Et ajattele väärin

Tapasin työskennellä muutamia vuosia kuvataidealalla. Ensin ajauduin viikonlopputöihin opiskelujen oheen mintunvihreään puutaloon galleristiksi, jossa jatkoin työharjoittelijana ja myöhemmin virkaatekevänä toiminnanjohtajana (kuulostaa hienommalta kuin olikaan, vaikka hienoa se toki oli). Toiseen työharjoitteluun ajauduin Kuvataideakatemiaan, jossa jatkoin myös kolmanteen harjoitteluun. Sen jälkeen jäin tuntityöläiseksi, jonka jälkeen kokoaikaiseksi työntekijäksi noin vuoden päiviksi. Sielläkin talossa tuli siis luuhailtua yhteensä kolme ja puoli vuotta. Viime huhtikuussa pakkasin itku silmässä reppuni, siivosin työpisteeni ja pyöräilin kotiin.

Niin paljon kuin rakastankin taidetta, en tällä hetkellä näe arkeni ja työni keskiössä kuvataidetta. Haluan sen osaksi elämää, mutten saada siitä leipääni. Olen onnellinen nykyisellään, viestinnän piirittämänä. Vahva side taidemaailmaan löytyy kuitenkin luonnollisesti edelleen, ja pidän ajatuksesta, että kuvataidetta voi yhdistää kaikkeen. Koko kuvataiteen kenttä on minulle salainen puutarha, oma mielenmaailma, jossa voi tapahtua mitä vain ja koska vain. Sellainen paikka, jossa kukaan ei rajoita ajatuksiani tai sitä, miten aistin ympäristön. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ajattelet väärin, koet tuon teoksen väärin. Kuvataide on vapautta ja itsestään riippumattomia tunnetiloja.

Menin tänään Samujin nettisivuille pitkästä aikaa ja ilahduin, kun löysin etusivulta vanhan tuttuni Kuvataideakatemiasta. Karoliina Hellberg maalaa syys-talvimalliston videossa muotokuvan, ja videonpätkä nappasi minut samantien (miten tämä on voinut mennä ihan ohi!). Eikä ainoastaan sen takia, että tiedän Karoliinan olevan vallan mukava ihminen vaan koko tunnelma on saatu taas niin sellaiseksi. No tiedättehän, sellaiseksi. Kuvataide toimii harvoin erityisen hyvin internetin välityksellä, mutta tässä siinä on riittävästi ulottuvuuksia. Video on teos itsessään.

Hauskaa muuten, että analysoin juuri eilen Snapchatissani omaa ääntäni, muiden mielipiteitä äänestäni ja omia mielipiteitä muiden äänistä. Ja Karoliinalla on ehdottomasti yksi miellyttävimmistä äänistä, joita on kävellyt vastaan. Jos joskus löydätte itsenne hänen kanssaan samasta paikasta, niin suositan juttuhetkeä.

-Henriikka

Video: Samuji Fall Winter 2015 from Samuji on Vimeo.

Tervetuloa työhuoneeseen

_MG_0007 kopio

Siinä se komeilee: työpisteeni makuuhuoneen päädyssä. Tikashylly täynnä paperikasseja, jotka puolestaan ovat täynnä papereita. Kirpputorilta löydetty pöytä täynnä värikyniä ja oikeassa laidassa Jannen ministudio. Ihan hyvä kotitoimisto siis.

Pääasiassahan hoidan duunini kodin ulkopuolella. Teen täyttä työviikkoa työpaikallani, minkä lisäksi istun usein kahvilassa näpyttämässä läppäriä. Kodin työpisteen ei näin ollen tarvitse välttämättä olla aivan uskomaton. Haluan kuitenkin kauneutta ja toimivuutta, koko ajan enenevässä määrin.

Pinterest-haavekuvien työpisteessä ei vielä aivan olla, mutta getting closer!

_MG_0128 kopio_MG_0082 kopio

Parasta kotitoimistossamme on pöydän yläpuolelle ripustettu teos. Se on Arto Väisäsen käsialaa, ja ostin sen läksiäislahjaksi itselleni galleriasta, jossa olin muutama vuosi sitten pari vuotta töissä. Olin pitänyt taideteosta itselleni varattuna useamman kuukauden, ettei kukaan vaan ostaisi sitä, vaikka en edes itse tiennyt olisiko minulla siihen varaa. Onneksi priorisoin: pidän taulusta aina vain enemmän. Se on myös ensimmäinen taidehankintani ja siksi erityisen rakas.

Uusin toimistotarvikkeeni on mustesäiliötön tulostin-kopiokone-skanneri. Epsonin Ecotank -monitoimitulostin on blogin kautta testissä ja tullut pelastamaan hädän kuittipinojeni skannailusta ja matkalippujen tulostamisesta.

Kun maaliskuussa laitoin toiminimen pystyyn ja aloin tehdä yrittäjän hommia päivätyöni ohella ihan tosissani, huomasin erityisesti skannerin puutoksen tuottavan päänvaivaa. Lippulappusia kertyy asiasta jos toisesta, kuiteista puhumattakaan, ja toivoisin saavani kaiken koneelle ja varmuuskopiona pilveen turvaan. Elämä skannerin kanssa on siis ollut mukavaa, kun vihdoin tämä hoituu.

Myös matkalippujen hätätulostus on tapahtunut kerrankin kotoa käsin, eikä ole tarvinnut turvautua naapurien ysäritulostimeen. Tuntuu, että kävin oven takana pimpottamassa vähän väliä: “Voisinko mä taas printata yhden aa-nelosen…

Tulostimen valokuvapaperit odottelevat kokeilemistaan. Luulen, että kiireen koittaessa niistä syntyy oivalliset onnittelukortit.

_MG_0067 kopio _MG_0072 kopio

Vaikka tietokone on vienyt suuren osan fyysisistä toimistotarvikkeistani, vannon edelleen kynän ja paperin nimeen. On ihana ylläpitää aivon ja käden välistä yhteistyötä kirjoittamalla ihan oikeasti, harjoittelemalla erilaisia fontteja ja laatimalla listoja.

Minulla on kymmeniä vihkoja eri käyttötarkoituksiin ja vieläkin enemmän kyniä: jopa sellainen mustepulloon upotettava rautateräinen kynä, melkein kuin sulalla kirjoittaisi. Täydellinen kuulakärkikynä taas on sopivan herkkä tiputtamaan mustetta, mutta kuitenkin tasainen. Muste ei saa paakkuuntua, eikä kynästä saa jäädä liian paksua jälkeä. Täydellisen kuuliksen musteen loputtua tulee tippa linssiin.

Voitteko muuten uskoa! Kun perustin yrityksen, sain postissa mainoskynän, johon oli kaiverrettu oma nimeni. Mainostivat, että nyt saan helposti tilattua nimikoidut kuulakärkikynät. Kuinkahan korkealla virtsan pitäisi olla, että tilaisin satsin nimikkokyniä?

_MG_0104 kopio_MG_0113 kopio

Peltiset rasiat ja pahviset klipsitaulut ovat Granitista ja muotoutuneet tärkeiksi osiksi pöytäkokonaisuutta. Peltirasiat kätkevät sisälleen kaikenlaista pientä sälää: postimerkkejä, klemmareita, vaihtoniittejä… miten paljon onkin tavaraa, jota harvoin tarvitsee, mutta ei kuitenkaan voi heittää pois.

Pahviset taulut ovat taas minun konkreettisia motivaatiotaulujani. Löydän niihin aina vain parempia ja osuvampia laineja. Nykyinen awesome-teksti on vähän lälly mutta kaunis. Ja kiva tuliainen kivalta kevätmatkalta.

Sellaisia toimistopuhteita ja -nurkkia täällä päin, mites muilla?

– Henriikka