun naapuripöydässä kolkattiin reippaasti jo toiset kaljat vastakkain. Heillä ei ollut hajuakaan siitä, että presidentinlinnassa jonotellaan.
Pohdimme pöydässä, millaisia perinteitä itsenäisyyspäivälle voisi keksiä. Janne pohti, että itsenäisyyspäivänähän syödään aina perunasalaattia ja nakkeja, kunnes pitkän hiljaisuuden jälkeen kerroimme hänelle, että se juhla on kyllä uusi vuosi.
Itse ehdotin, että itsenäisyyspäivän aamuna tai päivänä olisi aina kiva ulkoilla: käydä perheen tai ystävien kanssa metsäretkellä, kävelyllä merenrannassa tai vaikka Lammassaaren pitkospuilla. Illaksi hiljennyttäisiin kotiin juhlaruoan ääreen. Levitettäisiin valkoinen pöytäliina, katettaisiin kauniisti, syötäisiin hartaasti ja kumarrettaisiin kiitokseksi.
(Pssst! Alla olevan kuvan valkkarille viinisuositus – Uusi-Seelantilainen Savignon Blanc.)
Onko teillä itsenäisyyspäivän perinteitä? Eikö olisi ihana keksiä siihen jotain muuta kuin television katsomista?
Korvapuustin leipomista? Jotain perinneruokaa? Mitä, mitä, mitä?
Jos kaikki mainostajatkin tekevät jo parodioita kättelyjonosta, niin ehkä uskallan kertoa, ettei se ole kaikkien aikojen lempiohjelmani. Ei nänneillä, eikä ilman.
-Henriikka
