Elämä tässä eikä eilisessä

I KNOW, minä lupasin teille lisää Tuusulaa. Sitä te ette kuitenkaan tule tänään saamaan. En yksinkertaisesti ehtinyt käsitellä kaikkia kirjoituksen kolmeekymmentäneljää kuvaa, joten viivästytän sitä huomiseen.

Ehkä asia ei ole edes niin yksinkertainen. Olisin minä ehtinyt, jos olisin karsinut muusta. Mutta ystävän sydänsurut voittavat minun jaarittelevat blogituotokseni mennen tullen. Jos ystävä kaipaa olkapäätä, olkapäätä hän myös saa.

En myöskään skipannut treenejä enkä toisen ystävän kanssa tehtyä sisustuskierrosta Punavuoressa. Hikoilu ja kauniit kipposet ja kupposet kiinnostivat enemmän kuin Photoshopin salat. Muistin eilen illalla lukemani Saaran kirjoittaman jutun “Koska huvittaa” ja laitoin ihan ranttaliksi. Hivutin Tuusulan tarinoita huomiselle, keskityin tänään livekohtaamisiin ja siihen, mikä huvitti. Heitin painopalloa Helsinki Core Trainersin seinään ihan raivolla ja palautin kulutetut kalorit onnellisena syödessäni aivan uskomattoman hyvää mango-passion-raakakakkua Andante-kahvilassa Fredrikinkadulla.

Tämän päivän olotilasta kertoo tämä yllä keikkuva video. Uskon videon tunnelman olevan myös vahvasti ensi kesäni tunnelma, ainakin toivon niin. Katsoin pätkän neljä kuukautta sitten sen julkistuksen jälkeen ja itkin. Nyt katsoin sen uudestaan ja itkin taas. Ei sillä, että itku sinänsä olisi mikään mittari, mutta onhan se. Jouduin pysäyttämään sen monesti (videon, en itkua), koska se meni liian syvälle tunteisiin. Mitä elämän palasia! Olin kuuntelemassa joitain viikkoja sitten luentoa, jossa Joel Hypén, yksi videon tekijöistä, kertoi olevansa tästä tuotannosta erityisen ylpeä. Enkä yhtään ihmettele miksi.

Tänään on huvittanut elämä tässä eikä eilisessä. Huomenna taannun viikonlopulle ja kirjoitan ihania muistoja pakomatkalta. Tuusula kyllä pysyy, tämä päivä oli ja meni. Eri hyvä päivä.

-Henriikka

Et ajattele väärin

Tapasin työskennellä muutamia vuosia kuvataidealalla. Ensin ajauduin viikonlopputöihin opiskelujen oheen mintunvihreään puutaloon galleristiksi, jossa jatkoin työharjoittelijana ja myöhemmin virkaatekevänä toiminnanjohtajana (kuulostaa hienommalta kuin olikaan, vaikka hienoa se toki oli). Toiseen työharjoitteluun ajauduin Kuvataideakatemiaan, jossa jatkoin myös kolmanteen harjoitteluun. Sen jälkeen jäin tuntityöläiseksi, jonka jälkeen kokoaikaiseksi työntekijäksi noin vuoden päiviksi. Sielläkin talossa tuli siis luuhailtua yhteensä kolme ja puoli vuotta. Viime huhtikuussa pakkasin itku silmässä reppuni, siivosin työpisteeni ja pyöräilin kotiin.

Niin paljon kuin rakastankin taidetta, en tällä hetkellä näe arkeni ja työni keskiössä kuvataidetta. Haluan sen osaksi elämää, mutten saada siitä leipääni. Olen onnellinen nykyisellään, viestinnän piirittämänä. Vahva side taidemaailmaan löytyy kuitenkin luonnollisesti edelleen, ja pidän ajatuksesta, että kuvataidetta voi yhdistää kaikkeen. Koko kuvataiteen kenttä on minulle salainen puutarha, oma mielenmaailma, jossa voi tapahtua mitä vain ja koska vain. Sellainen paikka, jossa kukaan ei rajoita ajatuksiani tai sitä, miten aistin ympäristön. Kukaan ei voi tulla sanomaan, että ajattelet väärin, koet tuon teoksen väärin. Kuvataide on vapautta ja itsestään riippumattomia tunnetiloja.

Menin tänään Samujin nettisivuille pitkästä aikaa ja ilahduin, kun löysin etusivulta vanhan tuttuni Kuvataideakatemiasta. Karoliina Hellberg maalaa syys-talvimalliston videossa muotokuvan, ja videonpätkä nappasi minut samantien (miten tämä on voinut mennä ihan ohi!). Eikä ainoastaan sen takia, että tiedän Karoliinan olevan vallan mukava ihminen vaan koko tunnelma on saatu taas niin sellaiseksi. No tiedättehän, sellaiseksi. Kuvataide toimii harvoin erityisen hyvin internetin välityksellä, mutta tässä siinä on riittävästi ulottuvuuksia. Video on teos itsessään.

Hauskaa muuten, että analysoin juuri eilen Snapchatissani omaa ääntäni, muiden mielipiteitä äänestäni ja omia mielipiteitä muiden äänistä. Ja Karoliinalla on ehdottomasti yksi miellyttävimmistä äänistä, joita on kävellyt vastaan. Jos joskus löydätte itsenne hänen kanssaan samasta paikasta, niin suositan juttuhetkeä.

-Henriikka

Video: Samuji Fall Winter 2015 from Samuji on Vimeo.